Kuvat
Suvi Elo
Leena Parkkinen (oik.) on palkittu kirjailija ja Laura Parkkinen politiikan tutkija. Heidän yhteinen harrastuksensa on ruoka. ”Siskoni muistaa järjettömiä asioita, kuten mistä keksistä pidin seitsemän vuotta sitten, ja sitten hän tuo niitä minulle”, Leena kertoo.
Leena Parkkinen (oik.) on palkittu kirjailija ja Laura Parkkinen politiikan tutkija. Heidän yhteinen harrastuksensa on ruoka. ”Siskoni muistaa järjettömiä asioita, kuten mistä keksistä pidin seitsemän vuotta sitten, ja sitten hän tuo niitä minulle”, Leena kertoo.

”Siskoni tuntee vaatekokoni paremmin kuin minä ja tekee kirpputoreilta tyylikkäimmät löydöt”, kirjailija Leena Parkkinen kiittelee Laura-siskoaan.

Leena kertoo:

”Kutsun isosiskoani Lauraa hänen kolmannella nimellään Elinaksi. Näin on ollut aina. Koulussa hänestä tuli Laura, mutta Elina on hänen kotinimensä.

Elinalle taisi olla valtava shokki se, että synnyin. Pitkän aikaa hän selitti vanhemmilleni, että minut pitäisi palauttaa. Hän sanoi, ettei koulustakaan tulisi mitään, kun vauva parkuu. Hän oli niin tunnollinen.

Kasvoimme Turun lähiössä. Olin ylpeä isästämme Jukka Parkkisesta, joka luki uutisia Ylellä ja kirjoitti kirjoja, joita luettiin koulussakin. Mutta muiden maailmassa pojat pelasivat jääkiekkoa ja tytöt harrastivat aerobicia, ja lukeminen oli jotenkin noloa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isän takia olin silmätikku. Jostain syystä en muista tästä kuin sen, että minua kiusattiin. Se oli sanallista, sellaista huutelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Lukihäiriöni ei estänyt kirjailijan työtä.”

Siskoni on superlahjakas. Hän oppi koulussa kaiken, hetkessä kielet ja oikean intonaation. Minä taas opin lukemaan vasta ensimmäisen ja toisen luokan välisenä kesänä.

Lukihäiriön takia minulla oli suuria vaikeuksia hahmottaa esimerkiksi oikeinkirjoitusta. Koulussa tein paljon töitä, mutta silti olin ajoittain surkea. Siihen aikaan lukihäiriötä ei tunnettu samalla tavalla kuin nyt. Ajattelin, että olen tyhmä ja laiska. Luin kuitenkin paljon. Koska hahmotan sanat kuvina ja sivun kerralla, pystyin lukemaan nopeasti. Luen edelleen vähintään pari kirjaa viikossa.

Lukihäiriöni ei estänyt kirjailijan työtä, vaikka tekstin tarkistaminen on yhä työlästä. Aivot ikään kuin korjaavat virheellisen sanan oikeaksi.

”Kadehdin siskoni vapautta, vaikka olen tehnyt omat ratkaisuni.”

Kun Elina kiinnostuu jostain, hän tekee siitä gradun. Siinä hän ja isä ovat samanlaisia, molemmilla on kolme tutkintoa.

Elina ei mieti sellaisia asioita kuin eläkesäästäminen. Kadehdin hänen vapauttaan, vaikka olen tehnyt omat ratkaisuni. Olen halunnut esimerkiksi lapsen, jonka yksinhuoltaja olin ensimmäiset kolme vuotta. Aina olen toivonut, että Almalla olisi sisko, mutta ehkä se ei ole enää mahdollista.

Siskoni osaa tehdä minut iloiseksi. Hän tuntee vaatekokoni paremmin kuin minä ja tekee kirpputoreilta tyylikkäimmät löydöt. Hän heittäytyy leikkimään tyttäreni kanssa. Hän löytää aina syyn syödä leivoksia.

Elina ei murehdi ja se näkyy: joskus minulta kysytään, onko hän minun pikkusiskoni.

Siskolleni minun ei tarvitse selittää asioita. Hän ymmärtää. Kenenkään muun kanssa keskustelu ei kulje yhtä nopeasti ja luontevasti Ranskan populismista vadelmaleivoksiin.”

Kodin Kuvalehden 2/2023 Perhekuvioita-jutussa Leena ja Laura kertovat myös, millaiset asiat aiheuttivat lapsena sisaruskateutta ja miten vanhemmat suhtautuivat, kun Leena päätti jättää työnsä ja alkaa kirjailijaksi. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Hei, olen pahoillani yhteydenotosta tällä tavalla. Vastaan herra SAVAS SAGUNin nimeen, yrityksen johtaja, eläkkeellä 10 vuotta, elämä ei ole antanut minulle tätä symbolista mahdollisuutta perhe-elämään, olen menettänyt vaimoni ja kaksi tytärtäni auto-onnettomuudessa leski ja ilman perhettä, kuten minulla on tapanani, jokaisen vuoden lopussa päätin lahjoittaa henkilökohtaisesti osan omaisuudestani arvoltaan 1 250 000 € kaikille apua tarvitseville ihmisille, jotka pelkäävät ja uskovat Jumalaan. on jakanut tämän ilon hänen ympärillään, joka ajattelee orpoja, kuten olen aina tehnyt yhdistysten kanssa ympäri maailmaa nykyisen kriisin, jota me kaikki käymme läpi, pitäisi tuoda meidät yhteen auttamaan toisiamme, joilla on diagnosoitu terminaalinen syöpä. Päiväni ovat valitettavasti luettuja. toiveeni ennen viimeisiä päiviäni on tuoda tämä ilo kolmannelle osapuolelle jakamalla sen, mitä minulla on.
ota yhteyttä tähän sähköpostiosoitteeseen mahdollisimman pian: cingolanibryan@libero.it

Sisältö jatkuu mainoksen alla