Hanna Hänninen, 18, jatkaa tilaa, joka on ollut suvussa vuodesta 1606.
Hanna Hänninen, 18, jatkaa tilaa, joka on ollut suvussa vuodesta 1606.

Hanna Hänninen on perheensä ainoa lapsi ja sukutilan jatkaja Saarijärven Lannevedeltä. Varsinaista tulevaisuuden ammattiaan hän ei vielä tiedä, mutta yhden asian hän on päättänyt: tilasta hän ei helpolla luovu. 

”Kyllähän tässä semmoinen juttu on, että ei tätä tilaa helpolla luovuteta suvusta pois. Tila on ollut sukumme hallussa vuodesta 1606. Isovanhemmiltani se siirtyi isälle sukupolvenvaihdoksella, ja nyt on minun vuoroni. Olen vanhempieni ainoa lapsi.

Siinä on myös yksi syy, miksi käyn yhtä aikaa lukiota ja maatalousyrittäjän perustutkintoa. Minulla on oltava alan koulutus, jotta sukupolvenvaihdoksen pystyy tekemään ja tila saa EU-tukia. Ilman tukia pieni tila ei pärjää.

Viljelemme pääsääntöisesti kauraa ja ohraa. Ukrainan sodan takia vilja menee nyt hyvin kaupaksi ja siitä saa jonkin verran parempaa hintaa, mutta lannoitteiden hinnat ovat nousseet ihan järkyttävästi. Meillä tehdään myös rikkakasvien ruiskutuksia, ja sekin maksaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Kun sarka-auran siipien säädöt ovat kohdallaan, maa kääntyy kauniisti ja työ on mukavaa.”

Oikeastaan viljeleminen on meidän tilallamme vähän kuin harrastus. Iskä on perustanut kaverinsa kanssa koneyhtymän, jonka nimissä he viljelevät omia ja vuokrapeltoja. Yhteensä viljeltävää on noin 80 hehtaaria, mutta ei sillä yksistään pärjää. Päätyökseen iskä on aluepäällikkönä jääkiekkoliitolla ja äiti on poliisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eniten pidän kyntämisestä. Kun sarka-auran siipien säädöt ovat kohdallaan, maa kääntyy kauniisti ja työ on mukavaa.

Äestäminen on toinen hyvä homma. Tasoitan pellon äkeellä viljelykuntoon, jonka jälkeen kylvän viljan siemenet kylvökoneella. Kivointa on tehdä töitä, kun aurinko paistaa ja käy pieni raikas tuuli.

Hanna aikoo jatkaa kotitilan viljelyä, vaikka golf on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.
Hanna aikoo jatkaa kotitilan viljelyä, vaikka golf on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.

Tulevaisuudensuunnitelmiin vaikuttaa myös golf

Ammattikoulun kavereista melkein kaikki jäävät valmistuttuaan maalle, mutta lukion puolelta ei kukaan. He lähtevät jatkamaan opintoja.

Minullakin on nyt hyvä perusta hakea mihin vain. Voin hakea yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, ja ammattitutkinto oikeuttaa myös suoraan alan töihin. Toistaiseksi kaikki on auki. En tiedä yhtään, mitä jatkossa teen.

”Golf on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.”

Hienoa olisi, jos voisin pistää pystyyn urakointibisneksen. Hyvässä bisneksessä minulla olisi omia koneita ja työntekijöitä, joita lähettäisin tiloille tekemään töitä: lietteenajoa, niittohommia, soranajoa, rehuntekoa, teiden kunnostusta. Ehkä se voisi olla minun unelmani, mutta etenen vuosi kerrallaan.

Tulevaisuudensuunnitelmiini vaikuttaa myös golf. Se on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Aloitin pelaamisen 6-vuotiaana, koska äiti ja isäkin harrastivat sitä. Perheen ulkomaanmatkat menivät golfkentillä. Nyt harrastan kilpatasolla. Tasoitukseni on kaksi, kun se ammattilaisilla on nolla. Kesän kisamenestyksestä riippuu, miten ura jatkuu.

Viljelyä on mahdollista jatkaa, vaikka päätyisin golfuralle, ja aion joka tapauksessa jäädä asumaan tähän.

Minulle merkitsee paljon se, että olen maalainen. Sen ansiosta näen asioita laajemmin.

Luulen, että kaupan hyllyltä poimittu vehnäjauhopussi tai maitopurkki ei monessakaan ihmisessä ajatuksia herätä. Minussa herättää. Tiedän, miten paljon työtä ja osaamista vaaditaan, ennen kuin pussit ja purkit sinne hyllylle päätyvät.”

Mitä tulevaisuudesta ajattelevat Amanda, 17, josta tulee sukunsa ensimmäinen maaseutuyrittäjä, ja Tuomas, 19, joka on vähitellen siirtymässä kotitilansa isännäksi? Voit lukea koko jutun Kodin Kuvalehdestä 15/2022 tai tilaajana digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla