Miisu on sitkeää sukua. ”Kun elämä retuuttaa, en jää istumaan ja itkemään. Se asenne tulee vanhemmiltani. Äiti on syntynyt Viipurissa ja isä on stadilainen.”
Miisu on sitkeää sukua. ”Kun elämä retuuttaa, en jää istumaan ja itkemään. Se asenne tulee vanhemmiltani. Äiti on syntynyt Viipurissa ja isä on stadilainen.”

Miisu Koskela oli 33-vuotias, kun hänen miehellään todettiin parantumaton aivokasvain. ”Vaadin silloin itseltäni ihan hirveästi. Ajattelin, että minun pitää olla vahva, lohduttaa kaikkia muita”, Miisu sanoo.

Petterin luonne muuttui kesällä 2007. Mietin puhelimessa hänen parhaan ystävänsä Jukan kanssa, että ehkä Petterillä on stressiä töissä.

Elokuussa 2007 terveyskeskuslääkäri määräsi Petterin röntgeniin, koska hän oli saanut muutaman kovan päänsärkykohtauksen. Saimme tuomion vielä samana päivänä.

Petterillä oli parantumaton aivokasvain, kananmunan kokoinen. Olisimme onnekkaita, jos Petteri eläisi jouluun asti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Meille kerrottiin, että leikkaus tuskin kannattaa. Konsultoimme silti lääkäreitä ympäri Suomea ja Ruotsia. Petteri sanoi, että hän ottaa mielellään sen riskin, että leikataan, vaikka siinä menisi kävely- ja puhekyky. Leikkausta ei kuitenkaan tehty, se ei olisi auttanut.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”En halunnut näyttää tyttärellemme Viiville, että hajoan.”

”VIIMEISET VIISI VIIKKOA istuin aamusta iltaan sairaalassa Petterin luona. Henkilökunta piti kyläkauppamme pystyssä. Kun sairaalan sosiaalitoimessa kysyttiin, tarvitsenko terapiaa, sanoin, että minulla on tytär, kaksi pystykorvaa ja työ, niillä mennään. Se oli minun tapani.

Vaadin silloin itseltäni ihan hirveästi. Ajattelin, että minun pitää olla vahva, lohduttaa kaikkia muita. En myöskään halunnut näyttää tyttärellemme Viiville, että hajoan.

Petteri oli viimeiseen asti tulossa kotiin. En tiedä, kuinka paljon se oli hänen asennettaan ja kuinka paljon pöljyyttä. Mutta se helpotti häntä ja ehkä vähän minuakin.”

”Petteri kuoli vappuaattona. Sinä päivänä en lähtenyt sängyn vierestä edes syömään.”

”EHDIMME PUHUA Petterin kanssa kaiken valmiiksi: Mitä teen tyttäremme kanssa? Mitä yrityksen? Petteri sanoi, että tee kyläkaupalle mitä haluat – jatka, laajenna tai lopeta. Kasvata Viivistä tyttö, josta olemme molemmat ylpeitä. Ja älä jää yksin, mene elämässä eteenpäin.

Viimeisenä päivänä Petterille nousi kuume, ja kysyin lääkäriltä, kauanko hän vielä jaksaa. Lääkäri sanoi, että vuorokauden. Sinä päivänä en lähtenyt sängyn vierestä edes syömään.

Petteri kuoli vappuaattona. Minä olin hänen luonaan, tyttäremme Viivi vanhempieni ja ystäväpariskunnan kanssa metsästysmajalla keittelemässä munkkeja.

Meillä oli Petterin kanssa aina ollut sellainen tapa, että kun lähdimme töihin tai mihin tahansa, huikkasimme ovelta: ’Yksi juttu vielä. Rakastan sinua.’

Kuolemansa jälkeen Petteri siirrettiin kuljetusvaunuun. Olin seuraamassa sitä ja sanoin: ’Yksi juttu vielä. Rakastan sinua.’ Sitten lähdin.”

Miten Miisu selvisi, kun hän jäi yksin kaksivuotiaan tyttären kanssa? Kuinka elämään löytyi uusi rakkaus? Miksi Miisu on nyt itse elinsiirtojonossa? Lue koko Elämäni tarina -juttu Kodin Kuvalehdestä 23/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla