Awak Kuierin vanhemmat kertovat, miten heidän lapsestaan tuli tähti – ”Tytön väsymys huoletti”

Teidän lapsenne on tosi, tosi erilainen.

Kun teinin vanhemmille sanotaan näin, mielessä voi risteillä monenlaista ajatusta.

”Kun Awak oli 15-vuotias, hänen valmentajansa sanoivat meille, että äiti ja iskä, pidetään pieni palaveri”, isä Bior Kuier, 58, muistelee.

Palaveripaikkana oli urheiluseura Kotkan Peli-Karhujen toimisto. Aiheena oli, että Kuierin perheen seitsemästä lapsesta kolmanneksi nuorin poikkeaa ikätovereistaan.

”Hän on lahjakas tyttö, jolla on hyvä tulevaisuus, niin meille sanottiin”, äiti Margret Kuier, 48, kertoo.

Oikeastaan tytär oli enemmänkin kuin lahjakas. Osoittautui, että Awak on poikkeuksellinen koripalloilija, Suomen suurimpia lupauksia, historiallisen hyvä.

Valmentajat kertoivat vanhemmille, että näinkin taitava lapsi tarvitsee paljon apua ja venymistä kotijoukoilta. Bior ja Margret kuuntelivat ja totesivat, että tietysti autamme lastamme. Lasten vuoksihan he olivat tulleet aikanaan Suomeenkin.

Uusi turvallisempi kotimaa

Lento saapui Helsinki-Vantaan kentälle 7. maaliskuuta 2003. Biorin ja Margretin jaloissa pyöri viisi lasta. Heistä nuorimmainen, Awak, oli puolitoistavuotias.

Kuierit olivat lähteneet Sudanista vuonna 2001. Perhe ei olisi halunnut lähteä kotimaastaan, mutta pelko pakotti liikkeelle. Sudanilla on pitkä ja verinen sisällissotien historia, jossa yksi iso konfliktinaihe on ollut uskonto. Sudanin pääuskonto on islam, Kuierit taas ovat jehovantodistajia. Margret ja Bior pelkäsivät lastensa turvallisuuden puolesta.

Kuierit suuntasivat ensin Egyptiin ja sieltä Suomeen, jossa heille myönnettiin turvapaikka. Lapsiperhe asettui Kotkaan, jossa alkuvaikeuksien jälkeen arki alkoi sujua.

Vanhemmat menivät töihin. Bior pääsi postinkantajaksi, sitten linja-autonkuljettajaksi ja myöhemmin kuorma-autokuskiksi. Margret opiskeli hoiva-avustajaksi ja työskenteli vanhainkodissa ja päiväkodissa. Lapsia syntyi Suomessa vielä kaksi.

Vanhimmat pojat alkoivat pelata koripalloa, jota myös vanhemmat olivat pelanneet lapsina Sudanissa. Kuierit ovat dinka-heimoa, pitkiä paimentolaisia. Dinkojen joukosta on noussut monta huippukoripalloilijaa. Pitkiä ovat Kuieritkin, Bior 187 senttimetriä ja Margret 185. Myös heidän lapsensa olivat selvästi ikätovereitaan pidempiä.

187-senttinen Bior Kuier on hänkin pelannut koripalloa nuorempana. Hänen mielestään lajissa parasta on, että siinä saa juosta itsensä hikeen.

Kouluikäisenä Awak tykkäsi juosta ja alkoi pärjätä kilpailuissa. Moni suositteli pitkälle ja nopealle tytölle koripalloa, jonka Awak sitten aloittikin 10-vuotiaana.

”Awak oli aina valmiina ja tuli sanomaan, että iskä tai äiti, mennään jo, nyt on koripallotreeni.”

Vanhemmat tajusivat nopeasti, ettei tätä tyttöä tarvitse patistella harjoituksiin.

”Pojille piti joskus sanoa, että menkääpäs nyt pukemaan, että päästään lähtemään treeneihin. Awak oli aina valmiina ja tuli sanomaan, että iskä tai äiti, mennään jo, nyt on koripallotreeni”, Bior muistelee.

Jo yläkouluikäisenä Awak pelasi Peli-Karhujen kahdessa joukkueessa ja maajoukkuejunioreissa. Treenejä oli kahdesta neljään kertaa viikossa, ja niitä varten oli perustettu kuljetusrinki. Joskus Bior vei Awakin treeneihin ja äiti haki. Välillä isoveljetkin auttoivat.

Treenien aikana isä ja äiti ennättivät käydä kotona pyykkäämässä, siivoamassa, kokkaamassa ja auttamassa muita lapsia kotiläksyissä.

Biorin tehtäviin kuului pyykkien silittäminen. Hän kertoo, että yleensä sudanilaiset tytöt opetetaan siihen, että kotona pyykätään ja tiskataan. Awak oli kuitenkin harjoitusten jälkeen niin sippi, että halusi suoraan nukkumaan.

17-vuotiaana Awakilla alkoi olla treenejä useita kertoja viikossa myös Helsingissä.

”Sanoin, että jos tilanne on tällainen, on parempi lopettaa. Awak vastasi, että ei äiti, minä jaksan kyllä. ”

Äitiä huoletti. Hän näki, kuinka tiukilla tytär oli. Matkat Kotkasta Helsinkiin kestivät puolitoista tuntia suuntaansa, lisäksi oli treenit ja lukio-opiskelut Kotkassa, kotitehtävät ja kokeet.

”Autoin kaikessa, missä pystyin, mutta äitinä tunsin, että Awakilla on liikaa tekemistä. Joskus hänellä ei ollut yhtään omaa aikaa, koko ajan oli jotain ohjelmaa. Aina kun hän tuli pelin tai harjoitusten jälkeen kotiin, hän oli tosi väsynyt.”

Tytön väsymys huolestutti niin paljon, että Margret mietti, onko koripallon pelaamisella liian kova hinta.

”Sanoin, että jos tilanne on tällainen, on parempi lopettaa. Awak vastasi, että ei äiti, minä jaksan kyllä. ”

Vanhemmat ja koko perhe keskustelivat tilanteesta. Näin ei voi jatkua, he päättivät.

Syksyllä 2017 Kuierin perhe muutti jälleen, tällä kertaa Kotkasta Vantaalle, jotta Awakin olisi helpompaa käydä Helsingissä urheilulukiota ja treenata samalla.

Bior sai töitä Uudestakaupungista Valmetin autotehtaalta. Hän yritti käydä jonkin aikaa töissä Vantaalta käsin, mutta se kävi pian liian raskaaksi. Isä muutti Lokalahdelle, äiti jäi Vantaalle Awakin ja nuorempien lasten kanssa.

Arki eri kodeissa oli välillä raskasta, mutta muutos auttoi. Awak sai keskittyä rauhassa koripalloon ja pärjäsi niin hyvin, että Suomen kentät jäivät pian pieniksi.

”Ensimmäisen vuoden pelkäsin”

Kesällä 2020 Awak muutti pois kotoa. Hän oli päässyt pelaamaan Italian koripallon pääsarjaan, Virtus Eirene -joukkueeseen Sisilian Ragusaan.

Awak ei ollut lapsista ensimmäinen, joka lähti kotoa, mutta ensimmäinen, joka lähti niin kauas. Äidistä tuntui vaikealta päästää tytär vieraaseen maahan ja kulttuuriin.

”Ensimmäisen vuoden pelkäsin”, Margret sanoo.

Vanhempien muistissa oli vielä oma saapuminen Suomeen, se epävarmuus, kun ei tiennyt, miten uudessa maassa eletään. Nyt Awak olisi samanlaisessa tilanteessa yksin.

Awak oli ulkomaille lähtiessään juuri täyttämässä 19 vuotta. Niin pieni vielä, miettii Bior nyt.

Vuosi sitten huhtikuussa vuosien työ palkittiin. Perhe seurasi kotona tv-ruudusta, kuinka Awakin unelma toteutui: hänet valittiin maailman kovimpaan naisten koripallosarjaan, Yhdysvaltain WNBA-liigaan, ensimmäisenä suomalaisena. Silloin isällä tuli kyynel silmään.

Myös sudanilaiset sukulaiset ympäri maailman iloitsivat.

Margret kertoo, että Australiassa asuvat ja koripalloa harrastavat sukulaistytöt olivat olleet ylpeitä Awakista, vaikka eivät edes tienneet hänen olevan heille sukua.

”He olivat menneet sanomaan äidilleen, että voitko kuvitella, yksi eteläsudanilainen, joka asuu Euroopassa siellä Finland-maassa, on valittu NBA:han. Heidän äitinsä sanoi, että tiedättekös, me olemme sukulaisia. He olivat tosi iloisia ja sanoivat, että hekin haluavat olla kuin Awak.”

Kodin Kuvalehdessä 13/2022 Margret ja Bior Kuier kertovat perheensä tarinan ja sen, miltä tuntuu, kun lapsi asuu valtameren toisella puolella. Mitä äiti antoi Awakille mukaan, kun tämä muutti kotoa? Mitä hän yhä muistaa päivittäin varmistaa tältä? Kuinka isän ja tyttären päivät sujuvat, kun Awak pääsee käymään? Tilaajana voit lukea jutun myös digilehdestä.