Helvi seuraa tiiviisti maailmanpoliitiikkaa, kirjallisuutta ja urheilua. Jos ampumahiihtokisat eivät näy televisiosta, hän tarkistaa suomalaisten tulokset Erkki-pojaltaan.
Helvi seuraa tiiviisti maailmanpoliitiikkaa, kirjallisuutta ja urheilua. Jos ampumahiihtokisat eivät näy televisiosta, hän tarkistaa suomalaisten tulokset Erkki-pojaltaan.

”Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istahda alas ja naura itsellesi”, neuvoo hämeenlinnalainen Helvi Frick, 100.

1. Kiinnostu! Innostu!

”Olen utelias. Ehkä siksi olen pysynyt henkisesti näin hyvässä kunnossa. Minua kiinnostaa ihan kaikki: ihmiset, tiede, taide, urheilu. Joka aamu tyttäreni soittaa ja pitää minulle ulkomaan uutiskatsauksen. Kimi Räikkösestä olen niin innostunut, että tilasin maksullisen urheilukanavan, jotta voin katsoa formulakisat suorana.

Kalenterini on yhä koko ajan täynnä. Maailma on minusta niin kiinnostava paikka ja elämä niin hauskaa.”

2. Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istahda alas ja naura itsellesi.

”Se helpottaa aina.”

3. Valita vähemmän.

”Keskity siihen, mitä sinulla on. Älä siihen, mitä sinulta puuttuu.”

4. Ole onnellinen elämästä. Yritä olla!

”Muista, että sinulla on vain yksi elämä. Ei ole nappulaa, jota painamalla elämä tulisi elettäväksi uudelleen.”

5. Pettymykset kuuluvat hyvään elämään. 

”Harva asia on mennyt näiden sadan vuoden aikana juuri niin kuin suunnittelin, mutta miksi pitäisikään mennä? Ihan hyvä elämä tästä silti tuli.”

6. Mitä tahansa voi tapahtua ja mistä tahansa voi selvitä.

”Äitini kuoli yllättäen aivoverenvuotoon, kun olin 12-vuotias. Silloin olin varma, että maailma loppuu, mutta ei se loppunut.

Elämä jatkui, ja vähitellen minä totuin. Ihmisellä on kyky sopeutua.”

7. Varaa aikaa ystäville, vaikka tuntuisi, ettei aikaa olisi.

”Kun olin lapsi, äiti opetti, että pienestä ei pidä riitaantua. Hänelle oli tärkeää, että tulin leikkitovereitteni kanssa toimeen.

Minulla on yhä paljon ystäviä, kännykkäni pirisee monta kertaa päivässä. Aikaahan puhelimessa jutteluun kuluu, mutta nautin siitä. Ystävät ovat arvokkaita.”

8. Ole rehellinen. 

”Tuo oli äitini tärkein neuvo. Painoin sen aivoihini kultakirjaimin, ja siellä se on yhä.

Täysi rehellisyys on joskus kauhean vaikeaa. Pyrin siihen silti.”

9. Älä yritä muuttaa puolisoasi.

”Puolisosta ei koskaan tule samanlaista kuin sinusta. Älä edes yritä muuttaa häntä, et kuitenkaan onnistu.

Avioliitossa on kestettävä ristiriitoja ja hyväksyttävä toisen erilaisuus. Se on rakkautta.

Tapasin tulevan mieheni, luutnantti Martti Frickin, maaliskuussa 1943, kun hän ilmestyi Syvärin Puujoen aseman lipputoimistoon. Työskentelin siellä rautatievirkailijana ja tarjosin hänelle kupin korviketta. Neljän kuukauden kuluttua menimme naimisiin.

Martti oli erittäin hyväntahtoinen, vaikka kova komentamaan. Hän oli minulle maailman paras mies.”

10. Sovi riita.

”Sellainen liitto olisi luonnoton, jossa ei ikinä riideltäisi. Totta kai meilläkin joskus riideltiin. Mutta sovimme aina.”

11. Uskalla yrittää mahdotonta.

”Eniten elämässäni olen nauttinut hankalista projekteista. Sellaisista, jotka ovat tuntuneet ensin mahdottomilta. Kun oikein vaikeassa asiassa onnistuu, tulee suuri ilo.”

12. Arvosta rauhaa. Älä pidä sitä itsestään selvänä.

”Olin lottana talvi- ja jatkosodassa. Kun rauha viimein tuli, meidän suomalaisten arvomaailma oli muuttunut täysin.

Rahaa ei ollut, mutta kaikki oli hyvin. Me lapsiperheet autoimme toisiamme, pidimme toisistamme huolta. Meille riitti rauha, emme kaivanneet muuta.

Ne olivat aikoja, joita välillä yhä kaipaan.”

Pääset lukemaan Helvi Frickin koko elämäntarinan oheisesta linkistä:

Alex

100-vuotiaan Helvin 12 elämänohjetta: ”Yritä mahdotonta, kiinnostu kaikesta, valita vähemmän”

Kylläpä joidenkin ihmisten kommentit ovat kumman kielteisiä. Tuskin kukaan meistä on syntynyt kultalusikka suussa. Nostan hattua 100-vuotiaalle Helville. Tuskin hänen elämänsä on ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. Äidin menetys lapsena, sota-aika sekä pula-aika sodan jälkeen. Totuus kuitenkin taitaa olla, että kaikkeen kielteisesti suhtautuvat pessimistit kuolevat nuorempana. Toki on myönnettävä, että sairaus saattaa viedä myös nuoremman ihmisen - jopa lapsen. Toki nauraminen ei silloin...
Lue kommentti
55-vuotias Jaana Rahkonen asuu Varkaudessa ja työskentelee hoitoalalla. Hänellä on kolme lasta ja viisi lapsenlasta. Jaanan motto kuuluu: ”Luoja koettelee, muttei hylkää.”
55-vuotias Jaana Rahkonen asuu Varkaudessa ja työskentelee hoitoalalla. Hänellä on kolme lasta ja viisi lapsenlasta. Jaanan motto kuuluu: ”Luoja koettelee, muttei hylkää.”

Jaana Rahkonen alkoi seurustella miehensä Arin kanssa melkein lapsena. 38 vuotta myöhemmin hän jäi leskeksi ja aloitti uudenlaisen elämän. ”Kaikki muistomme olivat yhteisiä”, Jaana sanoo.

”Hautajaisissa pappi lohdutti ja sanoi, että Arin kuolemalla on jokin tarkoitus.

Vastasin, että kerropas, mikä se tarkoitus on. Pappi oli ennestään tuttu, joten kehtasin sanoa niin.

Halusin tietää, mikä tarkoitus oli viedä minulta mies, jonka kanssa olin elänyt...

”Jokaisella on yksi äiti, joka on antanut elämän.”
”Jokaisella on yksi äiti, joka on antanut elämän.”

Vaikka äidin kuolemasta olisi 20 vuotta, hänet voi muistaa vieläkin lähes joka päivä. Mailis Kouhi ei olisi uskonut, kuinka paljon tulee äitiään ikävoimään.

Äidit vanhenevat ja järjellä tietää, että joskus he kuolevat. Mutta surulla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä, sanoo Mailis Kouhi.

”Kuvittelin, ettei äidin kuolema ole minulle vaikea asia. Äiti oli jo itsekin sanonut, että pääsisipä pois. Sitten surinkin kamalasti ja suren yhä!”

”Minun äitini. Olin hänen ainoa lapsensa.”

Seitsemän vuoden ajan Mailis oli käynyt äitinsä luona sairaalassa joka päivä.

”Syötin äitiä, laitoin lusikan varovasti suuhun. Kesällä vein hänet pyörätuolilla ulos.”

Usein Mailikselle tulee vieläkin mieleen, mitä jämpti äiti nyt sanoisi tai ajattelisi.

Jos hän voisi vielä kysyä, hänellä olisi äidilleen yksi kysymys.

”Jos voisin vielä kerran puhua äidille, kysyisin taas: kuka on minun isäni?”

Lue lisää Mailiksesta ja kahdesta muusta äitinsä menettäneestä Kodin Kuvalehden tähtiartikkelista tästä linkistä. Artikkeli on julkaistu alun perin Kodin Kuvalehden numerossa 11/2018.