Terhi pohti pitkään, voiko aivoinfarktin saaneesta puolisosta erota: ”Olin ollut varma siitä, että pysyisimme ikuisesti yhdessä”

”Se oli ihan tavallinen joululoma. Istuin kolmikerroksisen omakoti­talomme kellarissa ja myin lasten pieniksi jääneitä vaatteita netissä.

Mieheni oli jo palannut lomalta töihin mutta tullut kesken päivän kotiin. Hän oli tuntenut itsensä vähän sairaaksi. Hän oli nukkunut päiväunet ja alkanut sen jälkeen katsoa lasten kanssa leffaa.

Kesken elokuvan lapset tulivat kellariin ja sanoivat: ’Iskä ei sano mitään. Onko se vihainen?’

Menin katsomaan ja näin, että mieheni käsi vapisi ja suu ei auennut. En heti tajunnut, mitä oli tapahtunut, mutta soitin ambulanssin. Ensihoitajilta kuulin, että mieheni oli saanut aivoinfarktin.

Olin peloissani. Toisaalta tiesin naisen, joka oli saanut infarktin ja toipunut siitä hyvin. Ajattelin, että niin voisi käydä meillekin.

Sairaalassa selvisi, että vaikka mieheni oli saanut ajoissa apua, liuotushoito ei ollut toiminut toivotulla tavalla. Mies oli osittain halvaantunut eikä osannut sanoa sanaakaan. Kukaan ei tiennyt, miten tilanne kehittyisi.

Minut repäistiin kokonaan pois elämästä, jonka olin ajatellut kuuluvan minulle.

Olimme päälle nelikymppisiä ja olleet 18 vuotta yhdessä. Meillä oli 15-, 13-, 6- ja 4-vuotiaat lapset, koira ja vanha omakotitalo. Raskainta oli se, että yhtäkkiä olin yksin vastuussa kaikesta.

”Surin sitä, ettei hyviä hetkiä voisi enää koskaan toistaa.”

Tuttu arki ei palaa

Tapahtuneesta on nyt 14 vuotta. Aluksi minulla oli hirveän suuri toivo parantumisesta.

Tilanteen vakavuus iski vähitellen päin kasvoja. Aloin tajuta, ettei mies opi tuottamaan eikä ymmärtämään sanoja kuten ennen. Arkemme ei palaisi ennalleen.

On sanonta ’päivä kerrallaan’. Minä elin tuolloin ehkä sekunti tai minuutti kerrallaan. Lapset pakottivat olemaan jollakin tasolla aikuinen ja koira lähtemään joskus ulos.

Mieheni palasi kotiin kahdeksan kuukauden sairaalassa olon jälkeen.

Se oli iso muutos. Minulla oli neljän lapsen, koiran ja omakotitalon lisäksi vastuu hänestä. Tein kuusituntisia työpäiviä kaupan alalla ja niiden jälkeen olin omaishoitaja.

Ikävöin yhteisiä koiralenkkejä, vanhempainiltoja ja kesälomareissuja moottoripyörällä. Sitä, että voisin nukkua mieheni kainalossa kuten ennen, pussata hyvät yöt ja nauraa yhdessä.

Surin sitä, ettei hyviä hetkiä voisi enää koskaan toistaa. Tasavertainen kumppanuus katosi, ja tilalle tuli hoivasuhde.

Jos Terhiä ei aina huvittaisi lähteä lenkille, hän ajattelee, että liikkuu, koska voi.

Elin pitkään pelkästään infarktille, miehelle ja lapsille. Hukkasin itseni täysin.

Kun tapasin jonkun uuden ihmisen, kerroin nopeasti, missä olin töissä, kuinka monta lasta minulla oli ja että mieheni oli saanut aivoinfarktin. Se oli kiinteä osa identiteettiäni ja tuntui minussa koko ajan.

Luulin, että se näkyy ulospäinkin.

”Ajattelin, että olisi raukkamaista jättää sairastunut ihminen.”

Voimmeko erota?

Romanttinen rakkaus hiipui vähitellen. Jossakin vaiheessa minusta alkoi tuntua, ettei mies enää ollut minun mieheni vaan vieras ihminen.

Tajusin, että avioliittomme oli päättynyt, mutta en lähtenyt viemään eroa eteenpäin. Minulla ei ollut siihen voimia. Ajattelin myös, että olisi tosi raukkamaista jättää sairastunut ihminen.

Moni ajattelee, että sairastuneesta puolisosta ei voi erota. Niin minäkin pitkään ajattelin.

Miehensä sairastuttua Terhi sai ystävältään kirjan. Hän alkoi kirjoittaa siihen ajatuksiaan. Kirjoitusten pohjalta syntyi maaliskuussa 2023 ilmestynyt kirja Rakkaani ei tuota puhetta (Avain).

Olin ihan satavarma siitä, että pysyisimme ikuisesti yhdessä. Veti aika nöyräksi, kun elämä ei mennytkään niin kuin olin ajatellut.

Nettikeskusteluissa sanotaan usein, että on raukkamaista jättää toinen hädässä. Se saa minut turhautuneeksi ja vihaiseksi.

Mietin aina, että kommenttien kirjoittajat eivät tiedä, mistä puhuvat.”

Mihin Terhi päätyi eropohdinnoissaan? Mitä Terhi ajattelee surun kanssa elämisestä? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 6/2023. Tilaajan voit lukea sen myös täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile digilehdet.fi-palvelua.