Kun Katjan puoliso kuoli, Katja ajatteli, ettei uskalla rakastua enää koskaan. Rakkaus löytyi lopulta läheltä, kuolleen puolison ystävästä. ”Meidän pitää elää, meidän elämämme ei ole päättynyt”, Katja sanoo.
Vesku: Hautajaispäivä oli pilvinen, eikä aurinkoa tainnut näkyä lainkaan pilvien takaa. Sinä olit menettänyt miehesi, minä ystäväni.
Katja: Kannoit meidän Timpan arkkua, kun minusta tuli leski 42-vuotiaana. Kävelin tyttöjen kanssa arkun perässä pitkää hiekkakäytävää ja itkin niin paljon, että meinasin horjahtaa hautaan itsekin.
Vesku: Liikahdin jo ottaakseni sinusta kopin, mutta joku toinen ehti ensin.
Katja: Kuolema tuli yllättäen syyskuussa 2016. Yhtenä tavallisena keskiviikkona ennen päiväkotiin lähtöä meidän Kerttu keräsi ison kasan vaahteranlehtiä ja tokaisi: ”Äiti, me ei mennä enää koskaan isän kanssa etelään”. Kello oli silloin puoli kahdeksan aamulla. En jäänyt miettimään Kertun sanoja. Kun pääsin töihin, esimies tuli huoneeseeni ja kertoi, että Timppa oli kuollut kolarissa Lusin suoralla puoli kahdeksalta.
”Ajattelin, että tästä surusta en selviä koskaan, en. Lasten takia piti jatkaa.”
Vesku: Samana iltana luin Facebookista päivityksesi, jossa kirjoitit Timpan lähteneen Taivaan kotiin. En voinut millään uskoa asiaa todeksi. Olimme tunteneet Timpan kanssa 16 vuotta – siitä asti, kun hän liittyi Vesikansan vapaapalokuntaan. Olin ihaillut sitä, miten onnellisilta vaikutitte yhdessä.
Katja: Ajattelin, että tästä surusta en selviä koskaan, en. Lasten takia piti jatkaa. Kerttu oli viisivuotias, Ella 11 ja Nelli 13. Aamulla keitin puuroa, kuten ennenkin. Löin jalkani pölynimuriin, jonka Timppa oli jättänyt lojumaan lattialle. Itkimme lasten kanssa, mutta niin vain päivät ja viikot menivät eteenpäin, miten muutenkaan.
Vesku: Seuraavana syksynä huomasin taas Facebook-päivityksesi. Halusit tanssikurssille, mutta pari puuttui. Soitin, että kelpaanko tallomaan varpaitasi. Minua oli harmittanut, että en ollut auttanut sinua ja lapsia tarpeeksi kuoleman jälkeen, kun muut vapaapalokuntalaiset olivat käyneet jeesaamassa miesten töissä. Nyt voisin tehdä jotakin.
Katja: Olin ajatellut, että olen loppuelämäni yksin kotona, enkä uskalla rakastaa enää ketään. Kun sanoin niin isälleni, isä tokaisi, että aattelepa uudestaan. Sain isän asenteesta rohkeutta kokeilla asioita, joista tykkään.
Vesku: Olimme ihan surkeita tanssijoita. Opettajakin meinasi menettää hermonsa.
”Kun laitoit kätesi selkääni, tuntui niin hyvältä, että ajattelin, että hitsi sentään.”
Katja: Toiset parit olivat Tanssii tähtien kanssa -osastoa ja me aloimme vitsailla, että olemme ne tanssii tähteiden kanssa -tyypit.
Vesku: Kun laitoit kätesi selkääni, tuntui niin hyvältä, että ajattelin, että hitsi sentään.
Katja: Kotiemme välillä oli neljä kilometriä. Aloit ilmaantua sunnuntaisin syömään kanarisottoa tai teimme pihahommia. Keräsimme kärrykaupalla omenoita, ja keväällä istutimme daalioita. Kaikki kävi luontevasti. Mietin salaa, ikävöitkö minua, kun olemme erossa. Itse ikävöin ihan kamalasti.
Vesku: Kun katsoimme teidän sohvalla telkkaria, pyysit laittamaan pään syliisi. Sitten silitit hiuksiani. Yhtenä iltana uskalsin kysyä, alkaisimmeko seurustella.
Katja: Minä sanoin tietysti heti, että joo.
”Ei ole tiettyä suruaikaa, jonka jälkeen sureminen loppuu. Suru kulkee mukana. Se on onnen vieressä.”
Vesku: Minunkin mielestäni kaikki oli selvää. Olin kumminkin varovainen. Olimme molemmat oppineet, että elämässä voi sattua mitä vain. Minulla oli vaikea ero takana.
Katja: Minua on lohduttanut ajatus, että elämä on kuin kirjasto. Yksi kirja kertoo lapsuudestani, yksi nuoruudesta, yksi ajasta Timpan kanssa. Kun Timppa kuoli, se kirja sulkeutui. Nyt on sinun ja minun tarinan aika.
Vesku: Ei ole tiettyä suruaikaa, jonka jälkeen sureminen loppuu. Suru kulkee mukana. Se on onnen vieressä.
Katja: Jotkut ystävyyssuhteeni katkesivat, koska ihmisten oli vaikea hyväksyä sitä, että rakastuin sinuun. Mutta meidän pitää elää, meidän elämämme ei ole päättynyt.
Millaista on rakastua keski-iässä? Mitä tunteita heräsi, kun Vesku muutti Katjan luokse ja yhteinen arki alkoi? Miten rakkaus näkyy arjen pienissä hetkissä ja teoissa? Millainen on Katjan ja Veskun ihana iltarutiini? Miten he muistelevat Katjan edellistä puolisoa Timppaa? Lue koko rakkaustarina Kodin Kuvalehdestä 16/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
