Sami Sykkö ei ole kiipeillyt missään niin paljon kuin tässä, lapsuudenkodin pihassa. ”Työläisalueella kenelläkään ei ollut varaa olla parempi kuin muut. Lapsuuteni luksusta olivat kiivit kaverin kotona.”
Sami Sykkö ei ole kiipeillyt missään niin paljon kuin tässä, lapsuudenkodin pihassa. ”Työläisalueella kenelläkään ei ollut varaa olla parempi kuin muut. Lapsuuteni luksusta olivat kiivit kaverin kotona.”

Sami Sykkö on talonmiehen ja siivoojan poika, josta tuli teininä asuntosijoittaja ja aikuisena tyylin ammattilainen.
 

Mies tulenpunaisessa kaulaliinassa horjuu kiipeilytelineen päällä. Okranväriset mokkakengät luistavat metallitangoilla. Joskus tässä uskalsi vaikka juosta!

Samassa telineessä Itä-Helsingissä Sami Sykkö, 43, on nimittäin keikkunut tuhat kertaa ennenkin. Taitavammin vain ja paljon järkevämmissä vaatteissa.

Lapsena vaatteiden valinta oli helppoa. Keväästä syksyyn Sami puki pihalle äidin tekemät collegehousut, syksystä kevääseen äidin tekemät toppahousut.

"Minulla oli kaksi asua, ja tykkäsin käyttää niitä. Panostin mukavuuteen."

Sen jälkeen moni asia on muuttunut. Samilla ei ole enää toppahousuja, mutta 70 paria muita. Collegekankaan tilalla on pellavaa ja kašmiria. Ja villaa, niin kuin nyt kaulassa oleva pariisilaisesta muotihuoneesta ostettu kaulaliina, joka sopii hienosti syksyn väreihin.

Se ei ole sattumaa.

Sami on entinen taitoluistelija, entinen lapsimalli ja entinen päätoimittaja.

Sami on tyylin ammattilainen. Hän kirjoittaa pukeutumisesta, sisustuksesta ja muotoilusta juttuja  ja kolumneja, blogia ja kirjoja. Hän kommentoi televisiossa itsenäisyyspäivän vastaanoton asuja ja kertoo, miten maailmalla pukeudutaan seuraavan sesongin aikaan.

Hänestä itsestään ei voi kertoa kertomatta myös entisiä asioita. Sami on entinen taitoluistelija, entinen lapsimalli ja Glorian entinen päätoimittaja. Entisistä asioista kaikkein eniten entinen hän on poika A-talon B-rapusta.

Ympäri kaksiossa

Puhelimeen vastattiin aina. Heti. Mistä sitä tiesi, vaikka jollakin olisi jäänyt avain sisälle ja hellanlevy päälle?
”Syköllä, Sami puhelimessa”, Sami vastasi.
”Syköllä”, vastasivat äiti ja isä.

Isä Matti oli taloyhtiön talonmies. Hän avasi rappujen ovet aamuseitsemältä ja lukitsi ne iltayhdeksältä. Siinä välissä oli täysi työpäivä: lumitöitä, hanojen korjausta ja kotiovien avaamista.

Äiti Ritva oli taloyhtiön siivooja. Hän siivosi A-, B- ja C-talot, kaikki 12 rappua. Lisäksi kolme saunaa, kuusi pukuhuonetta ja pyykkituvat. Työaika oli virallisesti kolme aamupäivää viikossa, mutta kauemmin siinä meni. Äiti kuunteli mielellään vanhusten tarinoita.

Perhe asui kaksiossa. Nyt Sami seisoo ulkona sen ikkunoiden alla ja selittää, miltä sisällä näytti. Olohuoneessa oli oranssiruskeat Marimekon verhot, makuuhuoneessa kirjahylly, alkovissa äidin kutomakone. Kapea ikkuna isompien välissä kuuluu keittokomeroon.
"Kaksiossa pääsi kulkemaan ympäri. Sellaiset asunnot ovat kauhean kivoja."

Levysoitinta Syköillä ei koskaan ollut, mutta televisio oli. Kuusivuotiaana Sami katsoi siitä taitoluistelun EM-kisoja. Kun kisat päättyivät, Sami pyysi isää soittamaan luisteluseuraan.

Lähiseuran harjoitukset olisivat viikon päästä. Sami halusi jäälle heti.

Luistelusta tuli vakavaa. Yhdeksänvuotiaana Samilla oli yhdeksät harjoitukset viikossa.

"Isä etsi puhelinluettelosta toisen seuran, ja minä pääsin luisteluharjoituksiin seuraavana päivänä. Niin päädyin Helsingin taitoluisteluklubiin. Se oli silloin Suomen menestynein seura, Helsingin Sanomien Aatos ja Jane Erkon perustama."

Luistelusta tuli nopeasti vakavaa. Yhdeksänvuotiaana Samilla oli yhdeksät harjoitukset viikossa. Isä ehdotti val-mentajalle, että kerran viikossa tai kuukaudessa voisi olla leikkitunti. Ei tullut kuuloonkaan.

Jos aamuharjoitukset ennen koulua olivat Pirkkolan jäähallissa, isä lähti kuskiksi ja meni itse uimahalliin. Myllypuron-aamuina äiti istui jääkylmän jäähallin kahviossa ennen sen aukeamista ja neuloi Samille villasukkia ja slipovereita.

Joka päivä koulun päättyessä pihassa odotti sinapinruskea Opel. Matkalla jäähallille Sami söi eväsrasiasta juusto-makkaraleipiä. Luistelu ei häirinnyt koulunkäyntiä: Sami oli luokkansa paras.
Lapsena oloa se häiritsi.

"Ajattelin, että minusta pitää tulla paras, koska äiti ja isä uhrasivat niin paljon."

Jos Sami ei olisi luistellut niin tosissaan, hän olisi saanut uida ja hiihtää. Valmentaja kielsi: ne kehittivät vääriä lihaksia. Hän olisi voinut luistella muiden lasten kanssa sillä kentällä, jonka isä jäädytti kotipihaan. Valmentaja kielsi: terät olisivat menneet pilalle. Äidin ja isän mielestä luistelu oli liian totista. He eivät asettaneet Samille tavoitteita.

Sami asetti.

"Luistelu oli kallista. Ajattelin, että minusta pitää tulla paras, koska äiti ja iskä uhrasivat niin paljon."

Yksi uhrauksista oli tiilitalo. Isä rakensi sitä mäen päälle Nurmijärven Lepsämään. Äiti saisi kodinhoitohuoneen ja Sami oman huoneen.
Kun talo valmistui, vanhemmat myivät sen. Nurmijärveltä olisi ollut mahdotonta kulkea kaikkiin luisteluharjoituksiin Helsinkiin.

Sävyllä on väliä

Sami ei ole liiemmin istunut hiekkalaatikon reunalla. Nyt istuu. Äiti ja siskonpoika Severi ovat tulleet tien yli puistosta tuttuun pihaan. Äiti tervehtii ohi kulkevia, Sami avaa Severin haalarin vetoketjua, jotta kiva paita näkyisi.

Sami alkoi kerätä Severille klassikkovaatteita jo ennen tämän syntymää: tikkitakin, pellavapuvun, murrettuja värejä. Kaksivuotislahjaksi Severi sai nahkatakin eikä olisi voinut välittää siitä vähempää.

Sami itse oli 11, kun hän mietti elämänsä ensimmäisen kerran vaatteitaan. Oli pakko.

Sami oli oppilaista vähävaraisin ja lahjakkain.

Valmentaja oli tehnyt listan Amerikkaan tarvittavista tavaroista: Paitoja ilman painokuvioita. Tummat samettihousut. Valkoinen kauluspaita.
Kuusi viikkoa erossa äidistä, isästä ja vastasyntyneestä Pauliina-siskosta oli pitkä aika, mutta Sami ei empinyt.
Valmentaja oli valinnut kolme lahjakasta oppilasta, jotka pääsisivät maailman parhaaseen valmennukseen. Hän maksoi Samin matkan, koska tämä oli oppilaista vähävaraisin ja lahjakkain.

Kesä 1981 oli hieno. Sami oli ensimmäisen kerran Ruotsia kauempana, opetteli kolmoistulppia ja sitä, miten maailmalla eletään. Vieraille ei kerrota omaa osoitetta, laukkua ei pidetä kahvilassa selkänojalla ja italialainen Gucci on laukkumerkkien ykkönen.

"Macy’s-tavaratalon kosmetiikkaosastolla opin, että kannattaa ostaa vaikka laatikollinen samaa huulipunaa, jos löytää juuri oikean sävyn."Kun Sami palasi kotiin, naapuri ehdotti lapsimallin töitä.

Kuvauksia tuli lisää. Aina vain enemmän ja mukavampia.

Ensimmäisessä kuvauksessa Samin piti hymyillä pariskunnan välissä niin luottavaisesti  kuin osasi. Hymyn piti sopia yläpuolelle tulevaan tekstiin: Turvallinen omistaa. Erinomainen ajaa. Volvo.

Sami onnistui. Kuvauksia tuli lisää, aina vain enemmän ja mukavampia.
Maaliskuussa 1983 taitoluistelun MM-kisat pidettiin Suomessa. Aatos Erkko pyysi Samia luistelemaan avajaisissa Pojan uni -esityksen pääosan ja Sami päätyi ensimmäisen kerran Hesarin etusivulle.

Vuotta myöhemmin, 13-vuotiaana, Sami voitti junioreiden taitoluistelun Suomen mestaruuden.
Siihen hän lopetti.

Ei ollut järkeä olla jatkuvasti Itäväylällä matkalla jäähallille tai sieltä pois, kun ei siihen mennessä ollut oppinut kolmoishyppyjä. Sitä paitsi lopettamalla sai aikaa tehdä mallikiertueita.

"Luistelu jätti minuun jälkensä. Valmentaja sai minut tuntemaan itseni laiskaksi, vaikka olin hänelle rakas. Hän opetti tekemään kaiken niin hyvin kuin osaan. Rakastin luistelua."

Kaikki eivät tajua

Sami ei usko, että kukaan perheestä haikaili Nurmijärven ja tiilitalon perään. Uusi koti löytyi Laajasalosta  300 metrin päästä vanhasta.

Kolmiossa Sami sai oman huoneen ja  pikkusisko Pauliina peri paikan vanhempien makuuhuoneessa. Isä ehti yhä seitsemäksi rappuja avaamaan. Äiti siivosi vanhoja kotitaloja niin kuin ennenkin.

Entisen ja uuden kodin välissä kulki vain yksi tie, mutta myös koulupiirin raja. Niinpä Sami joutui eri yläasteelle kuin pihakaverit.

Yläasteella Sami oli se poika, joka ensin luisteli ja sitten tuli jokaisen luokkakaverin kotiin Anttilan luetteloissa. Se, joka esitteli mainoksissa merimiesmuotia ja safarityyliä ja lyhyitä kalsareita.

"En tahtonut kasvaa aikuiseksi, vaan jatkaa lapsimallin töitä."

"Olin erilainen, ja luistelun vuoksi minua pidettiin naismaisena. En tahtonut kasvaa aikuiseksi, vaan jatkaa lapsimallin töitä. Halusin mahtua mahdollisimman kauan suurimpaan lasten mallikokoon 152 senttiä", Sami sanoo.

"Olen aina kaivanut verta nenästäni. En ole myöhemminkään yrittänyt olla kuten muut."

Muotikuvausten lisäksi Sami teki muita töitä. 15-vuotiaana hän myi Kauppatorilla turisteille porontaljoja ja turkishattuja. Siinä oppi katsomaan, mihin hintaan tavara menee kaupaksi ja mikä piisamihatuista näyttäisi vähiten hassulta japanilaisturistin päässä.

Kesäiltaisin Sami myi Linnanmäellä Uuden Iloisen Teatterin ohjelmia ja tutustui Jukka ja Liisa Virtaseen.

"Liisalta opin, miten tärkeää on kohdella kaikkia tasapuolisesti. Näin, että titteleitä tulee ja menee eivätkä julkkikset ole mitään sen enempää. Toimittajan työssä siitä on ollut paljon apua."

"En halua koskaan katua sitä, etten uskaltanut yrittää."

Virtasten vuoksi Sami päätyi televisioon. 15-vuotiaana hän istui vieraana Levyraadissa Pirkko Liinamaan ja Klaus Järvisen välissä, vaikkei ollut ikinä kuunnellut musiikkia. Hän arvioi olleensa kammottava.

"Menin, koska en halua koskaan katua sitä, etten uskaltanut yrittää."

Yhtenä sunnuntaina isä luki sohvalla Helsingin Sanomia. Olan yli Sami näki asuntoilmoituksen, tajusi säästäneensä jo puolet yksiön hinnasta ja laski paperilla, paljonko pitäisi periä vuokraa, jotta voisi maksaa loput.

Heti maanantaina Sami meni pankkiin tuttujen naisvirkailijoiden luo.

"Jostain syystä elämääni vaikuttavina ihmisinä on ollut paljon naisia. Parhaina ystävinä, valmentajana, pomoina. Jopa pankissa."

Sami osti yksiön Helsingin Torkkelinmäeltä. Hänestä tuli vuokraisäntä ja asuntosijoittaja. Hän oli juuri täyttänyt 16.

Korkeisiin huoneisiin

Sami Sykön nykyisessä kodissa kaikuu vähän. Ainakin kun istuu italialaisen Muranon lasikruunun alla ruokasalin pitkän pöydän ääressä ja juo teetä ohuista posliinikupeista. Sami hakee keksejä, kulkee ruokasalista keittiöön ja sieltä eteisaulan kautta takaisin ruokasaliin. Tässäkin kodissa pääsee kulkemaan ympäri.

Asunto on Helsingin Kruununhaassa, jugendtalojen rivissä. Sisäpihalle näkyy yllätys: suuret, lasitetut terassiparvekkeet. Sami pääsee hissistä suoraan terassilleen, jossa on vihreä divaani ja kauniita istutuksia.

Kun Sami ei tiedä, millä pesuaineella lattiaansa pyyhkisi, äiti tietää.

Ei olisi ilman äitiä.

Tämä lähti äitienpäivänä Samin kanssa puutarhakauppaan, auttoi istuttamaan muratit ja appelsiinipuun ja neuvoi, kuinka villiviiniä
hoidetaan.

"Luulen, että vanhemmille on tärkeää, että he ovat jossakin parempia. Kun yhtäkkiä lapsista tulee maailmankansalaisia tai mitä vain."

Kun Sami ei tiedä, millä pesuaineella lautalattiaansa pyyhkisi, äiti tietää. Kun seinä pitäisi maalata tai Samin pakastimen ovi ei mene kiinni, isä tulee apuun.

Joka kevät isä antaa Samille syntymäpäivälahjaksi ikkunoiden pesun.

"Se on ihana lahja, ihan paras. Ja tietysti autan."

Samin kodissa Kruununhaassa on ruokasali, keittiö ja monta huonetta.

Samin vanhemmat asuvat siinä samassa kolmiossa, johon perhe muutti 30 vuotta sitten. Pauliina sai oman huoneen vasta kun Sami muutti pois.

Samin kodissa on ruokasalin ja keittiön lisäksi monta huonetta. Huoneet ovat niin korkeat, että pukeutumishuoneeseen saa vaatteita tankoihin kolmeen kerrokseen.

Kertaakaan äiti tai isä eivät ole kysyneet, eikö vähempi riittäisi.

"Äiti ja iskä ovat sitä sukupolvea, joka toivoi lapsilleen parempaa. He eivät ole eläneet meidän lasten kautta, kannustaneet vain ja auttaneet. Samalla he ovat nähneet paljon mielenkiintoista."

Ei tippaakaan

Viimeisiin lapsimallikuvauksiin Sami meni ylioppilaskirjoituksista. Sen jälkeen hän alkoi toivoa, että kasvaisi äkkiä miesmallin mittoihin. Turhaan toivoi.

Tilalle tuli paljon muuta. Muun muassa laivoja.

Ravintolan tarjoilijana ruotsinlaivalla Sami oppi avaamaan viinipulloja. Siitä oli hyötyä tarjoilijan töissä Itävallassa. Armeijassa Sami palveli ylimatruusina miinalaiva Pohjanmaalla ja kaatoi pakastinkylmää votkaa laivan päällikön vieraille.

"Ei tarvitse tyytyä huonoon, jos voi saada parempaa."

Luksusristeilijällä Sami oppi, mitkä ovat todella hienoja posliineja, kuinka kristallikarahvista tarjoillaan ja miten pöytähopeat kiillotetaan. Hän kävi New Yorkissa, Uudessa Seelannissa, Australiassa, Karibialla.

"Opin, että ei tarvitse esittää parempaa kuin on. Ja ettei tarvitse tyytyä huonoon, jos voi saada parempaa."

Jouluvastaanotolla kasinon johtaja tarjosi henkilökunnalle maailman kalleinta samppanjaa. Sami otti lasin ja skoolasi, mutta ei maistanut silloinkaan. Se on ainoa kerta, jolloin hän ei ole kehdannut pyytää alkoholitonta.

Puolen vuoden risteilyn jälkeen Sami palasi Suomeen. Hän muutti kuudeksi vuodeksi Vaasaan ja opiskeli ekonomiksi, meni töihin muotoilutoimistoon ja toimittajaksi Hesariin. Opinto­vapaalla New Yorkissa Parsonsin muoti- ja designkoulussa hän rakastui lopullisesti muotiin.

Persoonallisella käsialalla

Viime aikoina Sami on ollut paljon kotona. Hänen työnsä Glorian päätoimittajana päättyi yllättäen kaksi vuotta sitten. Illalla äiti kysyi, onko Samin nyt pakko myydä juuri ostamansa koti. Ei ollut.

Puhelin alkoi soida saman tien, ja Sami vastasi heti, tietysti.

"Mutta vasta vuoden verran on tuntunut siltä, että olen saanut elämäni takaisin. Elämä on juuri nyt niin kivaa, että voi kun kaikki jatkuisi pitkään näin."

"Vaikka olisin yksin, katson aina, mitä päälleni laitan."

Tavallisena päivänä Sami tekee töitä kotona neuleessa ja löysissä housuissa. Ei ihan collegehousuissa, mutta mukavissa.

"Vaikka olisin yksin, katson aina, mitä päälleni laitan. Ainakin niin, että värit sopivat yhteen."

Pukeutumisessa parasta on, että joka aamu saa aloittaa alusta.

"Pukeutuminen on harrastukseni ja  yksi intohimoistani. Rakastan katsoa muiden tyylejä. Mietin mittasuhteita ja rytmiä", hän sanoo.

"Näen päässäni, miltä jokin näyttää päälläni. Joskus se ei oikeasti toimi ollenkaan, mutta en luovuta. Yhdistelen, kunnes onnistun."

Sami tietää, että se kuulostaa jonkun mielestä turhanpäiväiseltä. Hän taas ei käsitä, miksi se toinen käyttää loputtomasti aikaa jalkapallon seuraamiseen.

"En voi ymmärtää, miksi joku haluaa ajaa hienolla autolla, mutta suostuu kulkemaan halpahallin toppatakissa. Vaatteet ovat käsiala ja käyntikortti."

Isällä on erilainen maku, ja saa olla.

Ei Sami sitä tarkoita, että kaikkien pitäisi pukeutua tietyllä tavalla. Hän toi ulkomailta isälleen solmioita, kunnes huomasi, ettei isä käytä niitä. Isällä on erilainen maku, ja saa olla.

Hyvien päivien muistot

Pensaat C-talon edustalla on leikattu siististi. Pihateillä ei ole roskia, kiipeilyteline on hyvässä maalissa. Samista se tuntuu hyvältä. Joku välittää.
"1970-luvun alussa on osattu tehdä oikeanlaisia asuinympäristöjä. Näin suuria pihoja ei ole enää missään."

Isä jäi eläkkeelle viisi vuotta sitten. Siihen asti, 40 vuotta, hän oli täällä talonmiehenä.

"Kun iskä oli viimeisiä päiviä töissä, ajattelin tulla ottamaan kuvia muistoksi. Olisi pitänyt. Se vain jäi, kun oli työmatka ulkomaille. Samoin äidin viimeisenä työpäivänä kolme vuotta sitten."

Nyt Samin isä polkee kaupasta tuulitakissa ja tuo tuttipullon. Äiti, isä ja Severi lähtevät lihakeitolle ja päiväunille.

Sami lähtee omaan kotiinsa ja keittää teetä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2013.

Mariposa

Muotitoimittaja Sami Sykkö: ”Olen aina uskaltanut olla erilainen”

Vaatteisiin en rahojani tuhlaa muuta kuin tarvittaessa ! kirjoitti: Hyvinhän on kaverilla omastamielestä mennyt muodin maailmassa vain omia tahtomisia,mielihaluja tyydyttämällä.Mutta missä oma perhe vaimo lapset, eikö ne ole mitään, vain ne mistä itse pystyy päättämään sekö on sitä onnea. Jos muodin seuraaminen ja hienot vaatteet tekevät hänet onnelliseksi niin miksi ei saisi tehdä niin? Eivät kaikki halua perhettä ja se on mielestäni jokaisen oma päätös. Se ei tarkoita että olisi itsekäs tai...
Lue kommentti