Esko Eerikäiselle tärkeintä maailmassa on 11-vuotias Victoria-tytär, jonka kanssa hän haluaisi olla koko ajan. Kun tytär lähtee äidilleen, koti on yhtäkkiä tyhjä. Siellä on lapsen tavaroita mutta ei lasta. Hiuspompula, sänky ja kännykän laturi. ”Juuri kun tottuu, että lapsi on lähellä, tilanne muuttuu taas.”
”Oot mun oma pupu, ihana pampula.”
Tämän viestin Esko Eerikäinen, 47, lähettää usein tyttärelleen.
Muita tavallisia ovat ”Ootko perillä?” ja ”Kaikki hyvin?”. Niitä viestejä Esko lähettää ainakin silloin, kun Victoria Eerikäinen menee yksin tanssitreeneihin, niin kuin hän nyt 11-vuotiaana saa mennä.
Erossa oleminen omasta lapsesta on ollut Eskolle hyvin vaikeaa, eikä se ole helppoa vieläkään.
Minä suojelen sinua
Victoria syntyi isänpäivänä vuonna 2009 ja häntä odotettiin pitkään. Esko ja Victorian äiti Martina Aitolehti erosivat, kun lapsi oli vähän yli vuoden ikäinen. Siitä lähtien Victoria on asunut vuoroviikoin vanhemmillaan, nyt Espoossa isän luona ja Helsingissä äidin luona.
”Eihän isyys lopu sillä viikolla, kun lapsi on toisen luona.”
Esko vie Victorian kouluun silloinkin, kun on äitiviikko, ja hakee myös.
”Eihän isyys lopu sillä viikolla, kun lapsi on toisen luona. Ja niin hyvä tyyppi kuin Martina onkin, hän on usein myöhässä. Kun minä vien, Vicke ei saa myöhästymismerkintöjä, vaikka olisi ruuhkia.”
Esko ajattelee, että aamun ja iltapäivän viisitoistaminuuttiset kahdestaan autossa ovat kullanarvoisia. Niiden aikana ehtii kysyä monta asiaa: Miten meni koulussa? Tapahtuiko jotakin kivaa? Ikävää? Oliko hyvää ruokaa?
”Tunnistan kyllä, että olen suojelevainen ja vähän ylisuojelevainen. Mutta haluan, että Vicken ei tarvitse pärjätä yksin.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/eskojav.jpg?itok=mJRtUnTQ)
Hetket, joita ei halua hukata
Kun tytär oli pienempi, Esko ei malttanut mennä isäviikolla itse nukkumaan vaan valvoi ja katsoi nukkuvaa lasta.
”En halunnut, että yksikään hetki menisi hukkaan. Kun Vicke sitten taas lähti äidilleen, olin seuraavat kolme päivää ihan, että mitä nyt teen."
”Juuri kun tottuu, että lapsi on lähellä, tilanne muuttuu taas. Sellaista se on vieläkin.”
Koti on yhtäkkiä tyhjä. Siellä on lapsen tavaroita mutta ei lasta. Hiuspompula, sänky ja kännykän laturi.
”Se ei ole luonnollista. Lapsesta erossa oleminen tuntuu väärältä.”
Eron jälkeen Victoria oppi kävelemään, puhumaan, laulamaan, pukemaan, tekemään hiekkakakkuja, syömään, puhaltamaan kynttilät, pyyhkimään, värittämään, uimaan, pyöräilemään, soittamaan ovikelloa, napittamaan, kynäotteen, keinumaan, leipomaan, kertomaan vitsejä ja tanssimaan.
Victoria sanoo puhelimessa, että kohta nähdään ja olet rakkain, isimisi.
Esko näki monet uusista taidoista heti, mutta ei kaikkia.
”Omaa lasta voi ikävöidä tosi paljon, vaikka tietäisi, että hänellä on kaikki hyvin. Vaikka kuinka soittelisi.”
Silloin Victoria sanoo puhelimessa, että kohta nähdään ja olet rakkain, isimisi. Isimisi on Victorian lempinimi Eskolle.
”Toisaalta olen miettinyt, olisinko näin läheinen Vicken kanssa, jos eroa ei olisi tullut. Ehkä en muistaisi nauttia hänen seurastaan yhtä paljon, jos olisimme yhdessä joka päivä.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/esko2_0.jpg?itok=FYYcmP2j)
Enemmän kuin julkisuus
Kun Eskon nimen kirjoittaa Googleen, se tuottaa paljon osumia. Kaikki niistä eivät ole mukavaa luettavaa.
”Tiedän, mitä minusta ja lähelläni olevista ihmisistä kirjoitetaan ja keskustellaan netissä. Monelta tuntuu unohtuvan, että se, mikä on itselle viihdettä, on toiselle oikeaa elämää.”
”Oikea elämä on aina paljon enemmän kuin se, mitä julkisuudessa näytetään.”
Julkisuudessa ei ole näytetty sitäkään, että viime aikoina Esko on loikoillut takapihansa riippumatossa pitkiä aikoja.
Esko mietti pitkään, kuinka ihmeessä äiti ja isä saattoivat lähettää hänet pois kotoa lapsena.
Jos riippukeinussa katsoo suoraan ylöspäin, näkee omenapuun latvan ja taivaan, joka on aina vähän erilainen. Siinä asennossa Esko on muistellut lapsuuttaan.
Kun Esko oli Victorian ikäinen, 11-vuotias, hänet lähetettiin kotoaan Kolumbian Bogotasta asumaan Helsinkiin serkkunsa perheen luo pakoon levottomia ja vaarallisia oloja.
Kolumbiaan jäivät äiti, isä ja pikkusisko. Isää Esko ei enää nähnyt, hän kuoli puolitoista vuotta Eskon lähdön jälkeen yllättäen sydänkohtaukseen. Äiti ja sisko tulivat Suomeen, kun Esko oli juuri täyttänyt 15 vuotta
”En ehkä tarvitse enempää vatvomista tai äidin vaatimista tilille.”
Esko mietti pitkään, kuinka ihmeessä äiti ja isä saattoivat olla niin julmia, että lähettivät hänet pois kotoa toiselle puolelle maailmaa. Taittelivat pienen poikansa paidat matkalaukkuun.
Nyt Esko on alkanut ymmärtää, miten vaikeaa lapsesta luopumisen on täytynyt olla heille. Ero perheestä ei vaikuttanut vain omaan loppuelämään. Se vaikutti myös vanhempien loppuelämään.
”Vaurioita tuli kaikille.”
Mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut, tai ainakin kaikki yrittivät parhaansa.
”Vanhempien päätöksen ymmärtäminen on tehnyt minut rauhallisemmaksi ja iloisemmaksi. En ehkä tarvitse enempää vatvomista tai äidin vaatimista tilille.”
Miltä Eskosta tuntui muuttaa yksin Suomeen 11-vuotiaana? Entä mitä Esko vastaa, kun Victoria kysyy häneltä: Miksi olit Hunkseissa, isä? Miksi olet tanssinut ilman paitaa? Lue Eskon koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 17/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.
