Kymmenen vuotta sitten suomalaisnuoret voivat paremmin kuin koskaan. Sitten tapahtui jotain. Miten me aikuiset voisimme auttaa nuoria kasvamaan kohti ihan hyvää aikuisuutta?
Ensin helpottava tieto: valtaosalla meidän nuoristamme menee ihan hyvin. Tutkimusten mukaan nuorilla on keskimäärin hyvät elämäntavat. Terveydentila on ok, samoin välit vanhempiin.
Ilmassa on silti myös huolta. Entistä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen erittäin optimistisesti. Kouluterveyskyselystä ilmenee, että nuorten ahdistusoireet ovat lisääntyneet, samoin adhd-diagnoosit ja alle 15-vuotiaiden rikollisuus. Jopa itsemurhien määrä on kasvanut.
Siksi tärkeää on myös tämä: nuorten elämää ei voi tiivistää keskiarvoiksi.
”Nuoret ovat ehkä tämän maan monimuotoisin ihmisryhmä. Osalla heistä menee aivan uskomattoman hyvin, pienellä osalla tosi huonosti”, sanoo Nuorisotutkimusseuran tilastotutkija Konsta Happonen.
Happonen on ollut tekemässä kolmea nuorisobarometria. Vuosittainen tutkimus mittaa 15–29-vuotiaiden suomalaisnuorten arvoja ja asenteita. Seuraava nuorisobarometri julkaistaan 11. maaliskuuta.
Kysyimme Happoselta ja muilta nuorison parissa työskenteleviltä asiantuntijoilta, miten nuoria voisi auttaa kasvussa kohti ihan hyvää aikuisuutta. He listasivat viisi keskeistä asiaa, jotka nuori tarvitsee voidakseen hyvin, eivätkä ne aikuisen korvaan mitenkään ylivoimaisilta kuulosta.
1. Että olisi oma porukka
Ystäviä. Hyvä fyysinen kunto. Pysyvä työ. Mahdollisuus nähdä maailmaa. Perhe ja lapset. Mahdollisuus elää niin, ettei liikaa rasittaisi ympäristöä.
Näin nuoret vastasivat, kun viime vuoden nuorisobarometrissa kysyttiin, mitä he haluavat saavuttaa 35-vuotiaiksi mennessä. Myös tärkeysjärjestys oli tuo, eli ystävät ykkösenä.
Yksi nuoren perustarpeista on, että hän löytää muut nuoret.
”Nuorilla on keskenään samanlaisia kehitystehtäviä, kuten irtautuminen lapsuudenkodista, parisuhde, oman paikan löytäminen opinnoissa ja työelämässä. Näissä vertaistuki on tarpeen”, nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola sanoo.
Lähes kolmannes nuorista kuitenkin kertoo, että tuntee itsensä yksinäiseksi ainakin ajoittain. Jos ei kavereita löydy koulusta, usein ratkaisuksi tarjotaan somea. Kosolasta asia ei ole niin yksinkertainen.
”On tutkittu, että juuri yksinäiset ovat suurimmassa vaarassa joutua somessa hyväksikäytön uhreiksi. Heillä on niin suuri kaipuu löytää joku, jolle he kelpaavat.”
2. Että olisi sopivasti somea
Kymmenisen vuotta sitten Silja Kosola oli töissä kouluterveydenhuollossa ja ihmetteli, mitä tekemistä lääkärillä siellä edes on.
”Maailmanhistoriassa ei ole ollut toista aikaa, jolloin meillä olisi ollut niin paljon hyvinvoivia nuoria. Vuoden 2015 nuorilla oli kivoja kavereita, harrastuksia ja läheisemmät suhteet vanhempiin kuin koskaan. Vallitsi toiveikkuuden ilmapiiri”, Kosola muistaa.
Sitten tapahtui jotain. Suunta kääntyi.
Vuoden 2015 tienoilla tapahtui ainakin yksi muutos, jota Kosolan mielestä ei voi olla huomaamatta. Somealustat alkoivat saada sitä enemmän mainostuloja, mitä pidempään käyttäjät alustoilla viipyivät. Erityisen toimiva tekniikka on sokeeraaminen.
Myös erilaiset koukuttavat lyhytvideot ovat lisääntyneet viime vuosina.
”Aikuiset heijastavat nuoriin myös omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan.”
Silja Kosola ei missään tapauksessa vastusta kaikkea digiä. Nuorilla pitää olla uusiakin tapoja olla yhteydessä ja oppia maailmasta.
”Silti somesta on tullut isolle osalle ongelma. Varsinkin pienimpiä pitää suojella siltä.”
Konsta Happonen toivoo lainsäädäntöä, joka rajoittaisi somepalveluiden tuottajia. Somen käyttäjien pitäisi voida kontrolloida paremmin, mitä sisältöjä he haluavat nähdä. Tutkijana Happonen pyrkii kuitenkin tuomaan esille myös somen hyviä puolia, koska nuoretkin haluavat niitä kertoa.
”Aikuiset heijastavat nuoriin myös omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan. He ovat itse liikaa somessa ja huolestuvat sitten nuorten somenkäytöstä.”
3. Että saisi tehdä jotain, jolla on väliä
Nuoret eivät ole toimettomia, vaan todella haluavat tehdä maailmasta paremman. Happosen mukaan tutkimuksista näkee, että nuoret ovat aiempaa kiinnostuneempia politiikasta, päätöksenteosta ja kulutusvalinnoista.
Silja Kosola mainitsee, että tekeminen on nuorelle myös paras keino hallita ahdistusta. Esimerkiksi ilmastoahdistusta voi lievittää, kun yrittää tehdä ongelmalle jotain.
Tekeminen voi olla muutakin kuin maailmanparannusta: vaikka mopon rassaamista, pallon pelaamista tai partiota. Tai ihan vain sitä, että on kavereiden kanssa ja pääsee tuulettamaan ajatuksia.
”Ahdistunut alkaa helposti velloa pahassa olossa. Kun hän pääsee olemaan muiden kanssa, ahdistus usein helpottaa”, Kosola sanoo.
Konsta Happonen muistuttaa, että nuoren omat jutut ovat tärkeitä riippumatta siitä, johtavatko ne joskus johonkin parempaan tulevaisuuteen.
”Vanhemmat saattavat pohtia, millaiset harrastukset pitäisivät nuoren pois pahanteosta ja tuottaisivat hänelle oikeanlaista suhtautumista elämään. Nuoruus tapahtuu kuitenkin tässä ja nyt. Silloin pitää olla mahdollisuus hankkia kokemuksia nuorten maailmasta.”
4. Että olisi yksikin turvallinen aikuinen
Toistetaan tämä vielä meille huolestuneille aikuisille, koska Silja Kosolakin sen toistaa: suurimmalla osalla nuorista ei ole hätää. Ei edes niillä nuorilla, jotka kertovat, että heitä ahdistaa.
”Vanhemmilla on nykyisin paremmat keskusteluyhteydet lapsiin kuin ennen. Siksi lapsen paha olo tuntuu myös vanhemmista hirveän pahalta”, Kosola kertoo.
Jos ahdistus tai muu paha olo jatkuu yhtäjaksoisesti yli kaksi viikkoa ja nuoren toimintakyky arjessa kärsii, aikuisen täytyy auttaa häntä löytämään ulkopuolista apua. Useimmiten kuitenkin riittää, että vanhempi pysyy itse rauhallisena.
”Vanhemman tehtävä on kertoa, että asioilla on tapana järjestyä, vaikkei itsekään tiedä, miten.”
”Vanhemman ei tarvitse ahdistua, vaikka lasta ahdistaa. Äidin ja isän tehtävä on pysyä nuoren vierellä ja kertoa, että asioilla on tapana järjestyä – silloinkin, kun vanhempi ei itsekään tiedä, miten ne tällä kertaa järjestyvät.”
Vanhemman on hyvä olla vähintään kartalla siitä, mitä oman nuoren maailmassa tapahtuu.
”Vanhempien ei tarvitse tietää kaikkea, mutta heidän täytyy olla aidosti kiinnostuneita kaikesta, mikä kuuluu nuorten elämään”, sanoo tutkija Konsta Happonen.
”Kannattaa kysyä, vaikka vastausta ei tulisi. Nuori ottaa sen välittämisenä.”
5. Että olisi aikaa kasvaa
Pari vuotta sitten julkaistua väitöstutkimustaan varten tutkijatohtori Leea Lakka seurasi vuoden ajan yhdeksäsluokkalaisia, jotka hakeutuivat luokan takariviin. Se oli monen sortin sakki, jota yhdisti se, että opiskelussa mentiin aidan matalimmalta kohdalta.
”Takarivi on ollut luokissa aina. Nykyisin ei vain enää ole oikein töitä, joihin pääsee vähäisellä koulutuksella. Hinta siitä, että koulussa hölmöilee, on kovempi”, Lakka pohtii.
Etenkin lukioon jatkavien on tiedettävä aiempaa aikaisemmin, mitä heistä isona tulee. Niin poliitikot ovat päättäneet. Korkeakouluvalinnat tehdään aiempaa enemmän ylioppilaskirjoitusten perusteella, ja iso osa paikoista on varattu ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville. Siksi nuori ei ehkä uskalla ottaa paikkaa vastaan, jos ei ole alasta aivan varma.
”Järjestelmä sallii entistä huonommin sen, että nuori etsiskelee omaa polkuaan ja kokeilee”, Lakka sanoo.
”Meillä on enemmän tutkittua tietoa ihmisen kehityksestä kuin koskaan. Miten tieto aina vain sivuutetaan?”
Silja Kosolaa harmittaa yhteiskunnan vallannut kiireen ilmapiiri. Se ei ole nuorille hyväksi.
”Meillä on enemmän tutkittua tietoa ihmisen kehityksestä kuin koskaan ennen. Miten voi olla, että tieto aina vain sivuutetaan? Keksitään jokin uusi poliittinen mantra, että nyt vain kaikki yhtä putkea työelämään”, Kosola sanoo.
”Aikuisten tehtävä on pitää hommassa maltti mukana. Kun nuoret saavat rauhan kasvaa, heistä tulee tasapainoisia ja työkykyisiä aikuisia.”
Ei linjanveto aina helppoa ole, ei aikuiselle eikä nuorelle.
”Kasvatus on sellaista, että ohjeiden antaminen on hankalaa”, Leea Lakka sanoo.
”Välillä toimiva ratkaisu on sanoa nuorelle, että nyt keräät itsesi, nouset sieltä ja ryhdyt hommiin. Välillä ratkaisu on, että nyt hetken hellität, vähempi riittää, haluatko, että halaan sinua. Riippuu nuoresta ja tilanteesta, kumpaa tarvitaan.”
Luit osan jutusta, joka ilmestyi Kodin Kuvalehdessä 4/2026. Se on teemanumero nuorten hyvinvoinnista. Jututimme artikkelia varten myös kahdeksaa nuorta ja kysyimme, mitä mieltä he ovat asiantuntijoiden neuvoista. Mitä he itse ajattelevat tulevaisuudestaan, kaverisuhteista, työstä ja vanhemmista? Millaiset asiat heitä auttavat voimaan hyvin? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
