Iivon, Kertun ja Katrin pikkusisko Iita Niskanen, 27, pyörittää omaa yritystä – ”Minäkin haluan tehdä oman juttuni hyvin”

Niskasen sisarukset me tunnemme. Iivo ja Kerttu ovat olympiatason hiihtäjiä, Katrin suunnittelemat puvut valitaan usein Linnan juhlien kauneimpien joukkoon.

Mutta mitähän tekee pikkusisko, Iita Niskanen?

Iitaa, 27, kilpaileminen ei kiinnosta. Muulla tavalla hän on kyllä ottanut mallia vanhemmista sisaruksista.

”Olen nähnyt, että he tekevät asiat hyvin, ja minäkin haluan tehdä oman juttuni hyvin. Minulla ei ole kilpailuviettiä, mutta kaikki me olemme kunnianhimoisia omilla aloillamme. Ja kovia tekemään töitä.”

Se Iitan oma juttu on leipominen. Hän pyörittää omaa yritystään, Bakery Iitaa, joka valmistaa kakkuja ja muita tarjoiluja erilaisiin juhlatilaisuuksiin.

Iita on leiponut lapsesta saakka. 

”Meillä tehtiin kaikki itse. Minä pyrin aina äidin apuriksi keittiöön”, hän muistelee. 

Ensimmäiseksi Iita opetteli leipomaan peruspullaa äidin reseptillä. Seuraava bravuuri oli kääretorttu. Kotona sai kokeilla mitä vain ja käyttää kaikkea keittiön kaapeista löytyvää. Keittiöhommista tuli lopulta ura.

”Kaikki me olemme kunnianhimoisia omilla aloillamme. Ja kovia tekemään töitä.”

Iita on valmistunut kokiksi ravintolakoulu Perhosta. Kuusi vuotta hän teki töitä arvostetuissa helsinkiläisravintoloissa: Ragússa, Shelterissä, Wellamossa. Työpäivät olivat pitkiä, niin kuin kokeilla on, mutta Iita jatkoi niitä vielä vapaa-ajalla. Silloin hän valmisti leivonnaisia oman yrityksensä nimiin.

Aluksi leipomuksia meni lähinnä sukulaisille. Kun Katri tarvitsi tarjottavia asiakastilaisuuksiin, Iita leipoi. Kertulle ja Iivolle Iita valmisti mitalikakut, ilman muuta.

Sana kiersi, tilauksia tuli lisää. Päivistä alkoivat loppua tunnit kesken.

”Maaliskuussa päätin antaa enemmän aikaa näille omille jutuilleni ja siirryin kokonaan pois ammattikeittiöstä, yrittäjäksi. Ehkä se oli semmoista hullua rohkeutta, mutta minulla on usko tähän. Se usko tässä ratkaisi, eivät kannattavuuslaskelmat.”

Hysteriaa kisakatsomossa

Huutamiseksi se aina menee. Välillä Iitan on pakko nousta sohvalta verryttelemään, että jännitys vähän taittuisi, ja käden ulottuvilla pitää olla lasillinen vettä. Muuten lähtee ääni.

Sellaista on, kun Iita katsoo televisiosta Iivon tai Kertun hiihtokisoja.

”Olen hysteerinen jännittäjä. Helmikuussa olympialaisten jälkeen olin ihan uupunut itsekin.”

Joskus Iita on joutunut seuraamaan kisoja työpaikalla ravintolassa.

”Silloin piti pelata niin, että varasin käsille jotain hyvin pientä tekemistä. Yrttejä nyppiessä ei saa pahaa vahinkoa aikaan, vaikka työhön ei kunnolla keskittyisi.”

Iivon, Kertun ja Katrin huippusuoritukset ovat Iitalle suuri ilon ja ylpeyden aihe.

”Sisarusten menestys ei tuo minulle paineita, että pitäisi itsekin menestyä. En näe sitä sillä tavalla kuin ulkopuoliset ehkä näkevät. Ne ovat kuitenkin ne omat läheiset sisarukset, jotka ovat onnistuneet ja menestyneet. Olen elänyt heidän mukanaan niin ylä- kuin alamäet.”

Työnteko ja lämpimät välit ja sisarusten menestys lähtevät kai kaikki perimmältään kasvatuksesta. Niin Iita arvelee, mutta ei oikein osaa sanoa, miten se on tapahtunut.

”Jokainen meistä on varmasti sydämessään tuntenut, että saa olla just niin kuin on ja unelmoida mistä haluaa, ja siihen saa vanhemmilta tuen ja kannustuksen.”

Kodin Kuvalehdessä 12/2022 Iita kertoo myös, millainen oli koti, josta Niskaset ponnistivat maailmalle ja kuinka sisarukset tsemppaavat toisiaan uralla ja siviilielämässä. Tilaajana voit lukea koko jutun myös digilehdestä.