Ihan kohta Marko lähtee jälleen aattoillan kierrokselle, muutenkaan ei osaisi olla. Nyt häntä ei enää pelota eikä ahdista. Moni asia on muuttunut.
Ihan kohta Marko lähtee jälleen aattoillan kierrokselle, muutenkaan ei osaisi olla. Nyt häntä ei enää pelota eikä ahdista. Moni asia on muuttunut.

Marko teki vuosikaudet joulupukin keikkoja ja rakasti työtään. Masennukseen sairastuttuaan hän istui aattoiltana autossaan ja tuijotti kelloa: nyt minun on pakko mennä, tästä keikasta on sovittu. ”Masennus opetti, että itsestään on pidettävä huolta.”

Vihdoin on se hetki! Joulupukki soittaa ovikelloa ja astuu sisälle.

Muistakaa kuvata, aikuiset. Lapset, enää ei tarvitse odottaa.

Onkos täällä oltu kiltteinä?

Marko Heiskanen, 36, on yksi perheiden odotetuista joulupukeista. Luotettava ja lapsirakas, ilta aina täyteen buukattu. Sellainen leikkisä pukki, joka tutustuu lapsiin jo etukäteen vanhempien välityksellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Parran takana oli kuitenkin vielä viime vuonna masentunut mies. Pukki istui autossaan ja tuijotti kelloa: nyt minun on pakko mennä, tästä keikasta on sovittu.

Tämä ei ehkä tunnu kovin jouluiselta ja onnelliselta tositarinalta. Sillä on kuitenkin aika onnellinen loppu.

Aattoon mahtui 14 kyläpaikkaa

Marko on tehnyt jouluaattona pukkikierroksen vuosikausien ajan.

”Alkuun kävin vain parin kaveriperheen luona, mutta huomasin tykkääväni hommasta. Kun omia lapsia ei ollut, oli liikuttavaa saada tuoda joulu lapsiperheisiin.”

Lapset halusivat tutun pukin tulevan käymään ja jakavan lahjat.

Aika nopeasti tilanne oli se, ettei joulupukin tarvinnut enää mainostaa olevansa vapaana. Aattoon mahtui joka vuosi 14 kyläilypaikkaa, kun mietti järjestyksen huolella.

”Paras kiitos oli varmasti se, että vaikka lapset kasvoivat eivätkä enää oikein uskoneet joulupukkiin, he halusivat tutun pukin tulevan käymään ja jakavan lahjat.”

Sitten jokin muuttui.

Voiko joulupukki sairastua?

”Vaikein vuosi joulupukkina oli varmasti vuosi 2016, kun olin aivan loppu, enkä ollut vielä saanut mistään apua.”

Marko ei ollut nukkunut kuukauteen kuin korkeintaan puolitoista tuntia yössä. Koko ajan tuntui pahalta tai ei miltään. Ja koko ajan väsytti.

Pelkkä roskapussin vieminen ulos tuntui vaikealta.

Koko ajan tuntui pahalta tai ei miltään.

Aattoaamuna Marko mietti, lähettäisikö perheille viestin: anteeksi, mutta joulupukki ei pääse tulemaan.

”Mutta eihän joulupukki voi sairastua. Vai voiko? Ainakin silloin tuntui, että ei voi ja etten voi pettää niin monta lasta.”

”Minulle on tärkeää hoitaa joulupukin työ mahdollisimman hyvin, koska lapset ansaitsevat parasta”, Marko sanoo.
”Minulle on tärkeää hoitaa joulupukin työ mahdollisimman hyvin, koska lapset ansaitsevat parasta”, Marko sanoo.

Mitä, jos lapset huomaavat?

Joulupukki oli väsynyt.

”Hoidin homman rutiinilla. Nopeasti vain asiat pyörimään, että pääsisi pois sieltä. Innokkaat lapset, kuvaavat aikuiset ja joululaulut vain ahdistivat.”

Marko jakoi lahjat ja toivotti hyvät joulut. Sitten hän lähti.

”Aloin turtua ahdistukseen neljännessä ja viidennessä paikassa. Sitten tuli paha mieli siitä, etten voi antaa itsestäni joulupukkina kaikkea.”

”Ajattelin, että mitä jos lapset huomaavat, että pukki ei nyt olekaan kunnossa?”

Toisten joulutunnelma ärsytti. Kaikki ihanuus, hössötys ja hyväntahtoisuus. Ennen se ei ollut ärsyttänyt tippaakaan.

Aloin turtua ahdistukseen neljännessä ja viidennessä paikassa.

”Aikaisemmin olin iloinen siitä, että kun tulin, niin hässäkkä ja odottamisen mahakivut loppuivat ja lapsillekin laskeutui joulurauha.”

Nyt Marko oli iloinen, kun kaikki oli ohi.

”Oli työvoitto, kun sain viimeisen paikan käytyä ja pystyin riisumaan parran ja heittämään manttelin pois päältä.”

Minä tarvitsen apua

Kun seuraavan vuoden ensimmäinen arkipäivä koitti, Marko meni terveyskeskuksen matalan kynnyksen mielenterveyspisteeseen. Sinne pääsi ilman lähetettä jonotusnumerolla.

”Kerroin, miten epätoivoiselta minusta tuntui. Kerroin myös menneisyydestäni. Olen ollut koulukiusattu ja kokenut avioeron. Jouduin lopettamaan yritykseni, kun tein takauksen ja menetin luottotietoni.”

Menneisyyden tapahtumat vaikuttivat, vaikka moni palanen elämässä oli kohdallaan. Marko työskenteli sairaalassa anestesiahoitajana ja hänellä oli ystäviä. 

Päätään oli jälleen nostanut Pelastaja-Marko. Itsestään piittaamaton pelastaja.

Markolla diagnosoitiin keskivaikea masennus. Hän sai aloittaa psykoterapian ja sairausloman, sopivaa lääkitystä alettiin etsiä.

”Terapeuttini auttoi ymmärtämään senkin, miksi olin halunnut hoitaa pukkikeikat kaikesta huolimatta. Päätään oli jälleen nostanut Pelastaja-Marko. Itsestään piittaamaton pelastaja.”

Kuukausien kuluessa Markosta alkoi tuntua paremmalta.

Ymmärräthän masentunutta

”Viime vuonna lähdin taas mielelläni kiertämään joulupukkina. Samalla pelkäsin ja jännitin, että aikaisempi olo palaa. Muistin sen niin hyvin.”

Marko oli hankkinut uuden pukinpuvun.

”Se oli teetetty minulle mittatilaustyönä Mäntyharjussa eräässä ompelimoateljeessa. Puvun hinta oli melkein koko joulun tienesti pukkikeikoista, mutta koin olevani sen lapsille velkaa.”

Minulle kerrottiin, ettei paha oloni ollut näkynyt parran takaa.

Marko oli lähettänyt vanhemmille etukäteen linkin blogiinsa, jossa hän kertoi masennuksestaan.

”Saamissani vastauksissa kerrottiin, ettei paha oloni ollut näkynyt parran takaa. Onneksi asia oli näin, sillä vaikka aikuiset olisivat ymmärtäneet tilanteeni, niin lapset tuskin eivät.”

Masennusta on vaikea ymmärtää, ellei ole kokenut sitä itse, Marko ajattelee.

”Pukilla luisti jälleen juttu, ja vanhemmatkin saivat osansa pienestä piilohuumorista. Vein taas joulun moneen kotiin ja olin siitä onnellinen.”

”Jos en olisi hakenut apua ja opetellut itkemään, asiani olisivat nyt paljon huonommin.”
”Jos en olisi hakenut apua ja opetellut itkemään, asiani olisivat nyt paljon huonommin.”

Pikkuhiljaa, pienin askelin

Ihan kohta Marko lähtee jälleen aattoillan kierrokselle, muutenkaan ei osaisi olla. Nyt häntä ei enää pelota eikä ahdista. Moni asia on muuttunut.

”Ajattelin, etten ota kovin monta keikkaa tänä vuonna, mutta kuinkas ollakaan, ilta on taas täysi.”

Marko lopettaa illan joulumuorinsa luona.

”Mielelläni kuitenkin menen ja vien taas joulun lapsikoteihin. Niinhän joulupukki on tehnyt jo useamman sadan vuoden ajan, ei siihen voi tehdä muutosta.”

Markoa alkaa naurattaa.

Kun jokainen koti on kierretty, Marko lopettaa illan joulumuorinsa luona.

”Sellainenkin on löytynyt. Tämä joulu tulee olemaan rauhallisempi ja rakkaudentäyteisempi kuin aiemmat joulut.”

”Olen pystynyt nyt vähän aikaa sitten lopettamaan unilääkkeiden käytön, ja tulevaisuudessa siintää taas paluu työelämään. Jaksaminen palautuu pikkuhiljaa.”

Isokin mies oppii itkemään

”Tähän pisteeseen pääsemisessä on auttanut hirveästi se, että olen kirjoittanut blogissani minua vaivanneita asioita auki ihan kaikkien luettavaksi. Saamani palaute on ollut eniten myönteistä ja kannustavaa.”

Apuna ovat olleet myös puoliso, perhe, läheiset, ystävät ja psykoterapia.

Me venymme ja luulemme jaksavamme, kunnes lopulta katkeamme. 

”Minulla on ollut paljon tunnelukkoja. Aikuisena olen joutunut opettelemaan uudelleen tunnistamaan ja näyttämään tunteeni. Kyllä isokin mies oppii itkemään.”

Joulupukki-Marko miettii meitä ihmisiä. Me venymme ja luulemme jaksavamme, kunnes lopulta katkeamme. 

”Masennus ja unettomuus on opettaneet minulle sen, että kannattaa huolehtia itsestäänkin, eikä aina mennä sen mukaan, miten on muiden kannalta parempi.”

Se on vaikeaa.

”Työskentelin joulupukin hommien lisäksi hoitoalalla. Silti en osannut kuunnella itseäni, vaan minusta tuli hoitajan sijaan hoidettava.”

Toivoa on aina

Kohta joulupukki on ovella. 

Pukki kysyy: Onkos täällä oltu kiltteinä?

Jos pukki voisi puhua ihan suoraan, hän muistuttaisi siitä, että kuka tahansa voi masentua.

Hän sanoisi: Masennus on sairaus. Siitä voi toipua, mutta ensin pitää hakea apua.  

Markon Kyllä isokin mies oppii itkemään -blogi löytyy täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla