Miten jotain näin hienoa voi olla, mietti Daniel nähdessään ensi kertaa oikein taitavaa tanhua.
Kyllä melkein mitä vaan voi kokeilla, mutta ei sentään kansantanssia.
Jotenkin näin Daniel Wallenius, 32, oli aiemmin ajatellut.
Mielikuvissa oli pölyttynyt vanhojen ihmisten harrastus. Sitten hän näki sattumalta joensuulaisen nuorisoseura Motoran Pelmakat-ryhmän tanssimassa.
”Tuijotin lasittunein silmin, taputin käsiäni yhteen ja ihmettelin, miten jotain näin hienoa voi olla. Siitä se lähti.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/daniel_ja_tanssija-tanssinopettaja_riina_hosio.jpg?itok=HLRfCkuR)
Danielin mielestä parasta tanhussa on, kun tarttuu pariin kiinni, katsoo silmiin ja alkaa tanssia.
”Ei siinä voi kuin hymyillä.”
Tanhukuume oli äitynyt jo pahaksi siinä vaiheessa, kun työ toi Danielin Oulusta Helsinkiin.
Daniel päätti jatkaa harrastamista Oulussa. Se on tarkoittanut pitkiä istumarupeamia junassa.
Moni on asiaa kummastellut, mutta Danielille on selvää, ettei mahtavia tanssikavereita jätetä.
Kuinka monta kilometriä Daniel ehti ennen koronapandemiaa istua junassa rakkaan harrastuksensa vuoksi? Miten kulkeminen kahden kaupungin välillä on luonnistunut? Miten Stigin laulu Roy Orbison liittyy Danieliin ja tanhuun? Mikä yllätti kansantanssin harrastajissa? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 9 / 2021 tai digilehdestä.
