Selviytymään oppii selviytymällä, Kiti Samulin oppi mummoltaan Aira Samulinilta. Se ajatus auttaa häntä nyt, kun Airaa ei enää ole – vaikka
oikeastaan mummo on Kitin kanssa koko ajan. ”Yritän näyttää mummolle, miten hienosti täällä menee”, Kiti sanoo.
Itku ei auta markkinoilla.
Se oli yksi oppi, jonka Kiti Samulin mummoltaan Aira Samulinilta sai. Sitä Kiti mietti syksyllä, kun silmät olivat itkemisestä turvoksissa ja tehtävien asioiden lista kahden A4-paperin pituinen.
”Mummo sanoi usein, että päästä suru ulos ja sure hetki, mutta rupea sitten toimimaan, koska itku ei auta markkinoilla. Yritän mennä eteenpäin ja koko ajan näyttää hänelle, miten hienosti täällä menee.”
Kiti, 44, on juuri imuroinut Hyrsylän Mutkan hirsiseiniä ja pyyhkinyt pölyhuiskalla nukkemuseon yli 500 vanhaa nukkea. Hän on markkinoinut vierailuja Hyrsylän Mutkaan ja muuttanut esittelytekstien aikamuotoja: Aira Samulin oli sotaorpo, Airalla oli kaksi lasta ja kolme lapsenlasta.
Hyrsylän Mutkassa jokainen esine ja asia muistuttaa Kitiä mummosta.
”Tuntuu, että mummo on yhä täällä kaikkialla, ihan lähellä.”
Kun kevään ensimmäinen bussillinen vierailijoita huhtikuun lopulla tulee pihaan, Kiti tervehtii heitä samoilla sanoilla kuin Aira aiemmin: ”Sydämellisesti tervetuloa. Kiva, kun olette lähteneet!”
Kun vieraat pari tuntia myöhemmin lähtevät pois, Kiti tietää, mitä mummo nyt tekisi: tulisi keittiöön, taputtaisi Kitiä olkapäähän ja sanoisi ”kiitos Kiti, ei olisi voinut taas paremmin mennä”.
Se kaikki tuntuu vain hyvälle.
”Tuntuu, että mummo on yhä täällä kaikkialla, ihan lähellä. Mummo on kanssani koko ajan.”
Me pärjätään kyllä
Lauantaiaamuna viime lokakuussa Kiti heräsi kuudelta ja näki puhelimestaan, että mummo ei ollut mennyt yöksi nukkumaan.
”Mummolla oli paha aivoverenvuoto. Sairaalassa lääkärin ilmeestä näki heti, että tilanne on vakava. Ensimmäiseksi hän sanoi ’tässä teillä on vahva ihminen’.”
”Tiedän, että mummo tiesi, että me olemme siinä vieressä ja kaikki on hyvin.”
Sairaalassa Airaan ei enää saatu kunnolla yhteyttä.
”Tiedän, että mummo tiesi, että me olemme siinä vieressä ja kaikki on hyvin.”
Airan kuolinilmoituksessa oli hänen ystävänsä filosofi Esa Saarisen ajatus Airasta:
Kun hän tuli, valo tuli. Kun hän lähti, valo jää.
Kitistä tuntuu juuri siltä. Mummon jälkeen valo on jäljellä yhä.
”Minua vie eteenpäin ilo ja tyytyväisyys kuten mummoakin. En edes kehtaa velloa missään surussa senkään takia, että mummo tuolta jostakin katsoo, että no niin nyt.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kiti_samulin_kuva_keittiosta.jpg?itok=rejiMLdb)
Ei piste vaan pilkku
Kiti ei vielä tiedä, miltä tuntuu kesäaamuina, kun Aira ei tule punainen tukka pystyssä yläkerran makuuhuoneestaan Hyrsylän Mutkan keittiöön.
Kun he eivät juo aamukahvia kahdestaan.
Kun Aira ei enää osoita Kitille esiin nousevia leskenlehtiä ja ilahdu jokaisesta perhosesta.
Kun Aira ei kiitä vierailijoiden lähdön jälkeen, että ei olisi voinut taas paremmin mennä.
”Mummo oli viisas ja ihana ja hauska. Mutta hän oli myös vakava ja rauhallinen.”
”Luulen, että lopussa olin mummon läheisin ihminen. Olimme niin paljon yhdessä. Mummo oli viisas ja ihana ja hauska, me naurettiin paljon. Mutta hän oli myös vakava ja rauhallinen.”
Työ Hyrsylän Mutkan toimitusjohtajana ei jännitä Kitiä, paikan pyörittäminen on jo kauan ollut hänen vastuullaan.
Se jännittää, tulevatko ihmiset.
Kuten ennenkin, Hyrsylän Mutkassa on monia kiinnostavia näyttelyitä ja kokoelmia. Yhä Kiti kaataa kahvia ruusukuppeihin ja leipoo vieraille kanelipullia.
Mutta enää ei ole Airaa kertomassa elämästään. Nyt Airan elämästä kertoo Kiti.
Kitin suurin haave on, että Hyrsylän Mutkan pyörittäminen onnistuisi. Että hän saisi laskut maksettua, pidettyä kokoelmat koossa, kerrottua Suomen lähihistoriasta ja Airan elämästä. Tehtyä mummon ylpeäksi.
Airan siunaustilaisuudessa piispa Teemu Laajasalo sanoi lauseen, jota Kiti on sen jälkeen ajatellut monta kertaa: kuolema ei ole piste vaan pilkku.
”Hoidan täällä asiat niin hyvin kuin pystyn. Sitten kysyn mummolta siellä jossakin, että miten meni, vedinkö mä hyvin?”
Millainen oli se kesäpäivä, jolloin Kiti ja Aira viimein puhuivat Airan kuolemasta? Mitä Kiti sanoi mummolleen sairaalassa, ja kuinka Aira läheisiin ympärillään reagoi? Mikä tunne Kitillä on nyt päällimmäisenä, ja missä asioissa hän oppi ajattelemaan kuten mummo? Minkä ohjeen parisuhteeseen Aira Kitille antoi? Milloin Kiti oli huolissaan mummon puolesta ja muistutti hänen iästään?
Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 9/2024. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
