Kokki Jyrki Sukula: "Oli ihana palata kotiin"

"TAKSISSA LENTOKENTÄLLE tajusin, että olin unohtanut passin ja lompakon vuokra-autoon Vaasassa. Kello oli viisi aamulla, ja olin lähdössä siskoni luota Helsingistä kotiin Italiaan. En voinut kuin jatkaa matkaa ja varmistaa, että kentällä voi ottaa valokuvan pikapassiin. Olin yllättävän tyyni.

Lentokentän poliisiasema aukesi seitsemältä. Viisi yli seitsemän minulla oli passi kädessä. 

Sitten selvisi, että vuokra-auto olikin palautettu Helsinki-Vantaalle, joten hain passini ja lompakkoni Aviksen tiskiltä.

Vaimoni Riikka kommentoi episodia puhelimessa yhdellä sanalla: Keskity!

TAPASIN LENTOKONEESSA kundin, joka oli ostanut talon Santa Margaritasta. Sain häneltä hyviä ravintolatipsejä. Yleensäkin tapaan lentokoneessa hämmentäviä ihmisiä. En käytä aikaani iltapäivälehtien lukemiseen.

Lento laskeutui Milanoon, mistä ajoimme työkavereiden kanssa Modenaan. Siellä söimme hyvän lounaan. Alkuun oli affetati misti, iso valikoima leikkeleitä, sitten kurpitsalla täytettyjä ravioleja ja salsicciaa, makkaraa.

Lounas Piazza Duomo -ravintolassa Albassa.

Tammikuussa vietin ensimmäisen kerran elämässäni tipatonta. Viinintuottajana silloin joutuu selittelemään. Minä yritin päästä unettomuudesta: olin nukkunut kolme kuukautta huonosti, koska huolet valvottivat, lapset olivat kipeitä, ja minäkin.

Ilman viiniä unen laatu parani huomattavasti kahdessa viikossa. Se oli hieno ja täysin epätieteellinen koe.

TEEN JOKA PÄIVÄKSI lukujärjestyksen, johon asetan itselleni deadlineja. Ilman niitä saattaisin antaa itselleni liikaa löysää. Nyt voin katsoa, että iltaan mennessä pitää kirjoittaa vaikka kuusi reseptiä.

Tänäänkin lukujärjestys oli täysi. Kävin Parmassa ja Milanon Eataly-myymälässä. Pidin jokaviikkoisen videopuhelupalaverin Huttulan Kukon porukan kanssa. Kasvatamme kanoja ja rakennutamme tehtaan, jossa valmistetaan kauppoihin tulevia kanatuotteita.

Opin tänään, että jos haluaa saada paljon aikaan lyhyessä ajassa, pitää tehdä muillekin selväksi tavoitteet ja se, mitä pitäisi syntyä ennen kello neljää.

MATKUSTIN JUNALLA Astiin, josta minut haki kaverini, viinintuottaja Georgio Pelissero. Ajoimme Prioccaan ja puhuimme markkinanäkymistä.

Illallista söimme Il Centrossa Alman, Helmin ja Riikan kanssa. Tapaan perheeni missä milloinkin, seuraavaksi Torinossa. Lähdemme skimbaamaan.

6-vuotias Alma ja 4-vuotias Helmi Leccossa.

ILLALLISEN JÄLKEEN ajoimme kotiin keskelle viinitarhoja. Voisi ajatella, että viininviljely on romanttista, mutta paskanmarjat! Se on kovaa duunia. Jos tykkää lyödä kuokkaa maahan ja saksia oksia, siitä vaan.

Tässä kasvaa nebbiolo-rypälettä.

Olin ollut kaksi ja puoli viikkoa poissa. Olin jo ikäväni itkenyt, ja nyt oli nautinto palata takaisin perheen rytmiin.

Nukutin Alman ja Helmin lukemalla Katto-Kassista.

Katto-Kassinen ja Peppi ovat tyttöjen kestosuosikkeja.

Illalla kirjoitin vielä yhden grillikanareseptin.

Viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista oli se, että olin liian pitkään poissa kotoa."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2014.