Donna-sarjassa näytellyt Eero ei halua tehdä 110 sentin pituudesta identiteettiään. ”Mietin mieluummin, mihin pystyn kuin mihin en pysty.”
Donna-sarjassa näytellyt Eero ei halua tehdä 110 sentin pituudesta identiteettiään. ”Mietin mieluummin, mihin pystyn kuin mihin en pysty.”

Eero Herranen, 34, osti kalliin kellon, hienon auton ja kodin merinäköalalla, koska halusi todistaa pystyvänsä samaan kuin muutkin. ”Elin vähän aikaa kuin öykkäri”, Eero sanoo.

Eero Herranen astuu ulos kultasepänliikkeestä ja katsoo kättään. On kevät 2015, ja Eerolla on viimein rahaa ostaa valkokultainen Rolex-rannekello. Samanlaisia on Hollywood-tähdillä ja muilla superstaroilla.

Kello maksaa niin paljon, että Eero säilyttää sitä kassakaapissa. Kun hän menee kello ranteessa juhliin, ihmiset huomaavat. Joskus Eerosta tuntuu, että naiset näkevät vain kellon, eivät häntä itseään.

Kun Eero esittelee kelloa äidilleen, häntä hävettää. Äiti ei arvosta materiaa, mutta Eerolle kellolla on symbolinen merkitys. Se edustaa kaikkea, mikä tuntui nuorempana niin mahdottomalta: uraa, rahaa, menestystä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Äiti ymmärtää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Nuorempana haaveilin materialistisista asioista. Halusin hienoja titteleitä ja tavaroita ja mahdollisuuden tehdä töitä ulkomailla. Kello oli yksi tavoitteistani”, Eero, 34, sanoo.

Oli muitakin. Jo varhain Eero päätti, että kun töitä ja rahaa olisi, hän ostaisi tehokkaan auton, hienon veneen ja kodin läheltä merta.

”Minulla on lapsesta lähtien ollut ajatus, että haluan olla jotakin, saavuttaa jotakin.”

Rahaa, titteleitä ja tavaraa tuli. Tavara toi iloa, kunnes oli pakko saada jotain vielä hienompaa.

”Elin vähän aikaa kuin öykkäri. Minulla oli hirveä näytönhalu. Mittasin omaa arvoani menestyksellä”, Eero sanoo.

”Minulla on lapsesta lähtien ollut ajatus, että haluan olla jotakin, saavuttaa jotakin. Olen kai koettanut itseäni pönkittämällä paikata sitä, mitä en fyysisesti ole.”

Kovalla kovaa vastaan

Eeron pituuskasvu alkoi hidastua, kun hän oli parivuotias. Lyhytkasvuisuudelle on lukuisia diagnooseja, mutta Eero ei tiedä omaansa. Enää hän ei halua sitä selvittää.

”Ei minua kiinnosta. Se tieto ei tuo elämääni mitään lisäarvoa.”

Pituudesta naljailtiin joskus koulussa, mutta Eero oli hyvä järjestämään tukijoukkoja ympärilleen.

”Välillä menin kovalla vastaan ennen kuin sitä edes tarvittiin. Se ei ehkä ollut kovin kypsää toimintaa, mutta sillä selvisin. En joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Olisi voinut olla toisellakin lailla.”

Vaikeinta erilaisuus oli teini-iässä, kun Eero olisi halunnut vain kuulua joukkoon. Cooperin testin juokseminen ei onnistunut, ja pyöräillessä Eero jäi muista jälkeen.

Kun kaverit alkoivat seurustella, Eero vertasi itseään heihin.

”Kaverit miettivät parisuhteita. Minä ajattelin, etten ole riittävä.”

Katso alta video, jolla Eero kertoo, mitä on elämässä oppinut.

Mikä sai Eeron lopettamaan todistelun? Miten hän löysi uuden unelman? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 14/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä sekä ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla