Nuorena kirjailija Juha Itkonen kävi Raija-äidin kanssa irtautumistaistoja. Nyt Juha huomaa käyttävänsä lastensa kanssa jopa samoja lauseita kuin äiti: pystyt parempaan.
JUHA: ”Kun kymmenvuotiaana tulin yleisurheiluharjoituksista kotiin, äiti oli laittanut suklaapuuroa. Ei tarvinnut kuin istua pöytään. Äitiin liittyvät mielikuvani ovat juuri tällaisia, kotoisia ja turvallisia. Hän ei kuitenkaan ollut mikään pullantuoksuinen kotiäiti, vaan teki kokopäivätöitä laboratoriohoitajana.
Äitini olisi aikanaan pärjännyt koulussa tosi hyvin, mutta perheessä oli myös pikkusisko ja kaksospojat, joita äitikin hoiti. Rahasta oli tiukkaa. Äiti jätti lukion kesken ja opiskeli ammattiin.
Vanhemmilleni oli itsestäänselvää, että elämässä mennään eteenpäin. Jos jotakin ei ollut voinut toteuttaa, oli tärkeää, että lapset toteuttavat sen. Äidillä vaatimus liittyi erityisesti kouluun. Kun toin kymppejä kokeista, hän oli tyytyväinen minuun. Jos toin ysejä, hän sanoi, että pystyt parempaan. Halusin miellyttää.
”Äiti sanoi, etteivät ensirakkaudet kestä, ja itse taas olin tunteessani asiaankuuluvan ehdoton. Riitelimme usein.”
Kun lukioikäisenä rakastuin, riitelimme usein. Äitihän on sähäkkä, nopea ja osaa sanoa myös pahasti. Hän sanoi, etteivät ensirakkaudet kestä, ja itse taas olin tunteessani asiaankuuluvan ehdoton. Äiti ei toivonut, että suhde olisi vakava. Hän jaksoi olla huolissaan myös siitä, miten koulukin nyt menee. Se meni edelleen tosi hyvin.
Tuli tarve riuhtaista itseni irti lapsuuden perheestä. Vietin paljon aikaa silloisen tyttöystäväni kotona. Äiti ei pitänyt siitä, että olin öitä poissa.
Nyt oma esikoiseni on 17-vuotias, ja tunnistan hämmennyksen lapsen irtikasvamisesta. Tunnistan itsessäni myös äitini piirteitä. Minäkin vien lapsiani musiikkiopistoon ja toivon, että he löytäisivät paikkansa elämässä. Minunkin on vaikea hyväksyä sitä, jos lapseni ei tee sitä, mihin pystyisi. Jos lapsi tuo kotiin mielestäni huonon numeron, toistan samaa kuin äiti: pystyt parempaan.”
”Tunnistan hämmennyksen lapsen irtikasvamisesta. Toivon, että he löytäisivät paikkansa elämässä.”
RAIJA: ”Lapsuuteni oli ihan onnellinen, mutta olisin halunnut sanoa, mistä olen kotoisin. Perheemme muutti usein. Koulut vaihtuivat, eivätkä vanhempani kannustaneet opiskelemaan. Tykkäsin laboratoriohoitajaopinnoista ja -työstä, mutta olenhan minä sitä katunut, että jätin lukion kesken. Olisin halunnut silmälääkäriksi.
Siksi ajattelen, että koulut pitää käydä loppuun.
Kun lapset kasvoivat, kannoin huolta heidän koulunkäynnistään. Sen olisin voinut jättää vähemmälle. Olisin voinut olla iloisempi ja luottaa enemmän siihen, että Juha hoitaa hommansa.
Yhdeksännen luokan jälkeen Juha sai kesätöitä Anttilasta ja sai jäädä viikoksi kotiin, kun me muut lähdimme matkalle Tanskaan. Vasta monta kymmentä vuotta myöhemmin kuulin jotain juhlista, joita silloin oli vietetty. Emme oikeasti edes huomanneet, kuinka viinavarasto laimeni.
”Isoäitinä on rennompaa kuin äitinä. Äitinä olen murehtinut myös turhaan.”
Pian Juha myös rakastui. Se oli minusta ihan kivakin tilanne, tytössä ei ollut mitään väärää, mutta aika oli väärä. Olin huolissani myös koulunkäynnistä. Suhde oli niin intensiivinen. Siinä meille tuli linjaerimielisyyksiä.
Mutta Juha ei ole mikään äidin poika. Hän teki omat ratkaisunsa.
Kun Juha tapasi Maijan ja hänestä tuli isä, hän alkoi ilmoitella, miten lapsella menee. Lähennyimme ja soittelimme aiempaa enemmän. Vauva oli niin nätti. Välillä sain työnnellä vaunuja pitkin Käpylän katuja.
Isoäitinä on rennompaa kuin äitinä. Äitinä olen murehtinut myös turhaan. On ihmisiä, jotka ajattelevat aina, ettei heille mitään satu, mutta minä ajattelen, että pahin voi sattua meillekin.
Huomaan, että Juha katsoo minua lämpimästi. Tiedän, että hän tykkää minusta ja ajattelee, että olen suhtkoht hyvin hoitanut tämän homman.”
Kodin Kuvalehden 6/2023 Perhekuvioita-jutussa Juha ja Raija Itkonen kertovat myös perheensä vaikeista vaiheista. Mitä Raija ajatteli ja teki, kun Juha 13-vuotiaana lakkasi syömästä? Millaista tukea Juha sai äidiltään, kun kaksoset syntyivät pikkukeskosina? Miten lapsuudenkodin mallit vaikuttivat, kun Juha perusti oman perheen? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet-palvelua.
Kirjailija ja hänen äitinsä
Juha Itkonen on 47-vuotias kirjailija. Hän on kirjoittanut yhdeksän romaania sekä muun muuassa novellikokoelman, näytelmiä ja lastenkirjan. Vapaa-ajalla hän yrittää ehtiä musisoida ja urheilla. Juhalla ja hänen puolisollaan Maija Itkosella on neljä lasta: Jalo, 17, Unto, 11, Otso, 5, ja Vellamo, 5. Perhe asuu Helsingin Arabianrannassa. Juhan viimeisin kirja, omakohtainen Teoriani perheestä (Otava 2023), ilmestyi juuri.
Raija Itkonen on 77-vuotias eläkeläinen, joka asuu Hämeenlinnassa. Raijalla on puolisonsa Heikin kanssa kolme lasta: Juha, Janne ja Anna-Maija, jokainen viiden vuoden ikäerolla. Raija teki työuransa laboratoriohoitajana. Nykyään hän käy seniorijumpassa ja lukee kirjoja, joita hän lainaa kirjastosta ja etenkin pojaltaan Juhalta.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
