24. elokuuta 2017 Kaari Utrion ovelle tuli kaksi vakavailmeistä poliisia. Heillä oli kerrottavanaan suru-uutinen.
24. elokuuta 2017 Kaari Utrion ovelle tuli kaksi vakavailmeistä poliisia. Heillä oli kerrottavanaan suru-uutinen.

Kirjailija Kaari Utrio menetti rakkaan puolisonsa 43 yhteisen vuoden jälkeen. ”Tärkeintä oli, ettei Kain tarvinnut kärsiä eikä jäädä hoidettavaksi.”

”Täällä kodin puolella meillä on noin 8 000 kirjaa.”

Meidän uunimme ei paista kunnolla.”

Kun kirjailija Kaari Utrio johdattaa vieraan kotiinsa ja alkaa kertoa, kuulijan huomio kiinnittyy kahteen asiaan.

Hyvin usein Kaari sanoo me, vaikka oikeastaan pitäisi sanoa minä.

Yksi: Kaarin kieli on kaunista suomea ja lauseet huoliteltuja. Ei yhtään niinku- eikä tota-sanaa.

Kaksi: Hyvin usein Kaari sanoo me, vaikka oikeastaan pitäisi sanoa minä.

Kun on 43 vuotta jakanut työn, perheen ja koko elämän toisen ihmisen kanssa, suu ei heti totu uuteen. Puolison, tietokirjailija ja kustantaja Kai Linnilän kuolemasta ei ole kulunut vielä vuottakaan.

”Päätin heti, että en jää yksin nurkkiin säälimään itseäni. Jatkan työntekoa ja vietän mahdollisimman samankaltaista elämää kuin ennenkin”, Kaari sanoo.

”Hän on siis kuollut?”

Päivä oli torstai 24. elokuuta vuosi sitten. Aivan tavallinen, työntäyteinen torstai.

Kai oli lähtenyt Forssaan edistämään omaa kirjaprojektiaan. Kaari odotti toimittajaa, jolle oli luvannut haastattelun. Tämä tuli.
Melkein samassa ovenavauksessa tulivat poliisit. Kaksi ystävällistä, vakavaa nuorta miestä.

”Poliisit pyysivät minua istumaan. En osannut aavistaa mitään. En ollenkaan.”

”Poliisit kysyivät, voimmeko mennä yksityiseen tilaan puhumaan. Sitten he pyysivät minua istumaan. En osannut aavistaa mitään. En ollenkaan.”

Poliisit kertoivat, että Kai oli saanut kadulla sydänkohtauksen. Forssan pelastuslaitos oli ehtinyt hänen luokseen kuudessa minuutissa. Elvytys ei ollut auttanut.

”Hän on siis kuollut?” Kaari muistaa varmistaneensa.

”Kyllä”, poliisit vastasivat.

”Olimme tietenkin puhuneet näistä asioista Kain kanssa, tämän ikäiset ihmiset.”

Raju päivä, Kaari toteaa. Ääni pysyy levollisena, vaikka ilmeet kasvoilla ovat pysähtyneet.

Kun sen kuitenkin oli joskus pakko käydä, hyvä että se kävi näin. Niin Kaari ajattelee. Kain ei tarvinnut kärsiä eikä jäädä hoidettavaksi.

”Olimme tietenkin puhuneet näistä asioista Kain kanssa, tämän ikäiset ihmiset. Olimme toivoneet kovasti, että saisimme kuolla nopeasti.

Juuri niin kävi.”

Meille.

Lue Kaari Utrion haastattelu kokonaisuudessaan Kodin Kuvalehdestä 10/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä sekä ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.