Tänä kesänä Popeda-lavalla nähdään välillä kolmekin Hautamäkeä: pojat Alex ja Jimi sekä isä Costello. Musiikkihommissa isä on neuvonut poikiaan kysyttäessä, ei muuten.
Costello: Meillä soivat aina eri musat yhtäaikaa, kun pojat asuivat kotona. Jimppa hakkasi rumpuja omakotitalon kellarissa, minä soitin kitaraa keskikerroksessa ja Alex teki tietokonemusaa yläkerrassa. Ulkopuolisesta se on varmasti kuulostanut kakofoniselta, mutta meille se oli normaalia. Sitä jatkui vuosikaudet.
Alex: Isä oli erilainen isä, koska hän oli aina kotona. Kun kavereiden piti mennä iltapäiväkerhoon, me saimme mennä suoraan kotiin, koska isä oli siellä vastassa.
Jimi: Kavereista oli kivaa tulla meille, koska meillä oli soittimia ja treenikämppä. En muista toista kotia lähitienoolta, josta olisi löytynyt täysi rumpusetti, kitara ja basso.
Alex: Kaverit tiesivät, että isä on muusikko, mutta en usko, että he koskaan ajattelivat iskää Popedan kitaristina. Iskä oli heille Alexin ja Jimpan iskä eikä Costello Hautamäki.
Costello: Oli mukavaa katsoa, kuinka pojat ja poikien kaverit kasvoivat ulos toppapuvuistaan ja soitto alkoi kulkea.
”Mieltä lämmitti, että pojat valitsivat rokin eivätkä vaikka räppiä tai hiphoppia.”
Alex: Siitä se bänditoiminta vähitellen lähti. Mietittiin kavereiden kanssa kimpassa biisejä, jotka olivat kaikille tuttuja, ja opeteltiin soittamaan niitä. Tietysti bändille keksittiin myös nimi, Rockwalli, ja otettiin bändikuva ennen kuin osattiin soittaa yhtään biisiä.
Costello: Siitä olin erityisen tyytyväinen, kun kellarista kaikui Ramonesin Blitzkrieg Pop. Mieltä lämmitti, että pojat valitsivat rokin eivätkä vaikka räppiä tai hiphoppia.
Alex: Iskä ei koskaan tyrkyttänyt meille omaa musiikkimakuaan, että kunnelkaas pojat tätä Hurriganesia. Me saatiin etsiä rauhassa oma juttumme.
Jimi: Isä neuvoi, jos kysyimme. Me sitten päättelimme, oliko neuvo hyödyllinen vai ei.
Ei rumpuja ennen aamuyhdeksää
Costello: Pojat syntyivät hyvään vaiheeseen. Popedalla oli juuri 1990-luvun alussa ollut isoja hittejä, kuten Kersantti Karoliina ja Mää ja Tapparan mies, ja menossa oli suvantovaihe. Olimme myös todennäköisesti Suomen lapsellisin bändi, mikä tarkoitti sitä, että useilla bändin jäsenillä oli lapsia. Keikan jälkeen sunnuntaiaamuna ei enää nukuttu pitkään, vaan vaipanvaihto alkoi heti. Ja kohta pojat jo kävelivät ja kömpivät itse meidän parisänkyyn herättämään.
Alex: Ei pienet lapset tajua, että annetaas iskän nukkua. Me oltiin, että ruokaa tänne ja heti ja nyt leikitään.
Jimi: Meillä oli vähän sääntöjä soittamisen suhteen, mutta sen muistan hämärästi, että rumpuja ei saanut soittaa ennen aamuysiä.
Costello: Jimi kiipesi rumpujen taakse jo kolmevuotiaana. Hän oli nelivuotias, kun soitti Popedassa ensimmäistä kertaa, Down By The Laiturissa. Meillä oli myös oma perhebändi: Jimi rummuissa, Alex bassossa ja minä kitarassa.
Alex: Valitsin basson enkä kitaraa, koska kahdella skittalla emme olisi saaneet perhebändiä kasaan.
Costello: Siinä missä muut vanhemmat olivat jalkapalloäitejä ja jääkiekkoisiä, me soitettiin rokkia meidän kellarissa.
Alex: Kun muut perheet lähtivät matseihin, me lähdettiin keikalle.
”Valitsin basson, koska kahdella skittalla emme olisi saaneet perhebändiä kasaan.”
Costello: Aloitimme sukulaisten juhlista ja etenimme esiintymään Stockan Hulluille päiville, Roxetten Baltian-kiertueelle ja areenakeikoille Suomessa. Tänä kesänä soitamme kaikki kolme Popedassa parilla keikalla. Alex on vakiokalustoa, ja Jimi tuuraa muutaman kerran rumpaliamme Lacu Lahtista.
Jimi: Kun seurasin pienenä isän keikkoja, minuun teki erityisen vaikutuksen PA-kamojen koko. Ajatus siitä, että esiintyisin itse joskus keikalla, jossa olisi niin isot äänentoistolaitteet ja valot, oli aivan absurdi. Vuosi sitten havahduin siihen, että nythän minä soitan juuri sellaisia keikkoja.
Costello: Viiden vuoden päästä Popeda täyttää 50 vuotta. Minun unelmani on, että bändi on kasassa ja soittokunnossa, koska olen jo varannut Helsingin Olympiastadionin sitä varten.
Kodin Kuvalehdessä 13/2022 Costi ja pojat kertovat, millaista oli lapsiperheen arjen ja keikkaelämän sovittaminen yhteen ja näkyivätkö Popedan kosteammat vuodet perheessä. Entä millaista apua isän kokemuksista oli, kun pojat suuntasivat ammattimuusikoiksi? Tilaajana voit lukea jutun myös digilehdestä.
