Jyrki Sukula on 51-vuotias kokki, joka tunnetaan muun muassa tv-ohjelmista Kokkisota, Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula! ja Sukulan suojatit. Perheeseen kuuluvat Riikka-vaimo, Helmi, 7, ja Alma, 9, sekä tytär Anna Daalia, 25, aiemmasta liitosta.
Jyrki Sukula on 51-vuotias kokki, joka tunnetaan muun muassa tv-ohjelmista Kokkisota, Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula! ja Sukulan suojatit. Perheeseen kuuluvat Riikka-vaimo, Helmi, 7, ja Alma, 9, sekä tytär Anna Daalia, 25, aiemmasta liitosta.

Jyrki Sukula oli hilkulla saada potkut peruskoulusta. Ilman äitiä, Jaska-setää ja keittiöpäällikkö Jaria hän olisi jäänyt pojaksi, josta ei tule koskaan mitään.

Äiti harjoittelee peilin edessä. Hän toistelee repliikkejä, hakee oikeita ilmeitä ja äänensävyjä.

Jyrki katselee sivusta ja pakahtuu ylpeydestä. Hänen äitinsä on Hyrylän ainut äiti, joka on kruunattu Miss Kuivalihaksi sekä Kielisuudelmien SM-kultamitalistiksi. Työkseen äiti esittää ennustaja Mirandaa, iskelmätähti Mailis Sulkaa ja Äiti Jänistä.

Suosituin äidin stand up -hahmoista on juoppo Kassi-Alma. Almana hän on päässyt telkkarin Kansanhuveihinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Äiti tekee kolmea työtä yhtä aikaa.

Äidin nimi on Marja-Leena Sukula , eikä hänellä ole Kassi-Alman kanssa muuta yhteistä kuin nauru. Alma on suttuinen, äiti huolellisesti meikattu. Alma ei tee töitä, äiti tekee kolmea työtä yhtä aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aamuseitsemäksi äiti menee töihin Hyrylän terveyskeskuksen kahvilaan. Neljältä hän kiiruhtaa kotiin ja lämmittää Jyrkille, pikkusiskolle ja -veljelle kahvilasta tuomansa ruuan.

Sen jälkeen hän lähtee myymään lippuja elokuvateatterin tiskille. Iltayhdeksältä hän sulkee lippuluukun, tuhrii silmänalusensa mustiksi ja menee yritysjuhliin heittämään stand up -keikan Kassi-Almana.

Äiti on aina töissä.

Jyrkistä niin on hyvä.

Jaska tarttuu tukkaan

Annetaan huippukokki Jyrki Sukulan, 51, paljastaa heti, miksi hänestä on tullut vaikka mitä, vaikka hänestä ei pitänyt tulla yhtään mitään.

"En ole kauhean fiksu enkä lahjakas missään", hän aloittaa.

"Pärjäämiseni on aina vaatinut duunia. Kun pelasin lapsena lätkää, pärjäsin treenaamalla enemmän kuin muut. Kun olen menestynyt töissä, se on johtunut määrästä eikä laadusta."

Huomaamattaan Jyrki huijaa. Hän on nimittäin kiistattoman lahjakas ainakin yhdessä asiassa: puhumisessa.

Jyrki on tarinankertoja kuten äitinsäkin. Sen huomaa heti, kun hän alkaa muistella lapsuuttaan. Ensimmäinen muisto on kuulemma tämä:
Palohälytys! Mahtavaa! Jyrki säntää ikkunaan. Vastapäätä kotia on Hyrylän paloasema. Paloautojen valot vilkkuvat. Jyrki tekee sen, minkä äiti on kieltänyt: juoksee raput alas ja piiloutuu paloautoon. Jos kaikki menee hyvin, kukaan ei huomaa häntä, ja hän pääsee tulipalopaikalle.

"Lapsena otsani oli aina auki. Olin kova poika saamaan osumia."

Se olisi jännää, ei yhtään pelottavaa.

"Pääsin pari kertaa hälytykseen mukaan", Jyrki sanoo ja onnistuu kuulostamaan niin vakuuttavalta, että tekee mieli uskoa.

"Lapsena otsani oli aina auki. Olin niin kova poika saamaan osumia, että sain vippilipun terveyskeskukseen."

Vauhti vain kasvoi, kun Jyrki aloitti koulun Tuusulan Riihikallion ala-asteella. Tunneilla oli vaikea istua paikallaan. Suusta tuli vitsejä, vaikka hän yritti olla hiljaa.

Jos liikuntatunti päättyi kymmeneltä, Jyrki unohtui luistelemaan. Kouluun hän palasi vasta kahdeltatoista.

"Olin hämmentäjä. Tyyppi, jossa on monta puolta. Vähän kuin poliitikko."

Hämmentäminen tarkoitti esimerkiksi sitä, että vaikka Jyrki selvisi hädin tuskin luokalta toiselle, hän keskittyi hakemaan lintsaavia luokkakavereitaan kotoa kouluun.

"Tunsin, että se oli hommani."

Ilman Jaska-setää koulu olisi karahtanut heti ensimmäiseen luokkaan.

Jaska oli koulun rehtori ja isän veli. Hän kantoi tarvittaessa Jyrkiä tukasta koulun käytävillä, mutta antoi tämän lukea jouluevankeliumin ja näytellä Juhania Seitsemässä veljeksessä.

"Jaska-setä oli pelastukseni. Hän oli niin karismaattinen ja suoraselkäinen, että rauhoituin heti, kun vain näin hänet. Riitti, kun hän ilmestyi paikalle."

Mutsin kallis menestys

Äiti ja isä erosivat, kun Jyrki oli yhdeksän. Surun hän muistaa yhä. Ei se dramaattista ollut, pientä puristusta sydämessä vain. Ei mitään sellaista, mistä olisi pitänyt mainita muille.

Eron jälkeen isä muutti Mäntsälään. Jyrki ja sisarukset jäivät äidin luo mutta viettivät kaikki lomansa isän kanssa.

Isä painoi pitkää päivää bussikuskina, koska oli velvollisuudentuntoinen.

"Äiti taas ahersi kunnianhimosta. Hän halusi näyttää kaikille, että pärjää, vaikka oli evakkoperheen lapsi, jolla ei ollut koulutusta", Jyrki sanoo.

Äiti raatoi rahojensa eteen mutta tykkäsi myös käyttää niitä. Hän osti vaatteita, koruja ja nopeita autoja. Palkkasi lastenhoitajan ja siivoojan ja huolehti, että kotona oli aina täydellisen siistiä.

Joskus äiti tiuski, joskus lihoi tai laihtui miten sattuu. Väsymystä hän ei valittanut.

"Ihmiset kuvittelevat, että menestys tulee ihan helvetin helpolla. Ei tule."

Jyrki myöntää tulleensa äitiinsä. Hän rakastaa työtä ja tekee sitä mielellään liikaa. Siksi päävastuu kahden tyttären kasvatuksesta on jäänyt Riikka-vaimolle.

"Se on hinta, jonka olen ollut valmis maksamaan urastani. Ihmiset kuvittelevat, että menestys tulee ihan helvetin helpolla: tekemällä kahdeksan tuntia töitä, kaivamalla kahdeksan tuntia napaa ja nukkumalla kahdeksan tuntia. Ei tule."

"Minulle tuli turvallinen olo, kun äiti teki paljon töitä."

Sekin Jyrkiä ärsyttää, että lasten kuvitellaan automaattisesti kärsivän, jos vanhemmat tekevät töitä. Ei hän ainakaan kärsinyt. Ei edes ikävöinyt.

"Päinvastoin: minulle tuli turvallinen olo, kun äiti teki paljon töitä. Tuntui turvalliselta, että hän sai rahaa ja pystyi elättämään meidät", hän sanoo.

"Äiti, joka makaa masentuneena sohvalla, voi tuntua etäisemmältä kuin äiti, joka on töissä. Vaikka mutsi oli illat poissa, mielessäni hän oli läsnä."

Melkein potkut

Yläasteella koulu vaihtui. Ei ollut enää Jaska-setää. Ei ketään niin vahvaa aikuista, joka olisi rauhoittanut 13-vuotiaan pelkällä katseellaan.
Jyrki sai louskuttaa leukojaan rauhassa.

"Välillä kiusasin. Joka kerta äiti lähetti minut pyytämään anteeksi."

Hänellä oli kyky naurattaa kavereita ja ärsyttää opettajia. Se nosti hänet luokan arvostetuimmaksi pelleksi.

"Välillä kiusasinkin. Joka kerta äiti lähetti minut pyytämään anteeksi. Monena iltana seisoin jonkun kaverin ovella, soitin ovikelloa ja sanoin: sori. Olin aidosti pahoillani."

Jyrki piti koulusta, sen tunnelmasta ja säpinästä, eikä lintsannut. Oli vain yksi asia, josta hän ei pitänyt: opiskelu.

Lukemiseen oli vaikea keskittyä. Oli niin paljon muuta. Piti puhua, laittaa tukkaa, tehdä vaikutusta tyttöihin, opetella juomaan olutta, mennä viitenä iltana viikossa lätkätreeneihin Helsinkiin.

"Hävetti. Aloin miettiä, olenko oikeasti niin huono ja tyhmä."

Seitsemännellä luokalla keskiarvo putosi kutosen pintaan. Vanhemmille ilmoitettiin, että jos numerot eivät parantuisi, Jyrki saisi koulusta potkut.

"Hävetti. Aloin miettiä, olenko oikeasti niin huono ja tyhmä."

Jyrki päätti todistaa, ettei ole, ja teki sen tapansa mukaan näyttävästi.

Matematiikan ehdot hän vältti opettelemalla ulkoa piin arvon sadan desimaalin tarkkuudella (eli luvun 3,14159 26535 89793 23846 26433 83279 50288 41971 69399 37510 58209 74944 59230 78164 06286 20899 86280 34825 34211 70679).

Se onnistui, kun opetteli numerot viiden sarjoissa.

Jyrki päätteli myös, että häntä olisi vaikeampi potkaista koulusta, jos hän kuuluisi kouluneuvostoon.

"Järjestin valtavan vaalikampanjan ja valitutin itseni äänivyöryllä kouluneuvoston jäseneksi. Se oli opettajille myrkkyä."

Peruskoulun päättötodistuksessa keskiarvo oli melkein kahdeksan.

Levoton tiskari

Kun peruskoulu loppui, Jyrki putosi tyhjän päälle.

"Mulla ei ollut mitään. Ei opiskelupaikkaa eikä haavetta."

Sanomalehdestä hän huomasi kesätyöilmoituksen, jossa haettiin keittiöapulaista Hangon Casinolle. Kesä Hangossa kuulosti seikkailulta ja tytöiltä.

Hän sai paikan.

Koska Jyrki oli 15-vuotias mies, jolla oli työpaikka, hän päätti ryhtyä saman tien aikuiseksi ja muutti kotoa yksiöön Järvenpäähän.

Ensimmäinen työvuoro alkoi 28. toukokuuta 1981 kello 18.

Ensin Jyrki tiskasi posliiniastioita. Hän tiskasi niin nopeasti kuin pystyi. Tiskatessaan hän puhui hauskoja ja vähän liikaa kuten aina. Kukaan ei käskenyt häntä olemaan hiljaa.

Esimiehet Jari Anttila ja Olli Vuori kiinnittivät huomionsa uuteen tiskariin. Poika oli levoton, täynnä virtaa ja tahtoa.

Täydellisiä ominaisuuksia kokille.

Ensimmäisen kuukauden Jyrki teki 16 tunnin työpäiviä ilman vapaapäivää.

Työsopimuksen mukaan hänen piti tiskata kahdeksan tuntia päivässä. Se tuntui tylsältä, vähän kuin olisi pitänyt lähteä juhlista kesken, joten Jyrki pestautui myös yövuoroon keräilemään salista astioita.

Salissa Jyrki asteli rusetti kaulassa. Hän tyhjenteli tuhkakuppeja, jutusteli vuorineuvoksille ja tunsi olevansa kotonaan. Yhtenä iltana juuri kun työvuoro oli päättynyt, Jari kantoi Jyrkin eteen kymmenen kilon porkkanasäkin.

Mitä mahdottomampi tehtävä, sitä enemmän Jyrki innostui.

"Teet näistä suikaleita ja kuutioita. Kirjassa on mallit. Kun tulen aamulla, sulla on kaikki valmiina. Okei?"

Jyrkistä se ei ollut okei vaan mahtavaa. Mitä mahdottomampi tehtävä, sitä enemmän hän innostui.

"Oli Jarin ja Ollin ansiota, etten ajautunut väärille teille. He ottivat vastuun tulevaisuudestani. Ei heidän olisi tarvinnut eikä heillä ollut siihen syytä. He tekivät sen silti."

15-vuotias herrasmies

Syksyllä keittiöpäällikkö Jari tarjosi Jyrkille oppisopimusta. Teoriajaksot Jyrki opiskelisi ravintolakoulu Perhossa, käytännön työt Jarin alaisuudessa. Kahdessa vuodessa hänestä tulisi kokki.

Jyrki suostui.

Jari alkoi kouluttaa hänestä superkokkia. Herrasmiestä, joka hallitsee kaikki kulttuurin lajit.

Jari vei suojattinsa taidenäyttelyihin ja elokuviin. Hän vei tämän Kuusisen vaateliikkeeseen ja esitteli: Tämä kauluspaita on Giorgio Armanin, tuo Pierre Cardinin. Katsopa noita nahkakenkiä, juuri tuollaiset tarvitset, kun lähdemme Pariisiin työmatkalle.

Jari vei Jyrkin pankkiin ja selitti, miten ruvetaan osakesäästäjäksi. Yhdessä he suunnittelivat Jyrkille eläkejärjestelmän.

Jari ehdotti, että Jyrki käyttäisi 200 markkaa joka palkastaan Helsingin huippuravintoloissa syömiseen.

"Se oli mageeta. Mähän olin viisitoista."

Jyrki muistaa yhä joka ruokalajin, jonka sinä syksynä söi, esimerkiksi illallisen Eerikinkadun Parilla Espagnolessa. Ensin Jari opetti, miten käytetään etanasaksia ja lämmitetään konjakkilasi. Lopuksi polteltiin käsintehtyjä Portino-sikareja Intercontinen-talin baarissa.

"Oli se mageeta. Mähän olin viisitoista."

Sikari nousee päähän

Perhon oppitunneilla paljastui, että sikarit olivat kihahtamassa päähän.

Jyrki ilmoitti kokkaavansa omilla astioillaan, koska koulun astiat olivat hänestä niin rumia. Hän laukoi mielipiteitään niin itsevarmasti, että osa opettajista aloitti tuntinsa sanomalla:

"Jos Sukulalla ei ole huomauttamista opetussuunnitelmaan, voinemme aloittaa."

Opiskelujen ohessa Jyrki teki töitä. Hän kokkasi vuorineuvoksille ja yritysjohtajille, oppi tuntemaan näiden sihteerit ja pöytäliinamaun.

Työkeikat olivat niin minuutintarkkoja, että asiakkaiden autonkuljettajat saattoivat kurvata koulun pihaan noutamaan Jyrkin kesken päivän.

"Siksi sain erikoisluvan olla siivoamatta keittiössä jälkiäni. Muut oppilaat eivät kauheasti tykänneet."

"Tein kuten epävarmat tekevät: räyhäsin. Uhosin, että painukaa himaan, teen kaiken ite."

Pysähdys tuli 20-vuotiaana. Silloin Jyrki aloitti ravintola Engelin keittiömestarina.

"Minulla ei ollut minkäänlaisia esimiestaitoja, joten tein kuten epävarmat tekevät: räyhäsin. Uhosin, että painukaa himaan, teen kaiken ite."

Koko uransa Jyrki oli kokannut vain asiakkaille, joiden katoista roikkuivat kristallikruunut. Hän päätti tehdä täyskäännöksen ja opetella kokkaamaan ikäisilleen.

"Pelotti ihan perkeleesti."

Jyrki päätti hakeutua kokiksi yökerhoon, Kaivohuoneelle. Hän selvitti, kuka työskenteli ovimiehenä ja kuka hoiti musiikit ja tutustui jokaiseen. Pian hänet nimitettiin Kaivohuoneen kokiksi.

Äidin viimeinen vitsi

Vuonna 1994 Marja-Leena Sukula valittiin Vuoden viihdetaiteilijaksi. Samaan aikaan myös Jyrki nousi koko kansan tv-suosikiksi.

Jyrkin äiti oli löydetty kuolleena kotoaan. Hän oli saanut 52-vuotiaana sydänkohtauksen.

"Äiti taisi olla menestyksestäni hiukan kateellinen. Hän kehui minua selkäni takana mutta ei koskaan suoraan minulle. Ehkä hän halusi varmistaa, ettei kusi nouse päähäni."

Tammikuussa 2000 Jyrkin puhelin soi. Äiti oli löydetty kuolleena kotoaan. Hän oli saanut 52-vuotiaana sydänkohtauksen. Ensin itketti. Sitten mieleen nousi vitsi.

"Äidillä oli tapana sanoa, että häntä naurattaa niin, että aortta repee. Sitten hän kuoli siihen, että aortta repee."

"En ollut mutsin kuolemaan mitenkään valmis. En osannut käsitellä suruani."

Äidin asunnolta Jyrki ajoi MTV3:n studioon Kokkisota-ohjelman kuvauksiin. Kuvauksissa hän ei maininnut äidin kuolemasta kenellekään. Ei hän edes ajatellut sitä. Niin epätodelliselta se tuntui.

"En ollut mutsin kuolemaan mitenkään valmis. En osannut käsitellä suruani. Ikävä iski varsinkin jouluisin ja pääsiäisenä. Kesti kymmenen vuotta ennen kuin pystyin hyväksymään, ettei mutsia enää ole."

Ihan kuin isänsä

Kun äiti kuoli, isä ilmestyi takaisin Jyrkin elämään.

"Niin vain tapahtui. Luonto sen hoiti. Meitä on jäljellä enää näin vähän", Jyrki sanoo ja nostaa ylös viisi sormea.

Tytär Helmi, 7, on saanut nimensä Jyrkin Helmi-ravintolan mukaan, Alma, 9, taas Kassi-Alman. Aiemmasta liitosta syntyneen tyttärensä Anna Daalian, 25, Jyrki nimesi äitinsä äidin Anna-mamman mukaan.

Jyrki, Riikka, Helmi ja Alma asuvat nyt viidettä vuotta viinitilallaan Italian Piemontessa. Jyrkin isä lennähtää usein avuksi lapsia ja talkkarinhommia hoitelemaan.

"Vanhemmiten olen alkanut muistuttaa isääni."

Jyrki on ensi vuonna samanikäinen kuin äiti oli kuollessaan. Hetkittäin se käväisee mielessä.

"Vanhemmiten olen alkanut muistuttaa isääni. Äidiltä on se puoli, joka näkyy minusta ulospäin."

Ilman välittäviä aikuisia Jyrkin olisi käynyt huonosti. Nyt on hänen vuoronsa auttaa. Siksi hän suostui mukaan Sukulan suojatit -tv-ohjelmaan, jonka idea oli saada kahdeksan syrjäytynyttä nuorta innostumaan kokin ammatista.

Puolet nuorista jätti ohjelman kesken.

"Olisin halunnut olla heille aikuinen, jossa on osa Jaska-setää, osa mutsia, osa faijaa ja osa mua. Siihen en täysin pystynyt. Mutta pienen jäljen ehkä onnistuin jättämään."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21 / 2016.

Sisältö jatkuu mainoksen alla