”Viha veljeni ampujaa kohtaan oli hirveä. Halusin siitä eroon, siksi lähdin tapaamaan häntä. Viha söi minua elävältä”, Heini kertoo.
”Viha veljeni ampujaa kohtaan oli hirveä. Halusin siitä eroon, siksi lähdin tapaamaan häntä. Viha söi minua elävältä”, Heini kertoo.

Henkirikoksen tekijä ja uhrin sisar päättivät voittaa pelon ja vihan. He istuivat saman pöydän ääreen puhumaan toisilleen.

Heinin entinen elämä päättyi kolmeen lauseeseen. Äiti sanoi ne hänelle puhelimessa huhtikuisena keskiviikkoaamuna kolme vuotta sitten.

Lause yksi: Oletko nähnyt uutiset?

Kaksi: Kotipuolessa on ammuskeltu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kolme: Se oli Hannes.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Minun veljeä on ammuttu!”

Kun puhelu oli ohi, Heini alkoi huutaa suoraa huutoa.

”Minun veljeä on ammuttu!”

Seuraavat 24 tuntia Heini käveli rinkiä olohuoneesta eteiseen, eteisestä keittiöön, makuuhuoneeseen ja takaisin olohuoneeseen.

Muuta hän ei osannut tehdä. Hän oli Haapavedellä Oulun kupeella, veli Helsingissä Meilahden sairaalan teho-osastolla 20.

Puhelu Meilahdesta tuli torstaiaamuna kello 9. Sinun pitää lähteä tulemaan nyt, jos haluat nähdä veljesi elossa.

Kun Oulun kone oli laskeutunut Helsinki-Vantaan kentälle, tieto oli jo verkkolehdessä. Ampumisen uhri menehtyi sairaalassa.

Kriminaalihuollon tukisäätiö oli alkanut järjestää tällaisia tapaamisia henkirikoksen tekijöiden ja uhrien omaisten välillä.

Toukokuussa matkalla hautajaisista kotiin Heini selasi kännykästä uutissivuja. Helsingin Sanomissa oli juttu naisesta, jonka tytär oli surmattu. Nainen oli tavannut tappajan vankilassa ja kysynyt tältä, miksi tytär oli pitänyt tappaa.

Artikkelissa kerrottiin, että Kriminaalihuollon tukisäätiö oli alkanut järjestää tällaisia tapaamisia henkirikoksen tekijöiden ja uhrien omaisten välillä. Niiden tarkoitus oli lieventää omaisten kärsimystä.

Oivallus tuli kirkkaana. Tuohon minäkin haluan!

Oven takana odotti mies, joka oli ampunut hänen veljensä.

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Heini seisoi kokoushuoneen oven takana Kriminaalihuollon tukisäätiön tiloissa Tampereella. Hän tiesi, että oven takana odotti mies, joka oli ampunut hänen veljensä.

Hetken hän mietti, pitäisikö hänen jotenkin esittäytyä ampujalle. Pitäisikö kätellä?

Sitten hän avasi oven ja käveli suoraan sohvalla istuvan nuoren miehen luo.

Kumpikin ojensi kätensä.

Lue koko artikkeli Kodin Kuvalehdestä 6/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä sekä ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.

Vierailija

Hieman turha ja sisällötön tämä nettiartikkeli, olisi voinut jättää vaikka julkaisematta kun oli tällainen tynkä. Aihe varmaan olisi kiinnostava.

  • ylös 12
  • alas 1
Vierailija

No jaa, useimmat jutut, joita ei sivuilla voi lukea, on merkitty "Tilaajille". Sitä en tiedä, miksei tätä ollut merkitty siten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla