Anni, 17, pääsi ensimmäistä kertaa kesätöihin: ”Jännitti, että enhän sählää mitään”

Kuvat
Sanna Liimatainen
Syksyllä lukion toiselle luokalle menevää Annia helpotti tieto siitä, ettei maailma kaadu, jos töitä ei löydy. ”Teen paljon asioita kotimme eteen, ihan pyyteettömästi. Tiesin, että jos jotain oikeasti tarvitsen, vanhempani kyllä auttavat.”

”En olisi arvannut, miten tärkeältä tämä työ tuntuu”, kertoo Anni Siitonen, 17, joka pääsi tänä kesänä kuukaudeksi töihin huolehtimaan Vantaan viheralueista.

Mitä muut usein työstäsi kysyvät?

”Jotkut miettivät, mitä teen töissäni Vantaan kaupungin viheraluekunnossapidossa. Kuljemme eri puistoissa ja siistimme paikkoja. Kerään tupakantumpit ja irtoroskat maasta ja vaihdan roskiksiin jätesäkit. Leikkaan nurmikkoa, nypin orvokeista kuolleita osia pois ja kastelen kukkalaatikoita.

Yllätyin, kun sain työtehtäväksi kerätä puistosta maahan pudonneet kävyt. En tiennyt, että sellaista tehdään. Se vaikuttaa puiston ulkonäköön mutta on myös turvallisuusasia. Kävyt ovat kovia, ja jos niitä on vaikka liukumäen tai kiipeilytelineen alla, lapset voivat tömähtää niiden päälle ja loukata itsensä.

”Onhan tonni iso raha.”

Kaverini kysyvät lähinnä palkkaani ja milloin pääsen töistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saan kuukauden kesätyöstä 1050 euroa. Tuntipalkkani on vähän vajaa 8 euroa. Ei se mikään ihan hirveän hyvä tuntipalkka ole, mutta onhan tonni iso raha. Haaveilen omasta autosta. Mietin, laittaisinko osan kesätyörahoista säästöön autoa varten.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miltä ensimmäinen työpäivä tuntui?

”Aamulla jännitti sopivalla tavalla. Mietin, millaista porukkaa työpaikalla on, saanko kavereita ja miten hommat sujuvat. Enhän minä nyt sählää mitään hirveän radikaalisti?

Työpäivä alkoi seitsemältä aamupalaverilla Tikkurilan taukotilassamme. Kahden tunnin perehdytyksessä tuntui, että nukahdan. Yöunet jäivät vähäisiksi, koska hengasin illalla kavereiden kanssa.

Ensimmäisenä päivänä meille kesätyöntekijöille kerrottiin tauoista ja suojavälineistä, kuten turvakengistä. Säännöt tuntuivat aika selkeiltä.”

Mitkä ovat työsi helmihetkiä? 

”En olisi arvannut, miten tärkeältä tämä työ tuntuu. En etukäteen tiennyt yhtään, mitä kaikkea kaupunkialueilla hoidetaan. Ajattelin, että roskikset varmaan käydään tyhjentämässä, mutta ei minulla ollut mitään hajua, kuka ne tyhjentää.

”Pohdin, miltä täällä näyttäisi, jos kukaan ei tekisi tätä työtä.” 

Pohdin, miltä kaupungeissa näyttäisi, jos kukaan ei tekisi tätä työtä. Kun näen dokumentteja tai videoita ulkomailta, mietin, että onhan joissain paikoissa tosi likaista. Saamme olla todella kiitollisia, että joku tekee tätä!

Kivointa on, kun teemme porukalla hommia ja juttelemme samalla. Aika menee nopeasti, eikä tekeminen silloin edes tunnu työltä.”

Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

”Vielä ei ole sellaista hetkeä tullut, mutta aikaiset aamut ovat tuntuneet vähän vaikeilta. Työt alkavat seitsemältä, ja herään kuudelta.

En ole päässyt aikaisin nukkumaan. Illalla olen aika paljon puhelimella, mikä on vähän huono.

Nyt otimme pikkusiskon kanssa haasteen, että yritämme tehdä jotain muuta. Hän on alkanut värittämään. Se on minustakin oikeastaan aika terapeuttista ja rentouttavaa.”

Mitä kesätyöstä jää käteen tulevaisuutta ajatellen?

”Olen mielestäni ennenkin hoitanut asiat hyvin enkä ole skipannut esimerkiksi koulujuttuja tai treenejä turhaan. Väitän silti, että tämän kesätyön aikana työmoraalini kehittyy vielä lisää.

Töissä pitää osata noudattaa aikataulua ja ohjeita. Jos kaikki rikkoisivat sääntöjä, eihän siitä tulisi yhtään mitään. Tämä asia näkyy töissä vielä paremmin kuin koulussa. Haluan kunnioittaa itseäni, työpaikkaani ja työkavereitani. Yritän tehdä parhaani ja toimia sääntöjen mukaan.”

Miten Anni onnistui saamaan kesätöitä, vaikka nuorten töiden saanti on vaikeaa? Millaista työhaastattelussa oli? Mitä Anni on oppinut työnteosta kotonaan? Mitä hän ajattelee siitä, että jo lukiossa pitäisi tietää, mitä tekee aikuisena? Mikä on hänen oma haaveammattinsa? Lue koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 14/2026 tai tilaajana täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Anni Siitonen

17-vuotias lukiolainen työskenteli kesäkuussa Vantaan kaupungin viheraluekunnossapidossa. Työt kestivät kuukauden. Anni asuu Vantaalla vanhempiensa sekä pikkusiskon, 14, ja isoveljen, 19, kanssa. Anni kävi työelämäpainotteista yläkoulua ja oli tet-harjoitteluissa muun muassa ruokakaupassa ja kampaajalla. Syksyllä hän menee lukion toiselle luokalle. Töiden lisäksi Anni aikoo kesälomalla lähteä mökkeilemään kavereiden kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla