Vilkutus pojanpojalle Chicagoon.
Vilkutus pojanpojalle Chicagoon.

Riikka ja Lauri Markkanen soittelevat toisilleen suuren meren yli monta kertaa viikossa. Parasta on, kun Riikka-mummo saa kännykkäänsä hymyn pieneltä pojanpojalta.

Videopuhelut, WhatsApp, puhelinsoitot. Kun Riikka Markkanen, 53, haluaa soittaa Chicagoon poikansa Lauri Markkasen, 21, perheelle, valinnanvaraa riittää. Onneksi. Toisin oli silloin, kun Riikka itse asui koripalloa pelaavan miehensä ja kolmen pienen poikansa kanssa maailmalla.

”Silloin pidimme yhteyttä Suomeen lankapuhelimella ja kirjeitse. Oma äitini kirjoitti ahkerasti kirjeitä. Muistan, miten kovasti niitä odotin”, Riikka kertoo.

Hän on edellisenä päivänä puhunut Amerikkaan kaksi kertaa. Toisella kerralla hän oli hississä palaamassa töistä, kun Laurin vaimo Verna Aho soitti.

”Se on hyvä aika soittaa. Silloin Chicagossa on aamu, eikä Lauri ole ehtinyt lähteä töihin. Vaikka kyllä minä näihin puheluihin vastaan mielelläni yölläkin.”

Kun Laurin koripalloura lähti nousuun, Riikka kertoi Kodin Kuvalehdelle arjestaan kolmen urheilevan pojan äitinä. Monille jäi mieleen tarina 99 lihapullasta.

”Päivätyönäni työskentelin lastenhoitajana. Kerran pyöräytin työpäivän jälkeen tasan 99 lihapullaa. Kun pojat tulivat koulusta, he söivät ne kaikki. Jokainen söi siis noin 33 lihapullaa, yhdellä aterialla”, Riikka muisteli.

Nyt hänestä on tullut mummo. Millainen rooli se on?

”Hän näytti aivan pikku Laurilta”

Viime vuodenvaihteessa Riikka matkusti Laurin ja Vernan luo Chicagoon. Viemisinä hänellä oli Vaasan ruispaloja ja nippu Laurin vanhoja vaatteita.

Tosi vanhoja. Kietaisupaita äitiyspakkauksesta, ristiäislahjaksi saatu potkupuku ja valkoinen neuleasu, jonka Riikan äiti oli neulonut 20 vuotta aikaisemmin.

Nuoripari odotti esikoistaan. Riikasta oli tulossa isoäiti.

”Tarvitseeko siitä tämän enempää sanoa?” Riikka naurahtaa, kun joutuu pyyhkimään silmiään.

Hän oli paikalla, kun Vernan synnytys käynnistyi, ja pääsi katsomaan pientä poikaa, kun tämä oli vain muutamia minuutteja vanha.

”Tarvitseeko siitä tämän enempää sanoa?” Riikka naurahtaa, kun joutuu pyyhkimään silmiään.

Pikku Lauri. Siltä vauva mummon silmissä näytti.

”Neuvoja nuoret eivät tarvitse”

Riikka viipyi Chicagossa koko kevään, kävi vain välillä Suomessa uusimassa viisumin.

”Lauri oli aika paljon pelimatkoilla. Luulen, että pystyin auttamaan jo läsnäolollani, niin kuin oma äitini aikoinaan. Tein askareita, mitä tarvittiin.”

”Ihmeelliseltä tuntui. Huikeaa se oli.”

”Neuvoja nuoret eivät tarvitse, tietoa on niin paljon saatavilla nykyään. Jos he kysyvät, kerron esimerkkejä omista kokemuksistani, mutta en missään tapauksessa sano, että näin pitää tehdä.”

Keväällä Riikka tuli Suomeen samassa koneessa Laurin, Vernan ja vauvan kanssa. Samalla tavalla Riikan äiti oli vuosia sitten saatellut Riikkaa ja poikia.

”Ihmeelliseltä tuntui. Huikeaa se oli.”

Lue koko juttu Riikka Markkasesta Kodin Kuvalehdestä 20/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.