Mikä on sinun erikoisin juhlapaikkasi?
Vain metsä juhlapaikkani olla saa.
Vain metsä juhlapaikkani olla saa.

Synttärit ravintolassa? Ei kiitos. Näin rakentuvat viisikymppiset keskelle metsää. Vain poikamiehiä puuttuu.

Kuusikossa kuhisee

Makaan sammalvuoteella vähän väsyneenä. Kuusikko suhisee lempeästi. Olen hyörinyt metsäpalstallani Pohjois-Karjalassa kolmisen tuntia, irrottanut sitkeän kannon ja tasoittanut telttasaunan paikan.

Kesäkuussa pidän lammen rannalla 50-vuotiskekkerit: tangosalsareggaetonhumppafestarit.

Silloin kuusikossa kuhisee.

Vieraat tuovat teltat. Ja ehkä poikamiehen?

Juhlissani ei ole mökkiä, sähköä tai mukavuuksia. Muistot vievät lapsuuteeni 1970-­luvulle, jolloin auttelin isosiskoa pienellä leirintäalueella. Joka ilta laskimme teltat, ja juhannuksena niitä oli mäntykankaalla kylki kyljessä yli sata.

Nyt olen iloinen jokaisesta paikalle uskaltautuvasta. Ja talkoolaisista, kuten siskosta ja hänen miehestään. Lankomies on jo ­rakentanut telttasaunan. Tapansa mukaan viimeisen päälle.

Vieraat tuovat muassaan omat teltat, makuupussit ja ruokailuvälineet. Ja toivottavasti paitsi oman avecinsa myös yhden yli 40-vuotiaan poikamiehen. Tai kaksi.

Näin sinkkuna on nimittäin tylsää olla juhlissa, kun niissä on usein vain pelkkiä pariskuntia. Enkä minä itselleni kaikkia poikamiehiä aio haalia, sillä minulla on myös monta mainiota naispuolista ystävää, jotka hekin varmasti kaipaavat tanssittajaa mättähältä mättähälle.

Lahjoja, ei kiitos, mutta kuiva kuohuviini kelpaa

Lahjoja en ehdottomasti halua. Tähän ikään mennessä rojua on kertynyt nurkkiin liiaksi asti.

Olen kyllä sanonut, että halutessaan kukin voi tuoda yhteiseen jääkorvoon pullon kuohuviiniä (kuivaa) sekä kuohuviinilasin, joka ilmentää joko tuojaa tai minua. Lasin saa lähtiessään jättää minulle ehjänä muistoksi.

Alkujaan ajattelin, että näin vanhenevana naisena voisin perustaa myös synttärirahaston eli partakarvanpoistokeräyksen, mutta jääköön se vielä tältä erää.

Vatruskaa ja karjalanpiirakkaa. Ja tietysti ryynäriä!

Evääksi tarjoan vatruskoita ja karjalan­piirakoita, öljyyn säilöttyä savusärkeä sekä pulled lamb -lammasta. Ja ehdottomasti nimikkoherkkuani ryynäriä nuotiolla kärvennettynä. Jos on metsäpalovaroitus ja nuotiota ei voi tehdä, syömme ryynimakkarat kylminä.

Jälkiruuaksi teen kerroskiisseliä, joka on kotimainen perinteinen versio pannacottasta. Alle maitokiisseliä, päälle puolukkakiisseliä.

Puolukat poimin viime syksynä juuri näiltä samoilta tantereilta. Kiisselin tarjoan keräämistäni kaikenmaailman lasipurteloista. Eli ruokatrendeissä ei mennä metsässäkään yhtään metsään.

Lantrinkinakin on puolukkaa.

Ainakin viiden tähden majoitus

Joku voi pitää metsäleirisynttäreitä erikoisuudentavoitteluna, mutta nelikymppiset pidin eteläisessä Suomessa normijuhlatilassa yhdellä VPK:n talolla. Nyt vastaava ratkaisu tai esimeriksi minkään ravintolan varaaminen ei houkutellut yhtään.

Sitä paitsi metsäpalstasta kotikonnuillani on tullut viime vuosina minulle tärkeä paikka, kun olen siellä keväisin ja syksyisin lomilla huhkinut metsänparannustöissäni. Olen siellä sekä vuodattanut kyyneleitä että nauttinut.

Olen myös puhunut paikasta monet monituiset kerrat kavereilleni, nyt heillä on tilaisuus kokea se itse.

Ystävät ovat olleet juhlistani kahta mieltä: jotkut ovat innostuneet, muutama on ihmetellyt, onko lääkitykseni kohdallaan. No, sitäkin voi epäillä, sillä olen pöhköillyt ja julkaissut synttäreiden ideoinnista ja rakentelusta videoita Facebookissa. Viidenkympin villitystä ilman turhaa häpeäkynnystä.

Yksi ihana ystäväni lausahti, että metsäleiri kuulostaa ihan viiden tähden majoitukselta.

Niitä tähtiä lupaan ainakin tuhat. Taivaalla.

Mikä on sinun erikoisin juhlapaikkasi? Kerro kommenttikentässä meille muillekin!

Lue, miten syntymäpäivät onnistuivat:

Yöpakkasta ja ihmisten lämpöä.

50 kuvan kuvakertomus syntymäpäivistä.

Ja nämäkin löytyvät netistä:

Telttasaunan paikka ja kehikko.

Kaupunkilaisnainen & perintömetsä: Muutaman hehtaarin tähden.

Kerroskiisselin ohje.