Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore unohti kuolleen äitinsä, koska se oli lapsena hänen tapansa selviytyä. "Äiditön ja hoivaton lapsuus teki minusta äidillisen hoivaajan."

Äidillä on kiharat hiukset ja helmet kaulassa. Sen lastenpsykiatri ja Väestöliiton Vanhemmuuskeskuksen johtaja Raisa Cacciatore lapsuutensa valokuvista näkee, mutta kuvan nainen on hänelle vieras.

Ei pitäisi olla: Raisa oli kymmenen päivää vaille kuusivuotias, kun äiti kuoli.

”Kuusivuotiaan kokemuksilla pitäisi muistaa siihenastisen elämän tärkein ihminen, mutta trauma on trauma. Äidin unohtaminen on ollut tapani selviytyä."

Äidin kuolemaan jälkeen Raisa oppii, että surullisia ei olla. Varsinkaan ei ruikuteta eikä pyydetä apua.

Isä tekee entistä enemmän töitä, poraa ja paikkaa asiakkaiden hampaita minkä ehtii. Mutta kun 12-vuotiaan Raisan jalka katkeaa, isä sadattelee ja kantaa tyttären sänkyyn nukkumaan. Aamulla taloudenhoitaja tulee ja soittaa ambulanssin.

Koko lapsuutensa Raisalla on turvaton olo.

”Turvattomuus ei ollut minusta kummallista, koska en ymmärtänyt, että perheessä kuuluisi olla turvallista.”

Kehu lapsi päivässä

Kehu lapsi päivässä! Kaikkien aikuisten vastuulla on jokainen lapsi ja nuori. Seksuaalisuudesta on puhuttava lapsille hyväksyvästi pienestä lähtien.

Nämä ovat Raisa Cacciatoren tärkeitä ohjeita jokaiselle lasten vanhemmalle. Hänen omassa lapsuudessaan ei noudatettu niistä yhtäkään.

Isä ei kasvata lapsia, mutta lapset kasvavat. Raisa ja isoveli saavat olla kotona miten tahtovat, kunhan eivät häiritse isää. Koskaan ei voi olla varma, mistä isä suuttuu ja kuinka paljon. Silloin hän karjuu, että pitääkö tässä räjähtää, tai sitten hän räjähtää vain.

"Olen yrittänyt ajatella, että isäni teki parhaansa."

Raisa on miettinyt paljon suomalaista yksin pärjäämisen perintöä. Kun ihmiset eivät hae tai usko saavansa apua, he voivat tehdä epätoivoisia tekoja.

"Isä pelkäsi turvautua yhtään kehenkään. Nyt ymmärrän, että sen kaltaisessa tilanteessa jopa perhesurma voisi olla mahdollinen. Niin iso katastrofi äidin kuolema isälle oli."

Äidin kaipuu

Vauva on ihana. 31-vuotiaana Raisa Cacciatore on tuore äiti ja vauvasta onnellinen. Lisäksi vain on kumma ahdistus.

Vasta äitinä Raisa ymmärtää, kuinka äiditön itse on.

”Olin kuvitellut, että äitiys ja kasvattaminen sujuvat luonnostaan. Eivät ne sujuneet. Yhtäkkiä olinkin itkemässä, että antakaa minulle äiti.”

Sanomalehtikierto on tuoreelle äidille ylitsepääsemätön asia. Kun kotona on pieni vauva, miten Raisa voisi enää saada sanomalehdet postilaatikosta pöydälle pinoon, luettua ja sitten vielä paperinkeräykseen? Toiselle vauvalle tulee vaippaihottuma, ja arki on kaatumassa taas.

”Silloin tuttava neuvoi ostamaan sinkkivoidetta. Se oli maailman paras neuvo! Ihottuma parani, en ollutkaan huono äiti.”

Mutta Raisa tahtoo paremmaksi. Hän haluaa ymmärtää omia lapsiaan ja omaa lapsuuttaan. Kahden lapsen äitinä hän päättää erikoistua lastenpsykiatriaan.

”Jos lapsuuteni olisi ollut toisenlainen, olisin varmaankin ihan eri ammatissa. Äiditön ja hoivaton lapsuus teki minusta äidillisen hoivaajan.”

Lisää Raisa Cacciatoren lapsuudesta ja äitiydestä henkilöhaastattelussa Kodin Kuvalehdessä 10/2015.

Katso video, jolla Raisa Cacciatore ja muut KK:n sivuilta tutut ihmiset kertovat, mitä oppivat omalta äidiltään.

Lue myös:

Isoveli valvoo. Kari Uusikylän henkilöhaastattelu lapsuudesta alkoholistiperheessä sekä sen seurauksista.

"Ajattelin, etten riitä lapsilleni". Kirjailija Essi Kummun henkilöhaastattelu.

Jari Sinkkonen: "Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen."

"Vanhemmuus jalostaa ihmisiä." Maaret Parviaisen Suorat sanat.