Kuvat
Piia Arnould
Alma sanoo olevansa välillä tosi levoton, mutta mehiläisten kanssa on toisin.  ”Voin istua vaikka päivän katsomassa mehiläisiä. Niiden seuraaminen on niin hypnotisoivaa, että koko päivä menee helposti ja ihan zeninä.”
Alma sanoo olevansa välillä tosi levoton, mutta mehiläisten kanssa on toisin. ”Voin istua vaikka päivän katsomassa mehiläisiä. Niiden seuraaminen on niin hypnotisoivaa, että koko päivä menee helposti ja ihan zeninä.”

Näyttelijä Alma Pöysti haluaa mieluummin tehdä edes vähän luonnon eteen kuin ahdistua. Siksi hän luo kukkaisampia kaupunkeja ja vaalii mehiläisiä.

Alma Pöysti, 41, tarkistaa, että kaikki on mukana. On. Sammalenvihreässä käsilaukussa on neljä siemenpussia: kolmenlaista kukkaniittysekoitusta ja pussillinen tillinsiemeniä. Lisäksi kourallinen auringonkukansiemeniä.

Olen päässyt mukaan yhdelle Alman retkistä, joiden tarkoitus on täyttää Helsinkiä kukilla.

Alma on harrastanut sissiviljelyksi kutsuttua siementen viskelyä kymmenisen vuotta. Hänelle sissiviljely tarkoittaa kukkien lisäämistä alueille, joilla ei nyt kasva mitään. Kukat ovat kauniita, mutta ennen kaikkea niiden tarkoituksena on antaa pörriäisille apetta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Meitä kaupunkilaisia on monen muotoisia, ei pelkästään ihmismuodossa. Minusta olisi tärkeää miettiä, että tämä olisi hyvä paikka muillekin elää.”

Alma kertoo, että hyönteisten ajatteleminen ja niihin tutustuminen on saanut hänet näkemään ympäristön eri tavalla. Nykyään hän ilahtuu jokaisesta lentävästä tehopakkauksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Katso, tuolla lentää kimalainen! Tämä on kuningatar. Jos yhden tuollaisen tappaa nyt, sata miljoonaa kukkaa jää pölyttämättä. Se on tosi hurjaa”, Alma sanoo.

”Meitä kaupunkilaisia on monen muotoisia, ei pelkästään ihmismuodossa. Minusta olisi tärkeää miettiä, että tämä olisi hyvä paikka muillekin elää. Jos hyönteiset viihtyvät, se hyödyttää myös ihmisiä.”

Metsäkävelyjä ja terapeuttista tekemistä 

Alma Pöysti on osa Pöystin teatterisukua. Isoisä Lasse Pöysti ja isoäiti Birgitta Ulfsson olivat näyttelijöitä, isä Erik on teatteriohjaaja, setä Tom entinen näyttelijä. Myös Alman veli Oskar näyttelee työkseen.

Kaksi vuotta sitten Alma esitti pääroolin Zaida Bergrothin Tove-elokuvassa. Se oli rooli, josta Alma saa välillä yhä kadulla kiitosta ja viestejä Kuubaa ja Japania myöten.

”Yksikin kirjoitti, että hän ei ehkä halua olla enemmän kuin Tove Jansson, mutta hän haluaa olla enemmän kuin nyt on. On kaunista, kun saa inspiroida ihmisiä saavuttamaan uusia asioita.”

Alma ehti tavata Tove Janssonin, joka oli hänen isovanhempiensa ja vanhempiensa kaveri. Hän muistaa, että Tove ja hänen puolisonsa Tuulikki Pietilä tulivat kylään ja toivat puisia nukkeja. Tuulikki tuli leikkimäänkin lasten kanssa vähäksi aikaa. Nukeille kävi myöhemmin köpelösti, kun perheen Roisto-koira söi ne.

Almaa ja Tovea yhdistää muutama muukin asia.

Tove vietti paljon aikaa Porvoon saaristossa Klovharun saarellaan. Almalla rakkaita saaria on kaksi: äidin suvun mökkisaari Loviisan ulkosaaristossa ja isän puolen suvun saari Tammisaaressa.

”Kaikki isovanhempani ovat olleet sellaisia kasvimaatyyppejä.”

Molemmissa saarissa Alma on viettänyt lapsuudenkesiään. Polskinut, kiipeillyt puihin, samoillut metsässä ja kallioilla. Edelleen lomillaan Alma suuntaa Loviisan saareen.

Isovanhempien saarissa Almaan istutettiin rakkaus viljelyyn ja luontoon.

”Kaikki isovanhempani ovat olleet sellaisia kasvimaatyyppejä. Äidinisäni eli ukkini Thorvaldin ja äidinäitini Ritan kanssa vietimme hirveän paljon aikaa metsässä ja puutarhoimassa siitä lähtien, kun opin kävelemään ja osoittelemaan sormellani kasveja ja marjoja.”

Samainen ukki istutti aikoinaan tammen pähkinöitä mökkimaalle. Nyt niistä kasvaneiden tammien väliin voi ripustaa riippumaton.

”Asun vähän siellä sun täällä. Työ vie. Freelancerin vapaus sopii minulle. Vaikka en aina tiedä, mitä teen vuoden tai edes puolen vuoden päästä, niin yleensä asioilla on tapana järjestyä. Niin äitini aina sanoo, ja näköjään nyt minäkin.”
”Asun vähän siellä sun täällä. Työ vie. Freelancerin vapaus sopii minulle. Vaikka en aina tiedä, mitä teen vuoden tai edes puolen vuoden päästä, niin yleensä asioilla on tapana järjestyä. Niin äitini aina sanoo, ja näköjään nyt minäkin.”

Helsingin keskustassa Kampissa siintää lupaavan näköinen kukkapenkki. Lupaavan näköinen se on Alman mielestä siksi, että se on jäänyt vähän huonolle hoidolle.

Penkissä voisi siis olla mahdollisuuksia Alman hyppysissä olevilla aitohunajakukilla, viljattarilla, koriantereilla, tarhaneidoilla ja ruiskaunokeilla.

Alun perin huoli ajoi Alman liikkeelle.

Mehiläisten ja muiden hyönteisten määrä on jo pitkään vähentynyt. Almasta tuntuu, että Helsingissä villimmät viheralueet ovat muuttuneet sliipatuiksi nurmikoiksi, joista ei ole pörriäisille iloa.

”Minulle toivo tulee konkreettisessa muodossa siemenien kautta.”

Paikkoja, joihin Alma on vuosien aikana heittänyt siemeniä, on kertynyt kymmeniä tai satoja. Niistä suurinta osaa Alma ei enää muista. Vaikka kukkaniittyä ei olisikaan syntynyt, sissiviljelyllä on myös psykologinen merkitys.

”On terapeuttista tehdä edes jotain. Luonnossa tapahtuu paljon hälyttävää, mutta yksi pieni ihminen voi kuitenkin tehdä asioita, ja se antaa toivoa. Minulle toivo tulee konkreettisessa muodossa siemenien kautta.”

Koronan aikana Alma kouluttautui mehiläishoitajaksi. Millaisia vinkkejä hän antaa mehiläisten ja ampiaisten kohtaamiseen? Entä mitä Alma vastasi, kun isoisä Lasse pyysi kämppikseksi Pariisiin? Mitä Alma juttelee mehiläisilleen Loviisan saarella? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 15/2022 tai tilaajana digilehdestä.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla