Tämä oli ikimuistoinen hetki. ”Pelkäsin, että talo tippuu tai vähintäänkin tölväisee matkallaan jotain tai jotakuta!” Janni muistelee pikkukodin saapumista tontille.
Tämä oli ikimuistoinen hetki. ”Pelkäsin, että talo tippuu tai vähintäänkin tölväisee matkallaan jotain tai jotakuta!” Janni muistelee pikkukodin saapumista tontille.

Janni toteutti unelmansa ja muutti Helsingistä järven rannalle. Uusi koti saapui tontille auton lavalla. ”Pienesti asuminen selkiyttää elämää. Kannatti olla rohkea.”

Päätös syntyi yhtenä yönä kaksi vuotta sitten, juuri ennen nukahtamista. Se oli saman tien vahva ja selkeä. Haluan asua pienemmässä kodissa. Tämä nykyinen on minulle liian suuri.

Janni Jalo, 32, asui 50-neliöisessä kerrostaloasunnossa helsinkiläisessä lähiössä. Nyt siellä kaikui. Janni oli lahjoittanut ja kierrättänyt paljon tavaroita pois.

”En välitä sanoa itseäni minimalistiksi, koska en tarvitse sellaista identiteettiä, mutta vähempi tavarapaljous todella kiehtoo minua. Voin sitä paremmin, mitä vähemmän minulla on turhaa tavaraa.”

Aluksi tuntui, että mikä tahansa pienempi asunto voisi olla hyvä vaihtoehto. Janni kiersi yksiöiden asuntonäytöissä, mutta ainutkaan ei säväyttänyt. Jokin tuntui aina olevan pielessä.

Janni alkoi ajatella suvun hallussa olevia tontteja maaseudulla, Uudellamaalla. Eikä niistä voisi valita yhden, ja rakentaa sinne talon? Pienen talon? Hyvin pienen talon!

”Tiesin heti, että kyseessä ei ollut mikään älytön päähänpisto, vaan minulle oikea valinta.”
”Tiesin heti, että kyseessä ei ollut mikään älytön päähänpisto, vaan minulle oikea valinta.”

Tarpeeksi pieni talo löytyi netistä

Unelma alkoi muuttua todemmaksi.

”Olin fanittanut jo pitkään varsinkin Pohjois-Amerikassa ja Australiassa tuttua Tiny House -liikettä  ja katsoin sen aihepiirin videoita YouTubesta.”

Mutta olisiko Suomessa olemassa tarpeeksi pieniä taloja? Janni alkoi googlettaa. Monet tarjolla olevat talot olivat liian suuria. Jotkut taas muistuttivat kesämökkiä tai aittaa tai niistä puuttui kunnon keittiö.

Sitten löytyi sopiva ja ihana: 33 neliötä, suuret ikkunat, kaksi terassia. Toisessa päässä avokeittiön, ruokailutilan ja olohuoneen yhdistelmä, toisessa päässä erillinen makuuhuone. Makuuhuoneessa lintutapetti.

Janni alkoi googlettaa. Monet tarjolla olevat talot olivat liian suuria.

”Pyysin tarjousta ja minulle tarjottiin hyvään hintaan juuri sitä taloa, jota olin netissä katsellut. Kyseessä oli ihka ensimmäinen sellainen talo, eli se oli vasta hetkeä aiemmin tullut firman mallistoon, ja oli toiminut eräänlaisena näyttelytalona messuilla.”

Kaupat syntyivät. Talo kuljetettaisiin kokonaisena reilun hehtaarin tontille.

Koko komeus, eikä yhtään neliötä liian vähän!
Koko komeus, eikä yhtään neliötä liian vähän!

”En halua asua mummona kerrostalossa”

Janni ei ollut muuttamassa taloon yksin. Hänen kanssaan muuttaisi pitkäaikainen miesystävä. Mies ei koskaan ollut intoillut pikkutaloista, vaikka olikin halukas muuttamaan maalle.

”Tein kuitenkin rohkean päätöksen seurata omaa unelmaani. Olin varma, että jos en toteuttaisi taloprojektia, asuisin vanhana mummonakin kerrostaloasunnossa, johon olin aivan kypsä jo silloin.”

”Niinpä tiesin, että lähtisin toteuttamaan taloprojektia yksin, vaikka mies myöhemmin taloon virallisesti muuttaisikin.”

Neljä kuukautta päätöksen jälkeen talo saapui tontille.

Ikkunasta ei näy enää naapuritaloja, vaan sielunmaisema.
Ikkunasta ei näy enää naapuritaloja, vaan sielunmaisema.

 

Koti saapui auton lavalla 

Janni seisoi tontilla ja katsoi, kuinka uusi koti lähestyi auton lavalla.

”Se oli elämäni jännittävimpiä hetkiä, ja myös hermoja raastavaa. Pelkäsin, että talo tippuu tai vähintäänkin tölväisee matkallaan jotain tai jotakuta!”

Talon tuojat luulivat, että rakennus oli tarkoitettu kesäpaikaksi.

Minulle kyseessä on talo, jossa asun koko elämäni.

”Se tuntui hassulta, koska minulle kyseessä oli kotini, ainoa kotini, jossa tulisin asumaan aina.”

”Talolle on annettu 50 vuoden elinikä, mikä tarkoittaa, että sen ajan jälkeen taloa pitää alkaa kunnostaa laajemmin sieltä täältä.”

”Jos olen silloin elossa, tulen olemaan yli 80-vuotias, eli minulle kyseessä on elämänmittainen talo. Siksi sen saapumisen näkeminen oli niin uskomatonta ja herkistävää.”

Kun talo oli paikoillaan, Janni astui sisälle. Kaikki näytti juuri samalta kuin kuvissa, vain niissä olleet kalusteet ja muu rekvisiitta olivat poissa. Kaikkialla tuoksui tuore puu.

Talon tuontitiimi ehti poistua, kun Janni tutki sisällä paikkoja. Kahden kuukauden kuluttua sähkö- ja putkityöt olivat valmiita. Odottelu oli ollut vaikeaa.

”Silloin tuntui, että vasta todella pääsin kärryille siitä, millaista rakennusalalla on. Olin luullut säästyväni kummemmilta viivästyksiltä, koska talo poikkeuksellisesti oli alusta asti ollut täysin valmis, mutta eihän se niin mennyt.”

Mutta sitten koitti marraskuu 2017 ja lopullisen muuttopäivän aika.

"Pienesti asuminen vain vähällä tavaramäärällä selkiyttää elämää ja siivoamista ja tuo säästöjä."
"Pienesti asuminen vain vähällä tavaramäärällä selkiyttää elämää ja siivoamista ja tuo säästöjä."

Joillekin riittää vähempi

Ulkona satoi lunta ja ikkunasta näkyi järvelle.

”Olin sijannut sängyn minulle ja miehelle valmiiksi. Tavarat oli tuotu tipoittain kotiin jo aikaisemmin. Olo oli helpottunut ja tulevaisuutta odottava.”

Alkoi uudenlainen elämä, juuri omalta tuntuva. Janni ei ole kertaakaan toivonut lisäneliöitä. Joskus hänestä on jopa tuntunut, että tämäkin talo on kumman iso.

Jokaisella on Jannin asumisratkaisusta joku mielipide.

”Useimmat asumisratkaisusta kuulleet ovat olleet kiinnostuneita ja tienneet minitalojen yleistyvän, vaikka moni ei sellaisissa vielä asu.”

Jokaisella tuntuu olevan asiasta mielipide.

”On niitäkin, jotka ovat pitäneet taloa liian pienenä minulle. He voivat olla hankkimatta pientä taloa itselleen, jos eivät sellaisista pidä. He eivät kuitenkaan pysty kommentoimaan asiaa minun näkökulmastani, koska eivät ole minä, ja ajattelemme näistä asioista aivan eri tavalla.”

Ehkä toisia pelottaa se, että joillekin riittää niin paljon vähempi, Janni arvelee.

”Pienesti asuminen vain vähällä tavaramäärällä selkiyttää elämää ja siivoamista ja tuo säästöjä. Isomman tilan ylläpitäminen, lämmittäminen ja viilentäminen vie aina enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa kuin pienemmän.”

Janni ei ole nukkunut missään yhtä sikeästi kuin pienen kotinsa makuuhuoneessa, lintutapetin alla, satakieli pihalla laulamassa.
Janni ei ole nukkunut missään yhtä sikeästi kuin pienen kotinsa makuuhuoneessa, lintutapetin alla, satakieli pihalla laulamassa.

Onni on juuri tässä

Kun Janni on matkoilla, hän odottaa aina kotiinpaluuta.

”Olen onnellisimmillani, kun palaamme miehen kanssa metsäkävelyltä, ja harmaa kurki lentää yllämme saapuessamme terassille. Tai kun kirjoitan esikoisromaaniani pöydän ääressä ja havahdun kaulushaikaran sumutorvimaiseen soidinääneen.”

Silloin Janni katsoo järvelle, joskus se liplattaa tyynenä ja joskus virtaa voimakkaasti itään.

Vuosia toivoin pääseväni asumaan luonnon keskelle kauas moottoriteistä.

”Noina hetkinä mietin, olenko tosiaan ansainnut kaiken tämän onnen. Sitten satakieli alkaa laulaa taloa lähimpänä olevassa puussa kuin vahvistaen, että minun paikkani todella on täällä.”

”Vuosia toivoin pääseväni asumaan luonnon keskelle kauas moottoriteistä, ja nyt olen saanut sen ja paljon enemmän.”

Kannatti olla rohkea, Janni ajattelee.

Janni kirjoittaa elämästään pienessä kodissa Mielekäs miellekartta -blogissa

"Sain kaiken sen, mitä toivon, ja paljon enemmän", Janni miettii usein. Silloin hän tuntee olonsa kiitolliseksi.
"Sain kaiken sen, mitä toivon, ja paljon enemmän", Janni miettii usein. Silloin hän tuntee olonsa kiitolliseksi.
Koirajengi viihtyy hyvin lämpimällä laiturilla. Vasemmalla kuvassa on Totti, joka toukokuussa lähti juoksemaan autuaammille maille.
Koirajengi viihtyy hyvin lämpimällä laiturilla. Vasemmalla kuvassa on Totti, joka toukokuussa lähti juoksemaan autuaammille maille.

Pienessä eteläsavolaisessa saaressa nauttii kesäpäivistä joukko ulkomailta adoptoituja kodittomia koiria. Riitta Koiviston pesue käyttää kiltisti pelastusliivejä, ottaa laiturilla aurinkoa ja vahtii huussia.

Lahtelainen Riitta Koivisto matkaa mökille ympäri vuoden sekä viikonlopuiksi että lomille. Mukaan kyytiin hyppää viiden pikkukoiran iloinen seurue. Ristiinassa saaressa sijaitseva mökki on koirille ainakin yhtä kiva paikka kuin ihmisasukkaille.

”Kesälomalla olemme mökillä putkeen kuusi viikkoa, ellei välillä piipahdeta kotona tai kesätapahtumissa”, Riitta Koivisto kertoo.

Loman aikana saaresta lähdetään Karva-Kaveri-keikoille. Keikat tarkoittavat sitä, että koirista kolme, Penni, Pufi ja Onni, tekevät ihmisiä onnellisiksi esimerkiksi vanhusten ja vammaisten palvelutaloissa.

”Pufi pelastettiin pahamaineiselta tarhalta”

Riitan koirilla on käynyt hyvä tuuri, sillä niiden elämän alkuvaiheet eivät olleet yhtä onnellisia. Alkuperäisessä kotimaassaan niillä ei ollut joko koskaan kotia tai ne oli jossain vaiheessa hylätty.

Vanhin, 13-vuotias Penni, sekä Totti ja Onni tulivat Suomeen Espanjan Kodittomat Koirat -yhdistyksen avulla, Veronika ja Pufi tuotiin Romaniasta rescueyhdistys Kulkurien kautta.

”Pufi pelastettiin pahamaineiselta kunnalliselta tarhalta Bukarestiin yksityiselle tarhalle”, Riitta kertoo.

”Pennistä minulla ei ole hajuakaan, mitä siinä on. Hyvin monirotuinen herra!”

Porukan nuorin, neljävuotias Zorro Espanjasta, sai kodin Autetaan eläimiä -yhdistyksen avulla.

”Koiramme ovat hyvin sekarotuisia, paitsi Totti on andalusianrottaterrieri ja Pufi ja Veronika tipsumixtuuroja (tiibetinspanielisekoituksia). Onnissa on varmaan terrieriä ja snautseria, Zorro on todennäköisesti jackrussellinterrierin sekoitus”, Riitta arvelee.

”Pennistä minulla ei ole hajuakaan, mitä siinä on. Hyvin monirotuinen herra!”

Kokassa lauman ainoa tyttö eli Veronika, vieressä Penni ja sen edessä Pufi Nalle Puh. Takana vasemmalla keltaliivinen Totti, penkillä keskellä Zorro ja vieressä oikealla Onni.
Kokassa lauman ainoa tyttö eli Veronika, vieressä Penni ja sen edessä Pufi Nalle Puh. Takana vasemmalla keltaliivinen Totti, penkillä keskellä Zorro ja vieressä oikealla Onni.

”Nätisti istuvat kanootissa”

Zorro ja Onni käyvät kuumina päivinä uimassa, muut eivät veteen uskaltaudu. Välillä Riitta vie koirat pikku melontaretkelle kumikanootilla.

”Nätisti istuvat kanootissa koko jengi ja katselevat maisemia”, Riitta kertoo.

Joka päivä tehdään postin- tai lehdenhakulenkki.

Kevään ensimmäisillä venereissuilla, kun vesi on kylmää, Riitta pukee koirille pelastusliivit: ne sekä lämmittävät että näkyvät hyvin pimeässä. Jos veneellä lähdetään järvelle pidemmälle retkelle, silloinkin koirilla on liivit päällä.

Kesälomalla tehdään joka päivä postin- tai lehdenhakulenkki lähikylään kylätietä pitkin. 

”Muuten koirat tykkäävät juosta kilpaa ympäri saarta. Ja haudata luita möyhöttymään myöhemmin kaluttavaksi.”

Mökillä koiraporukka viihtyy laiturilla ja keinussa. ”Kaikkialla, mihin paistaa hyvin aurinko. Laiturilla niistä on ihana ottaa aurinkoa pitkät päivät."
Mökillä koiraporukka viihtyy laiturilla ja keinussa. ”Kaikkialla, mihin paistaa hyvin aurinko. Laiturilla niistä on ihana ottaa aurinkoa pitkät päivät."

Tahvo tulee Malagasta

Rakas perheenjäsen, terrieri Totti, menehtyi munuaisten vajaatoimintaan toukokuun lopussa.

”Totti pääsee mökille nukkumaan uurnassaan muiden rakkaiden lemmikkiemme viereen”, Riitta kertoo. 

Heinäkuussa joukkoon liittyy neljäkuukautinen terrieri Tahvo, bodegueron ja jackrussellin sekoitus, joka tulee Espanjasta.

”Tahvo tulee jatkamaan Totin touhuja mökillä.”

Tottiin liittyy paljon lämpimiä muistoja: se tykkäsi esimerkiksi kytätä mökin alla hiiriä ja saattoi seistä tuntikausia hievahtamatta vahdissa. Veronika puolestaan viihtyy iltamyöhään vahdissa huussin vieressä kiven päällä.

”Siellä se vaanii vihulaisia kuten lokkeja hyvin tarkkana ja tuimana, kuten tipsuilla on tapana.”

Sama tuima vahtikoira on kuitenkin se, joka pelkää eniten ukkosta. Muut koirat eivät ole siitä juuri moksiskaan.

”Viha tekijöitä kohtaan oli hirveä. Halusin siitä eroon, koska se söi minua elävältä”, Heini kertoo.
”Viha tekijöitä kohtaan oli hirveä. Halusin siitä eroon, koska se söi minua elävältä”, Heini kertoo.

Heinin elämä meni rikki kolme vuotta sitten, kun hänen veljensä ammuttiin. Viime joulukuussa hän istui ampujan kanssa samaan pöytään.

Heinin entinen elämä päättyi kolmeen lauseeseen. Äiti sanoi ne hänelle puhelimessa huhtikuisena keskiviikkoaamuna kolme vuotta sitten.

Lause yksi: Oletko nähnyt uutiset?

Kaksi: Kotipuolessa on ammuskeltu.

Kolme: Se oli Hannes.

Äidin...

Call-to-action avainsana
tilaa