Jari Järvelä on kurinalainen mies ja tiuhaan julkaissut kirjailija. Yksi hänen romaaneistaan jäi silti melkein ilmestymättä. Sitten postissa tuli kultaa.

Jos kirjailija Jari Järvelän pitäisi valita romaaneistaan itselleen tärkein, hän valitsisi Veden painon. Veden painoa (2001) varten hän keräsi sukunsa tarinoita vuosikausia. Päähenkilöstä, tukinuittaja Yrjö Pihlavasta, tuli yhdistelmä Jarin isoisää, isää ja Jaria itseään.

Romaani sai ylistävät arviot, ja päähenkilö jäi elämään Järvelän mielessä. Mitä Yrjölle kuuluisi kymmenen vuotta myöhemmin, kolmekymppisenä 1920-luvulla? Järvelän piti kertoa se. Pieni taivas (2004) ilmestyi.

”Kahden kirjan jälkeen minulle tuli pakkoajatus: täytyy tehdä trilogia. Tarina ei ole täydellinen, ellen tee kolmatta osaa, ajattelin. Intoa ja pontta ei vain ollut yhtään. Ei tippaakaan.”

Jari yritti. Vuoden verran hän kaiveli arkistoja, keräsi materiaalia 1930-luvusta. Kirjoittamisesta ei tullut yhtään mitään.

Sitten kotona Kotkassa eteisen lattialle putosi postiluukusta kirje. Kuori oli kirjoitettu koukeroisella käsialalla. Kirje tuli syvältä Pohjois-Suomesta kullanhuuhtojalta, joka oli kuullut radiosta Järvelän kirjoista.

Mies kirjoitti olevansa 300 kilometrin päässä kirjakaupasta ja sitä paitsi haluton jättämään hyvää huuhdontapaikkaa. ”Voisitko lähettää kirjasi minulle?” mies pyysi Järvelältä.

Pyyntö oli niin kummallinen, että Järvelällä ei ollut vaihtoehtoja.
”Lähetin kirjani kullanhuuhtojalle enkä uskonut kuulevani hänestä enää ikinä.”

Muutama viikko myöhemmin eteisen lattialla oli taas kirje. Nyt Järvelä tunnisti käsialan. Kuoren sisällä oli koeputki, ja siinä kultahippuja.

”Kullanhuuhtoja kirjoitti, että pankkiin on pitkä matka, joten hän lähettää korvaukseksi kirjoista huuhtomaansa kultaa. Lisäksi hän kirjoitti yhden lauseen: Mielelläni lukisin tarinalle jatkoa.”

Järvelän into tuli siitä. Samana päivänä hän alkoi kirjoittaa kolmatta osaa, trilogian päätöstä. Kansallismaisema (2006) ja tarina tulivat valmiiksi.

Kun puolison mielenterveys järkkyy, parisuhde menee kokonaan uusiksi.
Kun puolison mielenterveys järkkyy, parisuhde menee kokonaan uusiksi.

Ilman Marjo-vaimoaan Juhani Ojalammi ei todennäköisesti olisi enää kertomassa tarinaansa. Juhani kiittää puolisoaan, joka jaksoi taistella heidän molempien puolesta, kun Juhanin mielesterveys järkkyi.

”Sinä yönä, kun vuosituhat vaihtui, ahdistus ja omituiset ajatukset täyttivät mieleni. Tuijotin kotimme nurkkia ja näin niissä hometta. Nyt tajuan, ettei mitään sellaista ollut, mutta silloin näky oli todellinen”, Juhani Ojalammi kertoo.

”Avasin parvekkeen oven, katsoin kaiteen yli viidennestä kerroksesta ja ajattelin, että hyppäämällä pääsen pois kaikesta pahasta. Vaimoni Marjo ehti väliin. Hän tarttui käteeni ja sanoi, että nyt lähdetään.”

Juhani oli tuolloin 38-vuotias.

Näin yön muistaa Juhanin vaimo Marjo Ojalammi:

”En koskaan unohda Millenium-yötä. Katselin ikkunasta raketteja ja ajattelin, että meillä räiskyy sisälläkin. Oli räiskynyt jo monta vuotta.”

”Aistin Juhanin itsetuhoiset ajatukset ja pelkäsin koko ajan, että hän tekee itselleen jotain. Vuosituhannen vaihtuessa hän romahti täydellisesti.”

”Surin, mutta uskoin, että hän toipuu ennalleen, kunhan vain pääsee hoitoon. Pari viikkoa ennen vuodenvaihdetta olimme olleet Juhanin ahdistuksen vuoksi päivystyksessä, mutta silloin meidät käännytettiin takaisin kotiin.”

”Mies, johon rakastuin 17-vuotiaana, oli kadonnut.”

Tuon yön jälkeistä elämää Ojalammit kuvailevat vuoristoradaksi. Lopulta Juhani sai diagnoosin ja lääkityksen – kiitos Marjon taistelutahdon.

”Minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siihen kuuluvat mielialan vaihtelut masennuksesta maniaan”, Juhani kertoo.

Kun puolison mielenterveys järkkyy, koko parisuhde menee uusiksi. Myös Marjo on ollut erittäin kovilla.

”Kiitollinen olen siitä, että saamme olla Marjon kanssa edelleen yhdessä. Marjo halusi taistella vuokseni. Olen onnellinen, ettei Marjo jättänyt minua silloin, kun olin todella hankala. Hän vaaransi vuokseni omankin terveytensä”, Juhani sanoo.

”Mies, johon rakastuin 17-vuotiaana, oli kadonnut. Hän oli muuttunut valoisasta, energisestä miehestä synkäksi ja välillä aggressiiviseksikin”, Marjo kuvailee.

Lue Juhanin ja Marjon koko selviytymistarina Kodin Kuvalehdestä 10/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä tai ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukausen maksuttoman koetilauksen täällä.

Juhani ja Marjo Ojalammi tutustuivat toisiinsa uudestaan, kun Juhani pääsi sairaalasta.
Juhani ja Marjo Ojalammi tutustuivat toisiinsa uudestaan, kun Juhani pääsi sairaalasta.

Kun puoliso sairastuu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, koko suhde menee uusiksi. Marjo ja Juhani Ojalammi kertovat, miten he selvisivät.

Juhani Ojalammi:

”Sinä yönä, kun vuosituhat vaihtui, ahdistus ja omituiset ajatukset täyttivät mieleni. Tuijotin kotimme nurkkia ja näin niissä hometta. Nyt tajuan, ettei mitään sellaista ollut, mutta silloin näky oli todellinen.

Avasin parvekkeen oven, katsoin...