Mika pääsi juuri muuttamaan suurempaan yksiöön. Se alkaa ehkä tuntua kodilta.
Mika pääsi juuri muuttamaan suurempaan yksiöön. Se alkaa ehkä tuntua kodilta.

Mika Kinnusen, 49, elämän muutti yksi nuorena tehty valinta. Sen seurauksena hän alkoi juoda ja masentui.

 ”Menin parikymppisenä sällinä takaamaan kaverin ison lainan. Ajattelin sen olevan turvallista, koska kaverin äitikin oli takaajana. Minulla oli lukio suoritettuna ja vakityö musiikkialalla.

Neljä vuotta myöhemmin postiluukusta leijaili perintäkirje. Se oli jysähdys. Seuraavan kahdentoista vuoden aikana jokaisesta palkastani lyhennettäisiin kaverin lainaa niin, että minulle jäisi 200 euroa kuukaudessa.

Yritin kaikenlaista, omaa pankkilainaa ja velkasaneerausta. En saanut sellaisia. Aloin juoda, mitä sitä kiertelemään. Kun nuorelta viedään tulevaisuus, ahdistus on turrutettava jollakin. Sairastuin masennukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lopulta sain häädön. Sosiaalitoimisto hoiti apulaiset tyhjentämään kamani varastoon. Katselin ovensuussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juomista löytyy aina jostain, vaikka rahaa ei olisikaan

Seuraavat vuodet asuin kadulla. Nukuin yleisissä vessoissa, sanomalehdistä sain peiton. Rahaa ei ollut, mutta juomista löytyi aina jostain.

Kun vajoaa niin alas, että on näkymätön yhteiskunnalle ja jokaiselle vastaantulijalle, on pakko inhota itseään. Välillä opiskelin ammattikorkeakoulussa, sitten repsahdin taas.

Kaksi vuotta sitten raitistuin päihdehuollon avulla. Toivottavasti lopullisesti. Sain tukiasunnon. Tuntuu hienolta, että on oma ovi, jonka pystyy panemaan lukkoon. Mokasin, mutta ehkä voin muuttua.

Minulla on päivässä 8,6 euroa ruokaan. Onko se vähän? Olen opetellut kokkaamaan makaronilaatikkoa ja muuta.

Joskus lenkkarit hajoavat, vaikka yrittäisin kävellä varovasti, ja joskus tarvitsen pesuainetta. Maksan ne ruokarahasta ja olen syömättä.

Köyhyydessä pahinta on putoamisen kauhu. Jos tulee yksi yllättävä meno, jota en pysty maksamaan, saatan joutua taas kadulle. Olen turvaton.

En voi matkustaa enoni luo Keski-Suomeen

Jos saisin säästettyä, matkustaisin vanhan enoni luo Keski-Suomeen. Hän oli lapsuudessani tärkeä hahmo. Kyselisin kuulumiset ja katselisin maisemat. Tällaisia on kiva kuvitella.

Siitä työssä käyvästä nuoresta, joka olin, ovat jäljellä vain vaatteet. Ne ovat kulkeneet säkissä mukana. Siksi pystyn yhä pukeutumaan siististi. Minulle on tärkeää, etten näytä köyhältä. En halua sääliä.

Yksi nuoruuden valinta muutti koko elämän. Kuvittelin joskus, että tämän ikäisenä minulla olisi työ, vaimo, lapsia, koti, säästötili ja kesäloma.
Ehkä jokin haaveista voi vielä toteutua. ”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/16.

Takaamaton

Tsemppiä nuori mies! Älä luovu unelmistasi, vaan sano ne ainakin itsellesi ääneen joka päivä. Olet älykäs. Älä anna katkeruuden tulla elämäntavaksesi. Sinulla ja vain sinulla on oman onnellisen elämäsi avaimet. Mieheni takasi seurusteluaikanamme serkkunsa lainan. Takaajia oli 6, mutta hän joutui maksamaan kaiken, kun muilla ei ollut. Annoin hänelle kaikki ennen seurusteluamme säästämäni ASP-rahat ja päätin, että rahat voi mennä, mutta meidän ja lastemme elämää ei vie nuoruuden virheet. Minä hoidin kotia ja lapsia, mies teki hulluna töitä. Ankeata on välillä ollut, mutta nyt velat on maksettu, lapset lähteneet maailmalle ja meiltä ei puutu mitään. Usko onneesi, niin olet sen myös saavuttava.

  • ylös 59
  • alas 9
Vierailija

Minua kuvottaa mihin asenneilmapiiri on Suomessa mennyt. Ei ole ensimmäinen ja ainoa paikka, eikä sellaiseksi jää, tämän jutun kommenttiosio, missä nypitään huonompiosaista ja elämässä kolhittua: kuka on saanut ja mitäkin ja miten paljon ja onko se enemmän mitä minä olen saanut. Arkielämäkin on ainakin minulle opettanut, että huonompiosainen ei saa arvostelua osakseen pelkästään elämässään pärjänneiltä, vaan myös muilta huonompiosaisilta. Kadehditaan ja revitään vaikka murut käsistä kun taas ne jotka näistä tulonjaosta päättävät, saavat nostetta palkkojaan ja osinkojaan rauhassa.

Kuka vaan voi pudota. Koska vaan. Tiedän sen myös omasta kokemuksesta. Mikään ei ole tässä maailmassa varmaa. Varakaskin puoliso voi kuolla, itse voi sairastua vakavasti. Sattumalla on myös usein näppinsä pelissä pelottavalla tavalla, ja kun elämä lähtee luisumaan käsistä, alamäki voi olla vauhdikas.

Ulosottomiehen kanssa kun joutuu tekemisiin, menetykset eivät ole ainoastaan rahallisia. Se merkitsee usein samalla häiriömerkintää luottotiedoissa josta taas voi seurata se, että voi olla mahdotonta saada esim. kotivakuutusta, mistä seuraa taas se, että vuokra-asuntoa on merkittävästi paljon vaikeampi löytää.

Jutussa esiintyneelle miehelle sanoisin, että hänen kokemuksillaan on vielä käyttöä elämässä, ja että loppujen lopuksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudestaan. Voimia!

  • ylös 45
  • alas 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla