Jarmo Lautamäen hoidokkeihin kuuluu myös siipensä satuttanut viirupöllö.
Jarmo Lautamäen hoidokkeihin kuuluu myös siipensä satuttanut viirupöllö.

Mikkeliläinen Jarmo Lautamäki ei katso lajia. Hänelle karvaton hiirenpoikanen on yhtä arvokas kuin orpo oravanpentu tai siipirikko viirupöllö. Kaikkia niitä hän on hoitanut. Hänestä ihmisen kuuluu auttaa eläimiä, koska ihminen niitä satuttaakin.

Tuttipulloon 20 millilitraa koiranmaidonkorviketta. Lämmitys mikrossa 30 sekuntia. Jarmo Lautamäki, 50, tipauttaa koepisaran kämmensyrjään. Sopivaa on. Oravanpoikaset kieltäytyvät syömästä, jos maito on liian kuumaa tai kylmää.

Jarmo laskeutuu tuttipullon kanssa omakotitalonsa kellariin Mikkelissä. Siellä on Jampan Eläinhoitola. Jarmo itse on Jamppa, ja hoitolassa odottaa monta nälkäistä potilasta. Kello on kuusi aamulla.

Hoitolan ovella tuoksahtaa eläinsuojalta, mutta ei pahasti. Toista oli viime kesänä. Silloin kellarissa asui yhtä aikaa 12 orpoa siilinpoikasta, ja ne kakkasivat koko ajan. Haju nousi asuinkerroksiin asti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Vaimo on onneksi kohtuullisen ymmärtäväinen”, Jarmo sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oravanpoikanen tarvitsee maitoaterian neljän tunnin välein ympäri vuorokauden.
Oravanpoikanen tarvitsee maitoaterian neljän tunnin välein ympäri vuorokauden.

Kellarin hyllylle on nostettu viltillä peitetty koppa. Jarmo vetää tuttipullosta kaksi millilitraa korviketta pieneen ruiskuun ja poimii viltin alta ensimmäisen silmättömän oravanpoikasen. Paitsi että kappas, sen silmäthän ovat auenneet! Se tarkoittaa, että kohta vauva alkaa kiipeillä ja tarvitsee häkin.

Kymmenessä sekunnissa orava on kylläinen. Se ja sen sisarukset olivat pudonneet pesästä ja olisivat kylmettyneet kuoliaaksi, ellei joku hyväsydäminen olisi soittanut Jarmoa apuun.

”Nykyisin taidan tykätä enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Eläin ei ainakaan tietoisesti halua olla paha.”

Jarmo poimii kopasta poikasen toisensa jälkeen. Häkeissä sisällä ja ulkona odottavat aamiaista viirupöllö, valkoposkihanhi, kuusi varista, kaksi siiliä, kolme pulua, 14 isompaa oravanpoikaa ja siipivaivainen peipponen.

”Ihmisen pitää korvata se, minkä hän sotkee”

Pahimmalta tuntuu saada potilas, jota ihminen on tahallaan vahingoittanut. Niin kuin se lokki, jonka jalat menivät kuolioon, koska joku oli sitonut ne narulla yhteen. Tai se oravavauva, jonka lapset hakkasivat hyppynarulla henkihieveriin.

”Nykyisin taidan tykätä enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Eläin ei ainakaan tietoisesti halua olla paha.”

Ihmiset tekevät pahaa myös ajattelemattomuuttaan. Vähän aikaa sitten Jarmo kävi hakemassa hoitoon käpytikan, jonka perheen kissa oli pyydystänyt. Silloin teki mieli kysyä, minkä hemmetin takia pidätte kissaa irrallaan.

”En kysynyt. Yritän olla asiallinen ja ymmärtäväinen.”

”Luonnonko pitäisi hoitaa, jos eläin satuttaa itsensä ihmisen heittämään rojuun tai törmää autoon?”

Aina löytyy niitäkin, joiden mielestä villieläinten auttaminen on höpöhommaa. Antaa luonnon hoitaa, he sanovat. Se lause suututtaa Jarmoa eniten.

”Luonnonko pitäisi hoitaa, jos eläin satuttaa itsensä ihmisen heittämään rojuun tai törmää autoon? Ihmisen pitää korvata se, minkä on mennyt sotkemaan.”

On Jarmo monesti myös liikuttunut ihmisten hyvyydestä.

Kerran joku löysi alastoman hiirenpoikasen ja soitti niin huolestuneen puhelun, että Jarmo lähti heti 20 kilometrin päähän sitä noutamaan.

”Sellaiset ovat oikeasti hyviä hetkiä.”

Hiiren Jarmo ruokki pulskaksi koiranmaidonkorvikkeella.

Mikä sai Jarmon ryhtymään villieläinten pelastajaksi? Miten hän osaa ja jaksaa, miten rahoittaa toimintansa? Mitä sanoo perhe, kun kesälomamatkat suuntautuvat lähinnä kotitalon kellariin? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 14/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.

ML

Kiitos Jarmo Lautamäki kun pelastat luonnosta noita villi elämiä .Sulla Jarmo on lämmi sydän ja sydän puhdasta kultaa. Kiitos

AH

Kiitos Jamppa, jos sinun kaltaisia olisi enemmän, olisi tämä maailma parempi paikka 💕

Sisältö jatkuu mainoksen alla