"Minulta kysytään usein, miten näin ruma mies voi saada niin kauniita naisia. Vastaan, että sattumalta", Mikael Jungner sanoo.
"Minulta kysytään usein, miten näin ruma mies voi saada niin kauniita naisia. Vastaan, että sattumalta", Mikael Jungner sanoo.

Mikael Jungner sai lapsena vapaan kasvatuksen, ja sen kyllä huomaa.

Kolmivuotias Mikael Jungner on yksin kotona. Hän tarttuu jauhopussiin ja tyhjentää sen olohuoneen lattialle. Sitten hän ottaa hyllystä isän jazz-singlelevyjä ja alkaa aurata niillä jauhoja.

Mikael on puskutraktori. Hän auraa jauhot kasoihin. 

Kun äiti ja isä palaavat kotiin, he tuijottavat sotkua. Kumpikaan ei huuda.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äiti patistaa isää liittymään leikkiin. Isä tottelee, hakee hyllystä oman levyn ja kyykistyy auraamaan, sillä onhan tämä kolmivuotiaalta huima oivallus, aurata nyt jazzlevyillä jauhoja, pitäähän tällaista luovuutta tukea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siivota Mikaelin ei tarvitse.

Rakkautta YouTubessa

"Sano, jos luennoin liikaa. Minulla on siihen taipumus. Ainakin yksi entisistä tyttöystävistäni väitti niin", Mikael Jungner, 50, sanoo.

Hän on valinnut haastattelupaikaksi kantapaikkansa, Helsingin keskustassa sijaitsevan Teatteri-ravintolan. Pöydässä piipahtelee tuon tuosta pukumiehiä, jotka tulevat kättelemään ja toivottamaan loistavaa viikonloppua. Tarjoilija varmistaa, että haluaahan Mikael pihvinsä mediumina, kuten tavallisesti, ja haluaahan hän.

Aivan kuin kaikki tuntisivat hänet.

Ainakin kaikki luulevat tuntevansa.

Mikael tunnetaan kansanedustajana, SDP:n puoluesihteerinä, pääministeri Paavo Lipposen erityisavustajana, Microsoftin johtajana, Yleisradion toimitusjohtajana ja nyt viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtajana.

Hänet tunnetaan myös miehenä, joka avautuu yhtä luontevasti päivänpolitiikasta kuin rakkauselämästään. Joka lataa YouTubeen julkisen rakkausvideon vaimolleen ja valitsee taustakappaleeksi Power of Loven, koska tykkää siitä niin. 

Mikael ei mahdu muottiin, ja hänestä se on pelkästään hauskaa.

"Jos huomaisin ajavani moottoritietä väärään suuntaan, ensimmäinen ajatukseni olisi: Mikä näitä kaikkia muita ihmisiä vaivaa?" hän sanoo.

"Vapaan kasvatukseni ansiosta uskallan kyseenalaistaa kaiken, ajatella toisin kuin muut. Usein siitä on etua. Moottoritiellä tosin ei.”

"Ennen työelämä vaati tottelevaisuutta, nyt vaaditaan intohimoa ja rohkeutta. Tarhakanit eivät enää pärjää, vaan tarvitaan villejä jänöjä."
"Ennen työelämä vaati tottelevaisuutta, nyt vaaditaan intohimoa ja rohkeutta. Tarhakanit eivät enää pärjää, vaan tarvitaan villejä jänöjä."

Outo hippiäinen, mutta sitkeä

Mikael Jungner syntyi 20. huhtikuuta 1965 Helsingissä, vaikka kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt. Istukka oli nimittäin repeytynyt ja Mikael-sikiö saanut niukasti ravintoa. Syntyessään hän oli parikiloinen rääpäle, jolla oli lättäjälät ja piilevä tyrä.

Äiti opiskeli sosiaalipsykologiaa, isä oli insinööri. Kun Mikael oli parivuotias, äidin Markku-veli suomensi tietokirjoja vapaasta kasvatuksesta ja sen tyyssijasta, brittiläisestä Summerhillin koulusta.

Vapaan kasvatuksen idea oli, että lasta ei kielletä. Lapsen omaan arviointikykyyn luotetaan sataprosenttisesti, häntä kehutaan eikä rajoiteta, teki hän mitä tahansa.

Fantastisesti pyöritelty lihapulla, Mikael!

Vanhemmat innostuivat: tuossa on jotain uutta, tuota me kokeilemme.

Niinpä pieni Mikael hukutettiin kehuihin: Fantastisesti pyöritelty lihapulla, Mikael! Olipa fiksusti sanottu, Mikael! Sinä se osaat kirjoittaa, Mikael!

"Sain kehuja jopa siitä, että ilmestyin paikalle. Minusta kasvoi hemmetin ärsyttävä lapsi."

Koulussa Mikael oli itseriittoinen, taitava, rento ja laiha. Siinä oli tarpeeksi syitä saada turpaan.

Kerran kun yksi isoista pojista alkoi töniä, Mikael keksi tarrautua hänen jalkaansa. Kun poika yritti kävellä, Mikael raahautui tyynesti mukana. Hän roikkui jalassa koko välitunnin. Kiusaaminen loppui siihen.

"Olin outo hippiäinen, mutta järjettömän sitkeä."

Mikael kuunteli sydämensä ääntä ja kuuli pelkkää tyhjää.

Boring ihminen, kiinnostava maailma

Ehkä vanhempien kannatti kehua. Niin vahvalta Mikaelin itsetunto vaikuttaa.

Hän ei pelkää epäonnistua ja on ehkä siksi onnistunut. Hän on uskaltanut hakea pestejä yhteiskunnan huipulta ja saanut niitä, ja hehkuttanut naisystäviensä ihanuutta, kun on huvittanut.

"Ei kyse ole hyvästä itsetunnosta. Kyse on siitä, ettei itsetunnollani ole minulle mitään merkitystä."

On ollut aikoja, jolloin Mikaelkin on pohtinut itsetuntoaan. Hän on meditoinut, lukenut henkistä kirjallisuutta, kuulostellut sydämensä ääntä ja kuullut sieltä pelkkää tyhjää.

"Lopetin tutkimusretkeilyn itseeni, koska sisältäni ei löytynyt mitään. Ei mitään! Tämä Mikael Jungner -persoonani on niin boring, että olen päättänyt sysätä sen huitsinhelvettiin ja keskittyä mieluummin tähän ympäröivään maailmaan, joka on aivan järjettömän mielenkiintoinen."

Sä et ole tarpeeksi komea käyttäytyäksesi noin!

Koska Mikael Jungner ei ole Mikael Jungnerin mielestä erityisen kiinnostava, hän ei kiinnostu siitäkään, mitä muut Mikael Jungnerista ajattelevat.

Jotkut kertovat mielipiteensä silti. Kuten se mallityttö, joka ärähti parikymppiselle Mikaelille: Sä et ole tarpeeksi komea käyttäytyäksesi noin!

"Olin nuorena itsekeskeinen ääliö. Mutta onhan se huvittava ajatus, että vain komea saisi käyttäytyä ylimielisesti."

Kerran Mikael tunsi itsensä epävarmaksi. Hän muistaa sen vieläkin.

Kai Mikael on joskus epäillyt itseään? Miettinyt, pärjääkö ja kelpaako?

"Silloin kun valmistuin oikeustieteellisestä, tunsin itseni epävarmaksi. Muistan vieläkin sen tunteen. Se kesti kaksi vuorokautta."

Kaksi vuorokautta?

"Sen jälkeen proffa soitti ja pyysi minua yliopistolle töihin."

Olet siis ollut elämässäsi epävarma kaksi vuorokautta? 

"No okei, silloinkin kun Ylen toimitusjohtajan pestini loppui, olin viikon silleen, että mitäs nyt. Epävarmuutta osaamisestani en tuntenut silloinkaan. En vain tiennyt, mihin työhön olisin sopiva seuraavaksi."

Päiväkodista palattuaan Mikael keitti itselleen makaroneja.

Jalat peiton sisään

Yksi heikkous vapaassa kasvatuksessa oli: turvattomuuden tunne.

Nelivuotiaana Mikael käveli yksin Vaasan keskustassa kahden kilometrin matkan päiväkotiin ja takaisin. Päiväkodista palattuaan hän keitti itselleen makaroneja. Vanhemmat ihailivat ja kannustivat, luottivat häneen kuin pieneen aikuiseen.

Yhteisiä ruoka- tai nukkumaanmenoaikoja ei juuri ollut, sillä vapaan kasvatuksen mukaan rutiinit tukahduttivat lapsen luovuuden.

"Siitä olen eri mieltä. Minusta lapsi tarvitsee rutiineja. Ilman niitä tulee turvaton olo", Mikael sanoo.

"Ahdistun vieläkin, jos jalkani ovat nukkumaan mennessä peiton ulkopuolella. Niiden pitää olla peiton sisällä. Jos rakentelee keski-ikäisenä itselleen peitosta pesää, kyllä se jostain turvattomuuden tunteesta kertoo."

Parempaa kuin lukeminen

12-vuotiaana Mikael hurahti kirjoihin. Hän luki historiaa, filosofiaa, kvanttimekaniikkaa, joskus kaksikin kirjaa päivässä.

Kun vanhemmat huolestuivat kotona kyhjöttämisestä, Mikael valehteli menevänsä tapaamaan kavereita. Sitten hän meni metsään lukemaan.

Lukiossa äidinkielenopettaja palvoi Mikaelia niin, että kaverit väittivät Mikaelin saavan kiitettävän arvosanan, kirjoitti hän mitä tahansa. Todistaakseen väitteensä kaverit valitsivat kaksi lausetta, jotka Mikaelin piti upottaa seuraavaan aineeseensa. Lauseet olivat: "Liisa vikisi hiljaa, kun asettelin hänet polvilleen" ja "Siksi, eikä vain siksi, vaan ehkä juuri sen takia".

Mikael sai ujutettua molemmat lauseet rasisminvastaiseen aineeseensa ja sai arvosanaksi 9+.

15-vuotiaana hän meni ensimmäisiin kotibileisiinsä ja suuteli ensimmäistä kertaa naista.

Sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan.

"Siihen jäi lukeminen."

 

Minun ihmiseni ja ne muut

On olemassa vain yksi asia, joka on saanut Mikaelin tuntemaan täydellistä epävarmuutta: se, kun hän oli nuori ja rakastunut ja nainen torjui hänet.

"Silloin pohdin, oliko minussa vikaa. Enää en mieti, kelpaanko jollekin, vaan onko tuo minun ihmiseni. Jos on, tunteet räjähtävät. Jos ei ole, on ihan sama hypinkö päälläni tai muutunko Brad Pittin näköiseksi, koska suhteesta ei tule mitään.”

Intuitioonsa Mikael uskoo enemmän kuin mihinkään. Yleisradiossa se tarkoitti, että hän yritti saada muut uskomaan, että tulevaisuudessa telkkaria katsotaan netistä. Harva uskoi.

Kun Mikael vuonna 2007 liittyi Facebookiin, iltapäivälehti uutisoi aiheen. Jutussa päiviteltiin, oliko asiallista, että Ylen toimitusjohtaja liittyi Facebookiin. Asiantuntijat vastasivat, että epäilyttävältä kuulostaa.

"Oli mahtava tunne olla niin varma ja niin väärässä."

Intuitio on johtanut myös harhaan. Viimeksi niin kävi syksyllä. Mikaelin vaisto sanoi, että nyt alkaa nousukausi. Niinpä hän kiinnitti kaikki käteiset rahansa pörssiosakkeisiin.

"Sitten seurasin, kun ne romahtelivat alas. Oli mahtava tunne olla niin varma ja niin väärässä."

Vaikka Mikael on uskonut itseensä aina, suruilta hän ei ole säästynyt. Kuukautta ennen kuin hänen piti aloittaa Yleisradion toimitusjohtajana, hän sai kuulla sairastuneensa eturauhassyöpään.

Vielä kovempi paikka oli pikkuveljen itsemurha 20 vuotta sitten.

"Sen jälkeen elelin viisi vuotta omissa maailmoissani. En tiedä vieläkään, miksi veljeni halusi kuolla."

Ensimmäisessä avioliitossaan Mikael heräsi öisin tarkistamaan, että vaimo hengitti.

Viiden vuoden avioliitto 

Yliopistosta valmistuminen vei Mikaelilta kymmenen vuotta, sillä hänellä oli vippi kaikkiin Helsingin ravintoloihin. Vieläkin hän viihtyy Helsingin yössä.

"Lumoudun yhä ihmissuhteista. On loputtoman kiehtovaa kohdata uusi ihminen, jonka kanssa syntyy niin vahva henkinen yhteys, ettei keskustelusta saa tarpeekseen. Ei sen tarvitse johtaa enempään."

Viime joulukuussa Mikael erosi avovaimostaan Emilia Poikkeuksesta, 24.

"Se oli hyvä ero, sillä erosimme ajoissa. Olemme yhä ystäviä, tapailemme ja käymme leffassa."

Naimisissa Mikael on ollut kaksi kertaa. Tavatessaan ensimmäisen vaimonsa Henni Rousun hän oli vielä itseään täynnä oleva nuorimies.

"Henni muutti minut. Hän oli niin hyväntahtoinen ja vahva ihminen, että pehmenin", Mikael sanoo.

"Muutin Hennin perässä maalle. Hän oli minulle niin tärkeä, että heräsin öisin tarkistamaan, että hän hengitti."

"Miten elämään voi mahtua näin paljon rakkautta!"

Molemmissa avioliitoissaan Mikael on ollut varma, että suhde kestää loppuelämän. Kumpikaan ei kestänyt.

Se on saanut hänet miettimään, onko ikuisen rakkauden havittelussa järkeä.

"Nykyään uskon, ettei ihmistä olekaan tarkoitettu yksiavioiseksi kuten joutsenta. Jos niin on, voimme suhtautua itseemme armollisemmin. Silloin hyväksymme, että suhteiden kuuluukin alkaa ja päättyä, eikä erokaan enää tarkoita epäonnistumista", Mikael sanoo.

"Joku voi pitää minua luuserina, olenhan eronnut kaksi kertaa ja tyttöystäviäkin on riittänyt. Itse ajattelen, että wau, miten elämään voikin mahtua näin huikeita ihmisiä ja näin paljon rakkautta!"

Mikael uskoo, että ehkä sadan vuoden päästä avioliitot ovatkin määräaikaisia. Ehkä ne solmitaan viideksi vuodeksi, ja jos pari sen jälkeen haluaa jatkaa, pitää mennä uudestaan naimisiin.

Hänestä parisuhteet pitäisi määritellä niiden alun eikä lopun kautta.

"Aidointahan parisuhteessa on sen alku. Silloin roihuaa wau-tunne, ja se tunne on totta. Loppu on vain pitkitettyä pään seinään hakkaamista."

"Yritän opettaa tyttärelleni, että kiltteys kannattaa, mutta ylitunnollisuus on elämän tuhlausta."
"Yritän opettaa tyttärelleni, että kiltteys kannattaa, mutta ylitunnollisuus on elämän tuhlausta."

Sääntöjen rikkomisen taito

50 metrin päässä Mikaelin kodista asuu hänen 11-vuotias tyttärensä. Hän viettää pari yötä viikossa Mikaelin luona, käy tämän kanssa sushilla ja elokuvissa.

"En hirveästi kasvata tytärtäni. Minun ei tarvitse, sillä hän on pienestä asti hiffannut, miten muut otetaan huomioon. Suurin kiitos siitä kuuluu hänen äidilleen. Henni on tuonut tyttäremme elämään turvaa ja rutiineja vielä enemmän kuin minä."

Kun tytär sai kerran kokeesta kympin, Mikael vei hänet ratikka-ajelulle.

"Sanoin, että mahtavaa kun sait kympin, mutta nyt universumi vaatii vastinetta ja meidän on ajettava ratikalla pummilla."

Ajelun lopuksi Mikael kysyi: eikö tunnukin hyvältä, kun hiukan kapinoi? Silloin tytär vetäisi taskustaan kuukausikortin.

"En erityisesti kannusta tytärtäni tekemään läksyjä."

"Tyttäreni on monessa asiassa erilainen kuin minä. Minusta sääntöjen rikkominenkin on taito. Jos elää täydellisen tunnollisesti, elämästä tulee liian raskasta, jatkuvaa kamppailua", Mikael sanoo.

"En erityisesti kannusta tytärtäni tekemään läksyjä. Minusta on tärkeää, että hän osaa jättää ne välillä myös tekemättä. Toisaalta opetan, että asioiden eteen pitää nähdä vaivaa. Mitä tahansa voi oppia, kun näkee vaivaa."

Parista asiasta Mikael on ollut tarkka. Hän on halunnut syödä tyttärensä kanssa yhdessä ja peitellä tämän nukkumaan. Kehunut hän on paljon, mutta vain syystä.

Kun tytär ratsastaa, Mikael odottaa ylpeänä talleilla.

"Katsomaan en pysty. Se hevonen on niin iso."

Kiitos, äiti

Viime kesänä Mikael kävi äitinsä kanssa keskustelun, joka hymyilyttää häntä vieläkin. 

Äiti tuli sanomaan, että hän haluaisi nyt pahoitella kaikkia niitä virheitä, joita on kasvatuksessa tehnyt.

Mikael vastasi, että hänellähän oli mahtava lapsuus, ei äiti virheitä ollut tehnyt!

Äiti totesi, että haluaa nyt joka tapauksessa pahoitella niitä kaikkia.

Ei ole mitään virhettä, Mikael jankutti, ja äiti jankutti takaisin, että kyllä nyt joku on.

"Äiti kasvatti minut hyvin. Juuri niin kuin piti."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2016.

Vapaus voittaa

Baveman kirjoitti:
Hauska artikkeli!
Aiemmin en tiennyt Jugnerista mitään vaan nytpä tiedän. Sopivasti oli myös yleisempää pohdiskelua maailmasta.
Vaan hiukan outoja olivat nämä poiminnat joita oli nostettu otsikoihin: vai että vapaa kasvatus teki sietämättömän? Oikeastaan jutun sisällä ei niin sanottu vaikka annettiinkin olettaa että tämä oli sietämättömyyteen johtanut. On minusta harmillista, että vapaata kasvatusta syyllistetään, varsinkin kun lukija saattaa yleistää Jugnerin tapauksen kaikkiin ihmisiin.
Ja voi vapaatakin kasvatusta tehdä hyvin ja huonosti, lapsesta välittävästi tai piittaamattomasti.
Kuitenkin kiitos artikkelista joka sinällään oli jo monipuolinen ja sisälsi asioiden vastakkainasetteluja.

Populistipoliitikkojen mielestä, tavallista ihmistä pitää rangaista lisäsäännöillä, kovemmilla rangaistuksilla ja poliisivaltiolla, että isot kihot voivat paremmin, kupata kansan rahat veroparatiiseihin - ei siinä "vapaan kasvatuksen" haukkumisessa, muusta ole kyse, ikävä kyllä. Ilman vapautta ihminen ei ole ihminen.

Vierailija

Jos olet vaikka työttömänä ja menet työvoimatoimistoon, etkä noudata ohjeita, niin ongelmissa olet. Eli tällainen kapinointi sopii hyvässä asemassa olevalle ihmiselle, ei ihmiselle joka on sillä hetkellä alisteisessa asemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla