Kun Mirka Laakso, 46, pääsi aivoinfarktin jälkeen kotiin sairaalasta, hänen muistinsa oli ihan onneton. ”Etsin hammastahnaa jääkaapista ja kaadoin pyykinpesuainetta ohi lokerikon.” Mirka joutui opettelemaan uuden tavan elää.
”Minulla oli ollut huono olo koko viikonlopun. Heikotti ja väsytti. Luulin ensin, että migreeni tekee taas tuloaan, mutta tämä oli jotenkin erilaista. Oli heinäkuu vuonna 2015.
Päätin oudoista tuntemuksistani huolimatta lähteä maanantaiaamuna töihin. Hain ajokorttia suorittavan oppilaani autokoulutunnille.
Tunnin aiheena oli maantieajo. Suuntasimme Lappeenrannasta Kuutostielle. Yhtäkkiä tajusin, että minun oli vaikea puhua. Muistan myös, miten katsoin itseäni auton meikkipeilistä ja yritin nostella kulmiani.
Siihen päättyvät muistikuvani.
”Muistan, miten katsoin itseäni auton meikkipeilistä ja yritin nostella kulmiani.”
Jossakin vaiheessa olin soittanut silloiselle puolisolleni Tonille ja sanonut ’auta’. Toni yritti soittaa minulle takaisin, mutta en vastannut enää puhelimeen.
Toni tiesi suurin piirtein reitin, jota olin oppilaan kanssa ajanut, ja lähti etsimään minua. Hän löysi minut autosta eräältä parkkipaikalta kaupungin keskustassa.
Nuori hämmentynyt oppilas oli jättänyt minut yksin sinne. Myöhemmin, kun asiaa selviteltiin, hän sanoi, että olin vaikuttanut viikonlopun jälkeen tosi väsyneeltä ja huonovointiselta.
Ambulanssi kiidätti minut sairaalaan. Olin 35-vuotias ja saanut aivoinfarktin.
Tolkuton väsymys
Neljän sairaalapäivän jälkeen kotiin palasi eri Mirka kuin sieltä oli lähtenyt. Pääni oli sekaisin ja muisti ihan onneton. Vasemmalla puolella kroppaa tuntui heikkoutta ja silmässä oli näkökenttäpuutosta.
Etsin hammastahnaa jääkaapista ja kaadoin pyykinpesuainetta ohi lokerikon. Keittiössä sekoitin eri aineksia niin, että en lopulta tiennyt, olinko tekemässä taikinaa vai salaatinkastiketta.
Väsymys oli jotain tolkutonta. Se ei helpottanut lepäämällä tai nukkumalla.
Hoidoksi tuli pysyvä verenohennuslääkitys. Ymmärsin myös jollain tasolla, että minun pitäisi jatkossa ottaa iisimmin.
Silti halusin aluksi todistaa itselleni ja koko maailmalle, että olen kunnossa. Minulle kirjoitettiin kolmen kuukauden sairausloma, mutta menin autokoulun toimistolle jo kahden viikon kuluttua aivoinfarktista.”
Mikä Mirkan aivoinfarktin oli aiheuttanut? Miten hänen yritykselleen palata töihin kävi, entä millaista oli arki lasten kanssa sairastumisen jälkeen? Miten Mirka oli päätynyt ostamaan autokoulun ilman kokemusta yrittäjyydestä? Miten Mirka onnistui pääsemään ylioppilaaksi käymättä lukiota? Mirkan ja Tonin parisuhde päättyi eroon, mutta millainen suhde heillä on nykyään? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 12/2026 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
