Maria toivoisi aborttikeskusteluun enemmän herkkyyttä.
Maria toivoisi aborttikeskusteluun enemmän herkkyyttä.

"Lasten kannalta olisi ollut väärin syntyä epävakaaseen elämäntilanteeseen ja sellaiselle äidille kuin minusta olisi tullut", Maria kertoo 10 vuotta abortin jälkeen.

Opiskelija Maria Ikola, 30. Perhe: kissa, ystävät, vanhemmat.

"Menomatkasta muistan vain ylämäen juuri ennen sairaalaa. Maassa oli ehkä lunta, oli marraskuu. Avasin oven ja menin sisälle.

En ollut sopinut päivälle mitään muuta menoa. Halusin keskittyä siihen, että olen varmasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yritin hoitaa asian mokaamatta, edes tämän.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Olin raskaana. Tuntui, että se on pahinta, mitä minulle voi nyt tapahtua."

Olin 20-vuotias, opiskelin valtiotieteitä yliopistossa ja olin mennyt kaksi kuukautta aikaisemmin naimisiin. Luennot olivat alkaneet jäädä väliin. Olin ollut masentunut jo pitkään, kaupassa käyminenkin oli ponnistus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin raskaana. Tuntui, että se on pahinta, mitä minulle voi nyt tapahtua.

Aikaisemmin uskoin, että jos on valmis seksisuhteeseen, on valmis käyttämään ehkäisyä ja ottamaan muussa tapauksessa seuraukset vastaan.

Ei se mennytkään niin. Ennakkokäsitykseni olivat kaukana henkilökohtaisesta todellisuudesta.

"Olisipa joku rauhoitellut."

Joitakin päiviä aikaisemmin ehkäisyneuvolan lääkäri oli painostanut pitämään vauvan: Tiedät, kuka isä on. Sinua ei ole raiskattu. Miksi haluat abortin?

Sisätutkimus oli kovakourainen. Se tuntui rangaistukselta. Lääkäri kertoi, että lapsia oli kaksi.

Minä lähinnä itkin. Ajattelin, että olen syyllinen ihmiselämän keskeyttämiseen. Olisi pitänyt olla fiksumpi, ei näin pitänyt käydä. Olisipa joku rauhoitellut.

Syyllisyydestä huolimatta tiesin, ettei abortille ole vaihtoehtoa. Lasten kannalta olisi ollut väärin syntyä epävakaaseen elämäntilanteeseen ja sellaiselle äidille kuin minusta olisi tullut.

"Helpotus valahti kroppaani kuin kriisitilanne olisi rauhoittunut."

Naistentautien poliklinikalla sain vettä muovimukissa ja pillerin. Nielaisin. Kukaan ei enää kysellyt liikoja.

Kun ulko-ovi sulkeutui automaattisesti perässäni, helpotus valahti kroppaani kuin kriisitilanne olisi rauhoittunut. Toisen pillerin otin kotona seuraavana päivänä. Sen jälkeen se oli ohi. En ollut enää raskaana.

Toivoisin aborttikeskusteluun vähemmän tuomitsemista ja enemmän herkkyyttä. Ymmärrystä siitä, että jokainen tilanne on omanlaisensa.

"Pari vuotta sitten mieleeni tuli, että lapseni saattaisivat aloittaa koulun. Sitten ajatus meni pois."

Abortti ei näy päälle. Kun abortista keskustellaan politiikan tai etiikan kannalta, kuulijoissa on todennäköisesti ainakin yksi ihminen, jota asia koskettaa henkilökohtaisesti.

Ajattelen yhä, että tein oikean ratkaisun. Raskauden keskeytys on osa elämää kuten niin moni muukin asia.

Pari vuotta sitten mieleeni tuli, että lapseni saattaisivat aloittaa koulun. Minkälaista arki mahtaisi olla? Ehkä aika rankkaa. Sitten ajatus meni pois."

Sisältö jatkuu mainoksen alla