Mattiesko Hytönen, 83: ”Vanheneminen harmittaa minua, mutta ei pelota”
Heidi Strömmer, 56, ja Mattiesko Hytönen, 83, ovat seurustelleet 26 vuotta. Mattiesko on luvannut Heidille elää vähintään satavuotiaaksi. ”Minusta on tullut vuosi vuodelta hellempi. Ehkä se liittyy ikään. Mutta eniten se liittyy Heidiin. En halua, että Heidi saa yhtään säröä ilkeydestä.”
Mattiesko: Kun aloimme seurustella, monet epäilivät, voiko rakkautemme kestää.
Heidi: En epäröinyt suhdettamme edes alussa sekuntiakaan, en sekuntiakaan. Tuntui kuin jokin luonnonvoima olisi vienyt mennessään, vaikka olit 27 vuotta vanhempi ja ystävieni mielestä pelottava. Ensimmäisinä yhteisinä kuukausinamme en syönyt enkä nukkunut, kipinä välillämme oli niin hämmästyttävän ihmeellinen.
Mattiesko: Tapasimme toukokuussa 2000. Minusta tuntui, että aurinko paistoi koko kesän. Vasta syksyllä kuulin, että kyllä sinä kesänä satoikin.
Heidi: Rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni, olin ollut sinkkutyttö 30-vuotiaaksi. 19 vuotta kanssasi kului niin, että en pelännyt mitään.
Mattiesko: Sitten piti alkaa pelätä, kun sairastuin.
”Kun syöpädiagnoosi tuli, katsoin lattiaa ja sanoin itsekseni kaikki kirosanat, jotka tiesin. Ehkä kiroilu oli minun itkuani.”
Heidi: Kun ensimmäinen epäilys syövästä heräsi, sanoin, että et sitten googlaa mitään oireita. Itse googlasin kaiken. Itkin salaa kuntosalilla. Pelkäsin, että menetän sinut, silloin en voisi elää. Purskahdin kyyneliin jalkaprässissä ja selkälihaslaitteessa. Kotona yritin olla tavallinen ja vahva.
Mattiesko: On hyvä, että menimme lääkäriin yhdessä. Istuit vieressäni, kun sain kuulla, että minulla on eturauhassyöpä. Pidit kättä reiteni päällä. Onneksi pidit. Se rauhoitti.
Heidi: Haluan aina kosketella sinua.
Mattiesko: En itkenyt missään vaiheessa. Kun diagnoosi tuli, katsoin lattiaa ja sanoin itsekseni kaikki kirosanat, jotka tiesin. Kirosin, vaikka muuten olet saanut minut lopettamaan kiroilun. Harmitti niin helkkaristi. Ehkä kiroilu oli minun itkuani. Tuntui kohtuuttomalta. Olen treenannut koko ikäni ja syönyt terveellisesti. Silti syöpä tuli.
Heidi: Ja vielä syöpä, joka vaikutti miehuuteen. Eturauhassyöpä oli kuin kohtalon ivaa, Mattieskohan on machoista machoin.
Mattiesko: Syöpähoitojen jälkeen minulla ei ollut enää pidätyskykyä, eikä muutakaan kykyä. Lääkäri lohdutti, ettei seksin tarvitse olla penetraatiokeskeistä, vaan se on muutakin. Eipä lohduttanut.
”Käytettävänäni on 17 vuotta ennen kuin sata tulee täyteen. Haluan elää ne, enkä tuhlata aikaa.”
Heidi: Silloin vuosina 2018 ja 2019 pelkäsin, että kuolet. Nyt minua rauhoittaa, että olet luvannut elää ainakin satavuotiaaksi. Se on minimi, sitten voidaan katsoa vuosi kerrallaan.
Mattiesko: Onneksi paranin. Olen vanha mies. Kahdeksassakympissä meni myöhäiskeski-ikäisyyden ja vanhuuden raja. Vanheneminen harmittaa minua, mutta ei pelota. Käytettävänäni on 17 vuotta ennen kuin sata tulee täyteen. Haluan elää ne, enkä tuhlata aikaa.
Heidi: Toivon, että elämämme yhdessä jatkuisi ihan täsmälleen tällaisena.
Mattiesko: Sen jälkeen, kun aloimme seurustella, minusta on tullut vuosi vuodelta aiempaa hellempi. Ihmettelen, mistä tätä herkkyyttä minuun oikein nykyään tulee. Ehkä se liittyy ikään. Mutta eniten se liittyy sinuun. En halua, että saat yhtään säröä ilkeydestä.
Heidi: Emme ole riidelleet kertaakaan. Kun olet yrittänyt kiireessä silittää paitaa, olen sanonut vähän tiukasti, että ’anna minä teen tuon, ettet polta käsiäsi’. Mutta ei sekään ole edes tiuskimista.
Mattiesko: Olen oppinut, miten paljon suuressa riidassa tuhoutuu. Sanottuja loukkauksia ei saa peruttua. En halua enää riidellä.
Heidi ja Mattiesko ovat matkustaneet yhdessä ulkomaille 348 kertaa. Mitä matkoilla tapahtuu, ja miten kulkukoira Sometimes Sleepy liittyy asiaan? Miksi parista on tärkeää elää joka päivä juhlaa, ei arkea? Entä mitä Mattiesko ja Heidi eivät tee koskaan, kun ovat ravintolassa syömässä? Lue koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 18/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
