”Ihminen tahtoo tietää, kuka on, mistä tulee ja miksi on sellainen kuin on. Aikaisemmin jotenkin leijuin ilmassa, mutta nyt olen kiinni jossain”, Mikaéla sanoo.
”Ihminen tahtoo tietää, kuka on, mistä tulee ja miksi on sellainen kuin on. Aikaisemmin jotenkin leijuin ilmassa, mutta nyt olen kiinni jossain”, Mikaéla sanoo.

Mikaéla Gröndahl kasvoi adoptiovanhempiensa ainokaisena. Aikuisena hän löysi kymmenen sisarustaan. ”Matka sisarusten luo oli mutkikas, mutta se todellakin kannatti tehdä.”

”Nimeni oli Leena Marjukka elämäni ensimmäiset kahdeksan kuukautta. Sitten biologinen äitini antoi minut Pelastakaa Lapset ry:lle luovutettavaksi adoptioperheeseen. Uusi perhe vaihtoi nimeni, minusta tuli Mikaéla Alexandra.

Lapsuuteni oli ihan hyvä. Aloin miettiä juuriani vasta noin 13-vuotiaana.

Silloin suurin huoleni oli, että entä jos ihastun vahingossa veljeeni. Voisihan käydä niin, että kokisimme jotakin ihmeellistä yhteyttä, jos tapaisimme sattumalta. Jos minulla siis on veli.

Lisäksi halusin tietää, minkä näköinen biologinen äitini oli. Onko tumma, onko kaunis? En tiennyt biologisesta äidistä mitään.

Kirjoitin sisaruksille kirjeet, joissa kerroin, että haluaisin tavata.

Vuonna 1978 sain adoptioäidiltä puhelun: sinulle tuli postissa tällaisia papereita, mitä näille tehdään?

Papereiden mukaan biologinen äitini oli kuollut muutamaa kuukautta ennen 50-vuotispäiväänsä ja minut oli merkitty omaiseksi perunkirjoituksessa.

Papereista sain tietää äitini nimen. Hän oli Maila. Maila-nimisellä naisella oli kuusi lasta: yksi poika ja viisi tyttöä. Lapsista neljä oli adoptoitu, jokainen meistä eri perheeseen.

Kirjoitin sisaruksille kirjeet, joissa kerroin, että haluaisin tavata. Siitä alkoi rakentua uudenlainen elämä.

Myöhemmin sain kuulla, että minulla on isänkin puolelta viisi sisarusta.

Aikoinaan äiti asui aitassa, hoiti lehmiä ja huomasi olevansa raskaana. Äiti parka. Minun käy äitiä sääliksi.

Minua itkettää, kun ajattelen biologisen äitini elämää. Millaista on ollut synnyttää vauva toisensa jälkeen ja joutua antamaan lapset pois.

Sen tiedän, että aikoinaan äiti asui aitassa, hoiti lehmiä ja huomasi olevansa raskaana. Äiti parka. Minun käy äitiä sääliksi.

Minulla on ollut aina aika hyvä elämä. Jollakin tavalla elämä sai kuitenkin uuden suunnan, kun löysin biologiset sisarukseni.

Ihminen tahtoo tietää, kuka on, mistä tulee ja miksi on sellainen kuin on. Aikaisemmin jotenkin leijuin ilmassa, mutta nyt olen kiinni jossain.”

Mistä Mikaélan ja sisarusten ensitapaamisella puhuttiin? Millainen Mikaélan isä oli? Lue Mikaélan koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. ”Urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs”, Satu Kunnari sanoo.

Lentopalloilija Olli Kunnarin sopimus puolalaisen joukkueen kanssa oli allekirjoitusta vaille valmis. Elettiin vuotta 2011, ja perhe oli asunut ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta.

Ollin ja hänen vaimonsa Satu Kunnarin esikoinen oli aloittamassa esikoulun, ja pariskunta oli päättänyt, että Satu ja lapset muuttava Suomeen. Ollin oli määrä jäädä vielä vuodeksi Puolaan.

”Yksin valvoessani päätin, että aamulla soitan managerilleni ja sanon, etten jatka ulkomailla pelaamista, vaan lähden perheen kanssa Suomeen”, Olli kertoo.

Taustalla oli vaimon uupumus. 

”Kun saimme esikoisemme, pelasin Ranskassa. Satu oli paljon vauvan kanssa yksin kotona, koska minulla oli pelimatkoja.”

Tukiverkkoa perheellä ei juuri ollut.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa.”

”Vähitellen ulkomailla asumisesta katosi uutuuden viehätys. Lasten syntymän jälkeen arki ammatti­urheilijan vaimona osoitti rankkuutensa”, Satu kertoo.

Etenkin syksy 2009 oli raskas.

”Joulun alla olin tullut lasten kanssa lomalle Suomeen. Tyttärellämme oli ollut viikkokausia kuumetta, korvatulehduksia ja antibioottikuureja. Lopulta hänelle puhkesi keuhkokuume, ja hänet kiidätettiin Tampereelle sairaalaan. Poika jäi vanhemmilleni, ja minä valvoin tyttären rinnalla sairaalassa.”

Kun lapsi pääsi sairaalasta, Satu sai pahoja rytmihäiriöitä. Niiden syyksi paljastui sydänlihastulehdus.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa. Kun en enää jaksanut vastata ystävien puheluihin, tiesin, että minun on haettava apua.”

Olli lensi Sadun luokse, vaikka pystyi viipymään vain muutaman päivän.

”Olin helpottunut, että sydänoireet helpottivat. Ajattelin, että masennuksesta selvitään kyllä. Sadun sairastumisen jälkeen perheen merkitys kasvoi entisestään.”

Keväällä Satu alkoi voida jo paremmin, ja perhe palasi Ollin luokse. Terapiassa Satu kävi Suomessa vielä vuoden ajan.

”Olli on tehnyt aina uraansa liittyvät päätökset itsenäisesti, ja minusta niin pitääkin olla. Olemme toki keskustelleet asioista, mutta urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs. En haluaisi, että Olli olisi minulle katkera tai sanoisi, että olisi mennyt, mutta minä en päästänyt.”

Miten arki muuttui, kun koko perhe muutti Suomeen? Kumpi hermostuu herkemmin, Olli vai Satu? Milloin Satu ilmoitti, että Ollista tulee hänen aviomiehensä? Lue Sadun ja Ollin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. Kun Satu uupui, Olli valitsi Suomen ja perheen.

Olli: Muistan valvotun yön keväällä 2011. Olimme asuneet ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta. Pelaan työkseni lentopalloa, ja muutimme aina sen mukaan, missä joukkueessa pelasin. Poikamme oli aloittamassa esikoulun, ja olimme päättäneet, että Satu ja lapset muuttavat Suomeen...