Sielunlintu. Niin kaunis sanakin.

Vanha kansa tunsi ”sielunlintujen” käsitteen. Lintujen uskottiin ilmestyvän ja tulevan lähelle ihmistä silloin, kun hän tarvitsee lohdutusta. Jopa olevan heidän sielujaan, jotka menivät ennen meitä.

Jotain ihmeellistä lintujen ilmestymisessä onkin. Monet kerrat lintu on lehahtanut paikalle tilanteessa, joissa lintua ei olisi juuri siinä pitänyt olla tai jolloin olen ollut lohtua vailla. Joutsenet ovat lentäneet kaulat ojossa paikalle juuri, kun olen surrut läheisten kuolemaa. Punarinta on viipynyt vieressä puun oksalla kuin kesytetty lemmikki.

Mitä jos sielunlinnut ovatkin totta? Olen taipuvainen uskomaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto parantaa

Taikauskon ja luonnonuskon välillä, on tärkeä ero. Ensimmäinen on todellisuuden pakenemista, jälkimmäinen välttämätöntä tietoa, esim. luonnon ilmasto-olosuhteiden ym viljelyn ym ihmisten kannalta, tärkeiden asioiden  kannalta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla