Kuvat
Piia Arnould
Auli Viitala sanoo olevansa onnekas, koska elää keskellä keskiluokkaa, jossa kymmenen euroa on pieni raha. Jos vaikka lasten kouluun on yllättäen tarvittu rahaa, sitä e i ole ollut vaikea saada lainaksi. ”Kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne.”
Auli Viitala sanoo olevansa onnekas, koska elää keskellä keskiluokkaa, jossa kymmenen euroa on pieni raha. Jos vaikka lasten kouluun on yllättäen tarvittu rahaa, sitä e i ole ollut vaikea saada lainaksi. ”Kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne.”

”Köyhyydessä pahinta ei ole häpeä vaan rahanpuute”, Auli Viitala sanoo. Oma entinen, keskiluokkainen elämä tuntuu nyt kaukaiselta.

Ennen kuin Auli Viitala köyhtyi, hän ajatteli yhtenä päivänä tarvitsevansa keittiötikkaat.

Hän kulutti runsaasti aikaa, kun etsi verkkokauppojen valikoimista mahdollisimman hyviä ja kauniita tikkaita. Niiden saapuminen kesti viikkoja, designtuote toimitettiin Tanskasta.

Keittiötikkaat maksoivat 485 euroa. Auli nostaa tikkaat keittiönsä nurkasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Että tällaista elämää olen elänyt.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Auli on nyt 45-vuotias. 35-vuotiaana hän sairastui ja menetti työkykynsä. Sairauslomat alkoivat. Viisi vuotta myöhemmin tuli avioero. Nyt Auli on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.

”Siirryin kymmenessä vuodessa keskiluokasta ulospäin – tai alaspäin, miten sen nyt kukakin haluaa määritellä.”

Köyhyysaiheisissa kolumneissaan Ylellä Auli määrittelee itsensä esimerkiksi näin:

Kirjoittaja on syrjäytynyt kirjoittelija.

Kirjoittaja on syrjäytynyt mutta kovaääninen.

Kirjoittaja on syrjäytynyt, joka roikkuu silti mukana.

Kirjoittaja on syrjäytynyt ja onnellinen.

”Entisessä keskiluokkaisessa elämässäni tavaroiden hankkiminen, uusiminen, huoltaminen ja varastointi vei hirveästi aikaa.”
”Entisessä keskiluokkaisessa elämässäni tavaroiden hankkiminen, uusiminen, huoltaminen ja varastointi vei hirveästi aikaa.”

Tyttö, joka pärjäsi

Haukivuorella, Etelä-Savossa, opettajapariskunta sai kesällä 1975 ensimmäisen lapsensa. Vauvalle annettiin nimeksi Auli.

Kun Auli oli viisivuotias, hän sai pikkuveljen, Antin. Veljellä oli Downin syndrooma. Siihen aikaan oli tavallista sijoittaa vammaiset laitoksiin, mutta vanhemmat halusivat Antin kotiin.

Kaksivuotiaana veli oppi istumaan, ja Auli alkoi kuljettaa häntä puiston hiekkalaatikolle. Luonnontieteellisen koulutuksen saaneet vanhemmat olivat kertoneet Aulille, miksi Antti on sellainen kuin on. Kun Auli huomasi vieraiden katseet, hän kertoi saman heille:

Meidän Antilla 21. kromosomipari on kolminkertainen. Sitä kutsutaan 21-Trisomiaksi ja se aiheuttaa sen, että hän kehittyy hitaammin kuin muut. Että nyt te tiiätte, ettekä enää ihmettele.

”Vaikka olen kuinka sairas, olen kuitenkin ollut meidän perheen tervein. Se on tehnyt minusta pärjääjän.”

Auli oli kiva isosisko, auttavainen, sanavalmis, pärjäävä ja reipas. Kukaan ei aavistanut, miten yksinäinen hän oli.

”Aikuisuuteni alkoi viisivuotiaana, kun Antti syntyi. Sinä vuonna perheessä tapahtui paljon isoja asioita.”

Aulin isä meni armeijaan, sairastui ja joutui ensimmäisen kerran sairaalaan. Myöhemmin myös äiti sairastui.

”Voi sanoa, että olen ollut perheen tervein. Vaikka olen kuinka sairas, olen kuitenkin ollut tervein kaikista. Se on tehnyt minusta pärjääjän.”

Auli piti itse huolta omista tunteistaan.

”Kun minulla oli pelkoja, niin kuin lapsilla on, en kertonut yleensä kenellekään.”

Alakoulussa Auli alkoi tahallaan unohdella kirjojaan koululle, jotta sai mennä hakemaan niitä illalla. Silloin koululla oli siivooja, Sylvi. Auli sai auttaa häntä pyyhkimään pulpetteja märällä rätillä.

”Se oli jotenkin niin ihana se Sylvi, kun hän vain oli siinä ja kuunteli ja kyseli. Hieno ihminen.”

13-vuotiaana Auli rohkaistui kertomaan terveydenhoitajalle, että hänen on vaikea hengittää. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään. Lääkäri määräsi Aulille astmapiipun, varmuuden vuoksi.

”Kenellekään ei tullut mieleen, että oireet voisivat johtua pahasta olostani. Kukaan ei kysynyt, miten minulla menee.”

Lukion jälkeen Auli meni yliopistoon. Ensin korkeakouluopinnot, sitten työpaikka. Elämän järjestys tuntui niin itsestään selvältä, ettei sitä tarvinnut miettiä.

Tehokkuuden jälkeen

Käväisen aamulla nopeasti lääkärissä, Auli sanoi esimiehelleen syksyllä 2010.

Hän työskenteli toimitussihteerinä uutistoimituksessa. Tytär oli syntynyt vuonna 2003 ja poika vuonna 2006.

”Edellisen päivän kokouksessa olin sopinut tulevista töistä ihan tavallisesti. Olin niin tehokas kuin kukaan vain voi olla.”

Auli ei muista, mitä sanoi lääkärille, mutta siitä lääkärikäynnistä alkoi ensimmäinen sairausloma. Niitä seurasi lisää.

Diagnoosit vaihtelivat masennuksesta ahdistuneisuushäiriöön, kunnes löytyi oikea: dissosiaatiohäiriö.

”Lapsuudessani ei tapahtunut yhtä yksittäistä traumaa, mutta olosuhteet olivat emotionaalisesti aika kovat”, Auli sanoo.

Kokee vedessä olemisen itselleen hyvin merkitykselliseksi, luonnehti eräs lääkärinlausunto Aulia. ”Luonnehdinta on täsmälleen totta”, Auli sanoo.
Kokee vedessä olemisen itselleen hyvin merkitykselliseksi, luonnehti eräs lääkärinlausunto Aulia. ”Luonnehdinta on täsmälleen totta”, Auli sanoo.

Yhdeksän seuraavaa vuotta kuluivat enimmäkseen sairauslomalla. Yhä uudelleen haettujen sairauslomien jälkeen eläkepäätös oli Aulista helpotus.

Eikö tuntunut vaikealta luopua töistä?

”Onpa erikoinen kysymys.”

Auli on hiljaa jonkin aikaa.

”Ei ollut muita vaihtoehtoja. Ei mitään. Millä voimilla olisin ajatellut, että onpa harmi jättää työ. Eihän kukaan jää mielenterveyssyistä pois töistä ennen kuin on ihan ihan ihan pakko.”

”Yhtenä päivänä tajusin, että olen käyttänyt kaikki rahat.”

Ei valinnanvaraa

Aulin köyhtyminen ei alkanut yhdestä hetkestä. Se tuli vähitellen.

Sairausloma-aikoina Aulin vaimon tulot olivat riittäneet koko perheen menoihin. Eron jälkeen tilanne muuttui.

”Tämä on minulle nolo asia, mutta kyllä se varmaan täytyy tässä kertoa, kun onhan se oleellinen: kulutin rahat, jotka sain eron jälkeisessä omaisuuden osituksessa. En mihinkään luksuselämään, mutta kulutin joka kuukausi enemmän kuin sain tukia.”

Muuttamiseen, huonekaluihin, terapiaan, arkeen. Kauniiseen tauluun, josta Auli ajatteli, että se on hänen ikiomansa.

”Yhtenä päivänä tajusin, että olen käyttänyt kaikki rahat. Sitten tuloni olivatkin enää muutamia satasia kuukaudessa, ja siitä piti maksaa myös vuokra.”

Auli haki toimeentulotukea ensimmäistä kertaa elämässään. Vähän myöhemmin hän sai Kelasta puhelun, jossa kysyttiin, kuka on Ilkka-niminen mies, joka on laittanut Aulin tilille sata euroa – ja miksi.

”Tajusin, että köyhän ihmisen yksityisyydellä ei ole väliä. Jokaisesta eurosta on tehtävä selvitys vieraille ihmisille.”

Ilkka oli Aulin isä. Aulin oli pitänyt lainata isältä rahaa laskun maksamiseen.

”Tajusin ensimmäistä kertaa, että köyhän ihmisen yksityisyydellä ei ole väliä. Jokaisesta saadusta ja käytetystä eurosta on tehtävä selvitys vieraille ihmisille.”

Aulia ei hävettänyt. Häntä kiukutti.

”Häpeä on sellaisten ihmisten ylellisyys, joilla on varaa keskittyä tunteisiin. Köyhyydessä pahinta ei ole häpeä vaan rahan puute.”

Jos rahaa ei ole, siitä seuraa vaihtoehdottomuus. Asioita ei voi valita, vaan pitää ottaa halvin – ja yleensä ei ole varaa ottaa edes sitä. Vaikka tarvitsisi jotain kipeästi, sitä ei voi välttämättä hankkia.

Suurempia ostoksia joutuu lykkäämään kuukaudesta toiseen. Uutta pesukonetta tai talvikenkiä hajonneiden tilalle ei voi ostaa, jos kaikki raha menee ruokaan, vuokraan ja julkisen liikenteen lippuun.

Perhe ei lähde mummolaan, kun junaliput sinne ovat heille liian kalliita.

Köyhän elämässä lapsen koululta tuleva "retkelle saa ottaa mukaan jäätelörahaa" -viesti saa kuukausimenoja varten laaditun budjetin sekaisin.

Kotitalon jeesivarasto

Aulin kotitalon kellarissa on Jeesivarasto. Seinään kiinnitetyissä ohjeissa lukee:

Jeesistä saa hakea tyhjiä pulloja ja hyllyillä olevia tuotteita.

Jeesiin saa tuoda tyhjiä pulloja ja korvaavan tuotteen hyllylle (ei ole pakko).

Aulin perustamasta Jeesivarastosta kotitalon kellarissa kuka tahansa saa hakea apua, jos on tarve. ”Se on toteutunut haaveeni, eikä se maksanut mitään.”
Aulin perustamasta Jeesivarastosta kotitalon kellarissa kuka tahansa saa hakea apua, jos on tarve. ”Se on toteutunut haaveeni, eikä se maksanut mitään.”

Kun Auli esittelee Jeesivarastoa, hän näyttää iloiselta. Jeesi oli hänen ideansa.

Jeesivaraston hyllyllä on nyt puuroriisiä, ruisnäkkäriä, tomaattimurskaa, suolaa ja jauhoja. Niitä voi käydä hakemassa, jos rahat ovat vähissä. Tai sitten voi ottaa toisen tuomat tyhjät pullot ja viedä kauppaan. Ja jeesata toisella kerralla itse muita.

Auli asuu nykyään kerrostalossa, jonka vuokrat ovat edullisia ja asukkaat valitaan asuntotarpeen kiireellisyyden ja varallisuuden perusteella.

Naapureista on tullut tuttuja ja ystäviä. Yhden kanssa Auli käy uimassa avannossa, toinen lainasi raesokeria pullan päälle. Kun Auli löysi Facebookin kierrätysryhmästä käytetyn pesukoneen hajonneen tilalle, naapuri auttoi työntämään sen nokkakärryillä kotiin. Sitten keitettiin kahvit.

Auli pysähtyy juttelemaan pihan tupakkapaikalle, vaikka ei itse polta. Siellä puheenaiheet ovat erilaisia kuin ne, joihin Auli tottui entisessä elämässään.

”Olen ehkä enemmän hiljaa kuin mitä olisin tutummissa piireissä. Joskus tulee ulkopuolisuuden tunne.”

”Toisaalta vaikka röökipaikalla ei yleensä puhuta Pääministerin haastattelutunnin teemoista, siellä voin puhua monista asioista, joista en ennen tiennyt mitään.”

Puhetta rahasta puhumatta rahasta

Auli ajattelee olevansa luokkaretkeilijä. Yleensä luokkaretki-termiä on käytetty kuvaamaan ihmisen sosiaalista nousua yhteiskuntaluokasta ylempään.

Aulin luokkaretki meni toisin päin.

”Olen tavallaan yhä keskiluokassa, mutta ilman rahaa. Kuulun koulutukseni ja taustani kautta keskiluokkaan, ja suuri osa ystäväni on keskiluokkaisia. Elintasoni ja elämäntilanteeni on kuitenkin ollut jo pitkään ihan muuta. Ajattelen, että kuulun moneen luokkaan yhtä aikaa.”

Moneen luokkaan kuuluminen on Aulista kiinnostavaa. Kun on vähän ulkopuolella, näkee asioita, joita ei muuten näkisi.

”Luokkaretki tarkoittaa myös elämyksiä ja hauskoja hetkiä. Jos suoraan sanon, entinen elämäntapani hävettää vähän. Silloin jotenkin koin, että tarvitsin asioita, joita en oikeasti tarvinnut.”

Yhtenäisen astiaston tai viinilasit, merkkikosmetiikkaa, auton.

”En totta puhuen muista enää, mitä silloin ajattelin. Mutta kun katson keskiluokkaa, heillä tuntuu olevan koko ajan jonkin asian hankkiminen kesken. Tavaran hankkiminen taas vaatii tosi paljon työn tekemistä.”

”Jos suoraan sanon, entinen elämäntapani hävettää vähän. Silloin jotenkin koin, että tarvitsin asioita, joita en oikeasti tarvinnut.”

Entisessä elämässä oli luontevaa kysyä uudelta tuttavuudelta, mitä tämä tekee työkseen. Kun Auli nykyään joskus vastaa samaan kysymykseen, että on työtön ja syrjäytynyt, hänen ajatellaan vitsailevan.

”Nyt näen myös sen, että keskiluokassa puhutaan paljon rahasta puhumatta rahasta. Kun olin itse siinä puheessa mukana, en sitä huomannut.”

Ihmiset eivät keskustele euromääristä, mutta he keskustelevat esimerkiksi matkoistaan ja lasten harrastuksista.

Kun joku päivittelee, että taas pitää kuskata lapsi illalla jääkiekkotreeneihin, hän kertoo samalla, että hänellä on rahaa maksaa auto ja kallis harrastus. Kun joku harmittelee, että koronan vuoksi ei voi matkustaa ulkomaille, hän tulee samalla kertoneeksi, että varaa siihen olisi.

”En voi yhtyä sellaiseen harmitteluun. Ymmärrän, että tilanne voi turhauttaa, mutta osaan sanoa vain, että voi sentään.”

Auli rakastaa tunnetta, joka tulee hetki avannosta nousemisen jälkeen. Illalla kotona kinataan lasten kanssa koiran ulkoiluttamisesta, tehdään lettuja ja mennään vähän liian myöhään nukkumaan.
Auli rakastaa tunnetta, joka tulee hetki avannosta nousemisen jälkeen. Illalla kotona kinataan lasten kanssa koiran ulkoiluttamisesta, tehdään lettuja ja mennään vähän liian myöhään nukkumaan.

Hyvän päivän lista

Auli on tehnyt itselleen listan asioista, jotka kuuluvat hänen hyvään päiväänsä. Hän on kirjoittanut hyvän päivän listansa ruutuvihkoon, mutta muistaa sen ulkoa.

  1. Aamulla kahvi ja lehti.
  2. Radio tai musiikki.
  3. Lukeminen.
  4. Työ tai toimeliaisuus. Sisältää esimerkiksi ruuanlaiton, laskujen maksun, kirjoitustyön ja kaupassa käynnin.
  5. Ruumiin ilo. Sisältää mitä tahansa, mikä tekee ruumiille hyvää, yhdellä jalalla seisomisesta isoon iloon, kuten seksiin tai liikuntaan.
  6. Myönteinen ihmiskontakti. Kuinka pieni hyvänsä, vaikka pari vaihdettua sanaa koiralenkillä toisen koiranomistajan kanssa.
  7. Raitis ilma. Ellei muuta, niin ikkuna auki.
  8. Lämmin ruoka.
  9. Uni ja muu lepo.
  10. Ekstra, esimerkiksi tulevaisuuteen suuntautuva toiminta tai ajattelu. Tai jokin tärkeä asia tai hauska asia tai muulla tavalla hyvä asia.

Kohtia on monta, mutta ne ovat pieniä ja päällekkäisiä niin, että Aulin tavoite on toteuttaa ne kaikki jotenkin joka päivä.

Kirjaa voi lukea vähän. Toimeliaisuus saattaa olla sitä, että saa käytyä kaupassa. Koiran kanssa ulkoilulla kuittaa raittiin ilman, ruumiin ilon ja toisinaan myönteisen ihmiskontaktin.

"En voi ruveta venailemaan, koska ahdistus poistuu. Ei se poistu. Katson, mitä voin tehdä siitä huolimatta."

Terapia on kaksi kertaa viikossa.

”Lääkärien mukaan en koskaan kuntoudu kokonaan. En voi ruveta venailemaan, koska ahdistus poistuu. Ei se poistu. Katson, mitä voin tehdä siitä huolimatta.”

Poikkeuksellisen onnellinen

Vähän aikaa sitten Auli vei aikuistuneen kummipoikansa ravintolaan. Ravintolassa he söivät sushia ja tulivat pikkuhiprakkaan. Auli ei katunut rahanmenoa hetkeäkään. Tuntui juhlahetkeltä jutella kunnolla ja kahdestaan.

”Köyhyyteen liitetään usein ajatus, että köyhän pitää aina olla tosi säästäväinen ja järkevä. Toinen köyhyyteen liitetty ajatus on, että köyhän elämä on automaattisesti kurjaa.”

Ei se ole, Auli sanoo.

"Minähän olen poikkeuksellisen onnellinen ihminen. Minulla on maailman paras ex-vaimo. On maailman parhaat lapset ja maailman parhaat naapurit. Ja koirakin on maailman paras."

”Olen ylpeä, että olen pystynyt pitämään lapset luonani, vaikka olen sairas.”

Aulin liitto kesti 19 vuotta. Entinen vaimo kantaa päävastuun lasten taloudellisista hankinnoista, mutta lapset asuvat Aulin luona puolet ajastaan.

”Olen ylpeä, että olen pystynyt pitämään lapset luonani, vaikka olen sairas. Kun lapset ovat koulussa, usein nukun, jotta sitten jaksan. Olen mielestäni onnistunut äitiydessä, ja se on kaikkein tärkein elämäntehtäväni.”

Aika usein Auli istuu olohuoneessa neulomassa. Tyttären pieni huone on olohuoneen vieressä, pojalla on olohuoneessa oma soppi. Kaikki ovat lähellä toisiaan.

”Minulla on ollut aikaa loikoilla lasten kanssa. Etenkin murrosikäisten kanssa eläminen vaatii, että on heidän käytettävissään. He avautuvat, kun avautuvat, ja se aikaikkuna voi olla pieni.”

Auli sanoo olevansa luonteeltaan sellainen, että nauttii paljon pienistä asioista. Hullaantuu milloin mistäkin ajatuksesta tai kirjasta. Fiilistelee oloaan kaksi tuntia avannossa käynnin jälkeenkin.

”Siinä mielessä on hyvä, että juuri minä menetin entisen elintasoni ja köyhdyin. Monen olisi ehkä vaikeampi sopeutua.”

Ulkoisesti siisti, hoidetun näköinen. Ilmeikäs ja vastavuoroinen. Ajoittain kyyneltyy.

Supervoimana valistaminen

Kun Auli lukee lääkärilausuntoja, joissa hänet on määritelty, on ristiriitainen olo.

”Niistä ei koskaan tunnista itseään, mutta silti kuitenkin tietää, mitä niissä tarkoitetaan ja mihin viitataan.”

Asiallinen ja koosteisesti keskusteleva 45-vuotias nainen. Ulkoisesti siisti, hoidetun näköinen. Ilmeikäs ja vastavuoroinen. Liikuttuu voimakkaasti taiteen äärellä, pysyy kuitenkin todellisuudessa. Ajoittain kyyneltyy.

Pienenä tyttönä Auli uskoi hiekkalaatikolla, että jos vain kertoo tarpeeksi sinnikkäästi ja selvästi veljen kehitysvamman synnyn ja laadun, muut kyllä ymmärtävät.

Kun omat lapset olivat maailmassa, Aulista tuntui, että hänen piti perehdyttää jokainen neuvolan, päiväkodin ja koulun työntekijä sateenkaariperheiden asioihin.

”Valistaminen on ollut supervoimani. Samaan aikaan se on ollut raskasta. On tuntunut, että koko oma elämä pitää valjastaa siihen, että valistaa muita ja tekee sen mahdollisimman hyvin.”

”Ja nyt kerron sitten köyhyydestä. Rupesi sieppaamaan se, miten ihmiset puhuvat syrjäytyneistä.”

Kuin kaikilla olisi samanlainen elämä ja historia.

”Voi tuntea ylpeyttä siitä, että on saavuttanut tavoitteitaan ja pystyy hankkimaan upouuden auton. Yhtä hyvin voi tuntea ylpeyttä siitä, että on selvinnyt taas kuukauden, vaikka henkilökohtainen budjetti näytti välillä epätoivon lukuja.”
”Voi tuntea ylpeyttä siitä, että on saavuttanut tavoitteitaan ja pystyy hankkimaan upouuden auton. Yhtä hyvin voi tuntea ylpeyttä siitä, että on selvinnyt taas kuukauden, vaikka henkilökohtainen budjetti näytti välillä epätoivon lukuja.”

Niin paljon muutakin

Heinäkuussa 2016 Auli tapasi nykyisen kumppaninsa Thomaksen. Nettitreffiprofiileita selatessaan Auli pani merkille, että ihmiset kertovat yllättävän paljon rahasta myös deitti-ilmoituksissa.

”Jos etsii samoista asioista kiinnostunutta seuraa ja kertoo intohimoikseen matkailun, lumilautailun ja oopperan, sulkee ulkopuolelle ne, joilla on varaa harrastaa vain ilmaiseksi, esimerkiksi juoksua, mustikanpoimintaa tai lavarunoutta.”

Ensitreffeillä Auli ja Thomas menivät pitsalle ja sitten uimaan. Viime kesänä he tekivät matkan Lappiin ja yöpyivät viikon autossa. Aulista se oli superromanttinen keski-ikäisten matkustustapa.

Auli ei silti halua vähätellä köyhyyden aiheuttamia vaikeuksia. Siinä ei ole mitään romanttista, että ei pysty maksamaan laskuja. Eikä siinäkään, että ei voi mennä ystävän häihin, kun ei ole varaa matkalippuun, yöpymiseen, lahjaan tai juhlamekkoon.

Silti Auli muistaa, että on paljon muutakin kuin köyhä tai syrjäytynyt. Itselleen hän määrittelee itsensä esimerkiksi näin:

Naapurintäti, joka kysyy lapsilta, mitä kuuluu ja ehtii kuunnella vastauksen.

Ystävä, jolla on aikaa keittää kahvit kalenteriin katsomatta, kun kriisi iskee.

Rentoutusohjaaja, jonka ykkösväline on levollinen ääni ja sallivat sanat.

Äiti, joka rapsuttaa selkää ja osaa auttaa jopa matikassa.

Haastattelu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7. huhtikuuta 2021.

Auli Viitala

45-vuotias vapaa kirjoittaja on käsitellyt kolumneissaan Ylellä usein köyhyyttä.

Kirjoittaa tittelillä "syrjäytynyt" ja haluaa kertoa, millä tavoilla yhteiskunta syrjäyttää ihmisiä, joita ei kannattaisi työntää sivuun.

Toisinaan Auli lähettää WhatsAppin kautta rakkaille ihmisille ääneen lukemiansa katkelmia hienoista kirjoista. "Se tuntuu mukavalta. Toivottavasti myös saajasta."

Vierailija

Kiitos tästä erittäin tärkeästä ja hyvästä jutusta! Harva tajuaa, että se "syrjäytyminen" ja köyhyys ei vaadi muuta kuin sairastumisen ja työttömyyden. Sitten häviääkin nopeasti sekä vaihtoehdot että ystävät.

Toimeentulotuella elämä on äärimmäisen stressaavaa, kun rahat eivät vaan mitenkään riitä, kun vuokra on liian paljon.

  • ylös 52
  • alas 0
Tia.A, 68v.

Kitos Aulille avautuminen syrjätymisetä.elämästä itsestään. Hän on mahtava nainen. Tiedän tunteen kun kukaan ei kysy mitä sinulle kuuluu? Itse en koskaan ole ollut edes keskiluokasta,joten korkealta en pudonnut koskaan ales.Mutta minulle on osoitettu paikka,et ole edes akateminen.joten joihinkin minulle tärkeisiin juhlin lähellä , jossa olisin halunut olla läsnä,ei kutsuttu.Koska en ole akateminen,en keskiluokaa olut koskaan!Eikä koskan ole ollut rahaa,voisin ostaa mikä mielytää.Kaikki on kätkeytynyt hintalappuun.Syrjäytyminen elämän on tullut 3 vimeisessä vuodessa.Kun 68vuotiaana opein sanomaan EI. Kiltikin saa rauhan kun oppi sanomaan EI. Sillä yksi ihminen ei voi koko mailmaa pelastaa.Naisen työeläke on aina pienempi kuin miehen ja yksin asuvana,vaikka asuu Stadi halpa asunto, maksaa kaikesta yksin.Kun ei ole puolisoa, tai leskeneläke tuomassa kortta kekoon. tai vain aikuista toista henkilöä asumassa kanssa .Jakamassa menoja.Kaksi on aina kasi,vaikka pieni tuloista ,on enemän kuin yksi.joka maksaa kaikesta yksin.Kuten opiskeljijat ,jota asuvat itsenäisesti ja opiskelun lisäksi tekevät työtä.Närkästyn aina kun puhutaan akatemisista tai keskilukasta Anteksi.Se että elämme 2021 .On yhä vanhemalla väestöllä,luokka jako.Itse pärjän työeläkelläni. En valita raha, tai olemassa olevat sairaudet,Olen siis rikas ja terve,hyvä osainen.Ihmisitä! Kavahdun myös sihen helppoahan sinulla kun asut yksin!Pärjämisesäni kysee rahan halinta ja valinat jotka teen.Joten en lomaile, en risteile, En käy teatterit, ravintolat,kampaajat. En käytä julkista liikenne.Menen sinne minne jaksan kävellä tai pyöräillä,Kavahdun myös proflini arvostelu,jota varakamat eläkeläis naiset harastaa,joilla toine tuomassa rahaa talouteen. Miksi pukeudut noin?Miksi sinulla ei hametta jne. Pukeudun niin, kuin hyvä itsellä olla ja nimenomaan sään mukasiin jalkineisin ja vaateisiin.Kun ulkoilen paljon läpi vuoden aikojein  yksin säällä kuin säällä.Korkokengillä,hamella ja käsilaukulla se ei onistu!Hänen tekstistä löysin paljon peilattavaa.Kiitos hänelle.Itse kun vanha ystäviä,tuttavia kuollut koko korona aika 15.Kului siihen sisko ja velikin.Mutta kukaan ei koronaan.Sain niistä tiedon t-viestinä. 2 sentän puheluna. Aika kylmää!Ihmiset eivät vaan halua kohdata henkilöä,jolla oikeita menetyksiä. Minulla kuoleman kautta.Aulilla ihmiset elämän mutos talous,avioero. Uusia  hyväksyviä ystäviä.Tärkein uusia ystäviä,On kultaa.Toivotavasti en poikenut aihe,mietiessäni häntä ja hänen selvityminen.Kyky pärjätä ja pärjää aivan varmasti elämässään.Anteeksi myös tekstini virheet,Olen luki häiriöinen.Aina vastavat rehelliset ulostulot kuten Aulilla,kantaa muita ihmisiä.Kiitos!

  • ylös 11
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla