Onni on herätä kouluun, ja saada ilmaista kouluruokaa. Kunhan se vielä kelpaisi.

Maksuton perusopetus on meille suomalaisille itsestään selvä asia. Vanhempien ei tarvitse miettiä lastensa kouluun laittamista sen enempää.

Sitä ehkä pohditaan, laittaisiko lapsen lähikouluun vai ehkä sittenkin vähän kauemmas yksityiseen matemaattis-ranskalaiseen taideurheilukouluun.

Kenenkään ei tarvitse kerätä rahaa, jotta lapsi saisi opetusta edes muutaman vuoden ja oppisi lukemaan välttävästi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kuinka moni oppilas kokee edes silloin tällöin olevansa kiitollinen saamastaan mahdollisuudesta kouluttautua?

MONELLE SUOMALAISLAPSELLE opiskelu on välttämätön pakko, eikä kouluunpääsyäkään aina odoteta innolla ensimmäisen luokan jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viimeistään yläluokilla aamuherätys ja kouluun meno voi olla joka-aamuista tervanjuontia. Sen olen huomannut epävirallisessa kuuden oppilaan kotiotannassakin.

Tosin ei omakaan koulunkäyntini aina sujunut mutkattomasti. Moni asia meni tärkeysjärjestyksessäni koulun edelle.

Oppilailta kerätään herkkuruokien top 10 -listoja ja toivotaan, että tarjottu ateria kelpaisi.

Kuinka moni oppilas kokee edes silloin tällöin olevansa etuoikeutettu ja kiitollinen saamastaan mahdollisuudesta kouluttautua?

Suomessa koulumaailman päivänpolttavia kysymyksiä ovat sisäilmaongelmat, kännykän käyttö tunneilla, opettajien kiusaaminen ja ruokailu - ei siis ruuan riittävyys vaan se, ettei ruoka maistu.

Oppilailta kerätään herkkuruokien top 10 -listoja ja toivotaan, että tarjottu ateria kelpaisi.

Kenenkään ei koskaan tarvitse miettiä, kannattaako esimerkiksi tyttöjä ylipäätään kouluttaa.

NAINEN, JOKA MEILLÄ ASUU, kertoo välillä Intian lasten koulunkäynnistä.

Yhteinen tuttavamme on asunut useamman vuoden Intiassa ja päivittää kuulumisiaan ystävilleen. Hän tekee vapaaehtoistyötä parantaakseen maan köyhimpien tyttölasten oloja.

Tuttavamme on kertonut, että he ovat alkaneet rakentaa lahjoitusrahoilla koulurakennusta, jonka pitäisi valmistua huhtikuussa. Olkikattoinen talo tehdään poltetuista savitiilistä, jotka valmistetaan käsin lähistöllä.

Homeongelmaa ei ole odotettavissa. Luonnonmullistukset, varkaudet ja rahapula kuitenkin hidastavat rakennustöitä ja koko avustustoimintaa.

JOS SATTUU  SYNTYMÄÄN Intiaan köyhän perheen tyttönä, ei ole varmaa, että saa koulutuksen - jos siis selviää hengissä kouluikään asti. Ilman ammattia ja koulutusta on vaikea saada pysyvää työtä.

Valitettavan monen lapsen haaveet olkikattoisesta koulusta jäävät pelkäksi haaveeksi. 

Ja vaikka tyttö olisi jotenkin onnistunut pääsemään kouluun, perhe voi rahapulassa ottaa hänet pois sieltä, naittaa tai pahimmassa tapauksessa myydä.

Tällaisen tarinan jatko on aina surullinen ja järkyttävä.

KUN KUUDEN LAPSEN isänä kuuntelen näitä tarinoita, en voi kuin miettiä maailman mielettömyyttä ja epätasa-arvoisuutta.

Meillä kotona, kuten monessa muussakin perheessä, mietitään nyt kevään kouluhakujen tarjoamia monipuolisia jatko-opiskelumahdollisuuksia.

Periaatteessa kaikki on mahdollista kaikille. Osa lapsista syrjäytyy Suomessakin, ja tarjotut mahdollisuudet liukuvat ulottumattomiin.

Yhteiskunta yrittää kuitenkin auttaa näitäkin lapsia ja nuoria. Intiassa näin ei ole. Valitettavan monen lapsen haaveet olkikattoisesta koulusta jäävät pelkäksi haaveeksi.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2017. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla