”Lapsena en tehnyt juuri muuta kuin soitin. Soittaminen oli alusta asti äärettömän hauskaa”, Iiro Rantala kertoo.
”Lapsena en tehnyt juuri muuta kuin soitin. Soittaminen oli alusta asti äärettömän hauskaa”, Iiro Rantala kertoo.

Iiro Rantalasta ei saa surullista haastattelua, ei sitten millään. Taannoisen ylipainonsakin hän heittää karnevaaliksi, vaikka nykyisin on normaalimitoissa ja tunnustautuu liikuntariippuvaiseksi.

Tämä on kyllä niin epäkorrektia, että saako tälle nauraa? Ihan oikeasti, hei?

Menossa on Pikaparantola-niminen ooppera. Näyttämölle on noussut sopraano, jolla on maailman ihanin ääni ja selkeästi ylipainoa. Hän ryhtyy laulamaan aariaa, jonka sanat menevät suunnilleen näin:

”Voi minua pullukkaa, yrittäkää minua ymmärtää. Kieltäytyä pitäisi, vaan en koskaan kykene. Ah, mä syön ja mä syön ja mä sy-ö-ö-ön, ahmin ja popsin.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Melkein näen silmissäni, miten oopperan säveltäjä Iiro Rantala, 48, on hekotellut aariaa rakennellessaan, se hävytön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Olin valtava jähkäle, ja olin sitä ihan kybällä.”

Toki oopperan juoni on armollinen, ja sopraano oivaltaa lopussa, että oon itseni kaltainen ja siksi niin onnellinen. Mutta silti. Eikö ole sydämetöntä tehdä komiikkaa ihmisen ulkonäköpaineista? Pitäisi kai Iiron tietää paremmin, kun hän oli itsekin vuosikausia… tuota, iso.

”Lihava. Minun brändini oli sitä, että tässä on nyt todella lihava pianisti. Olin valtava jähkäle, ja olin sitä ihan kybällä.”

Sanoo Iiro eikä näytä yhtään siltä, että nyt oltaisiin kipeiden muistojen ytimessä.

”Liikuntaan on tullut samanlainen riippuvuus kuin musiikkiin.”

Ylipaino lähti vain sen takia, että terveys oli ryhtyä reistaamaan. Pankki vaati aikoinaan lainaa varten terveystodistuksen 33-vuotiaalta mieheltä. Terveen papereiden sijaan lääkäriltä tulikin läksytys: Verenpaine 180. Kiloja ehdottomasti pois!

Paino putosi Painonvartijoiden pistelaskulla ja pysyi pois, kun Iiro jätti alkoholin.

Nykyisin Iiro saakin sitten kiksejä liikunnasta. Hän muun muassa juoksee ympäri Töölölahtea.

”Siihen on tullut samanlainen riippuvuus kuin musiikkiin.”

”Ja voihan olla, että ilman musiikkia minulla olisi vaikka millaisia alemmuudentuntoja.”

Iiro Rantala vaikuttaa mutkattomalta mieheltä, jolta kaikki menee putkeen. Ei ihme, että itsetunto on kunnossa.

”On siinä paljon sitäkin, että minua ei ole kukaan koskaan musertanut. En ole kokenut semmoista, että joku olisi tieten tahtoen koettanut särkeä minua”, Iiro sanoo.

”Ja voihan olla, että ilman musiikkia minulla olisi vaikka millaisia alemmuudentuntoja. Jos itsetunto alkaa horjua, teen vain enemmän töitä. Se on hyvä lääke.”

Lue Iiro Rantalan koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 1/2019. Voit lukea sen myös digilehdestä tai tähtiartikkelina alla olevasta linkistä:

Sisältö jatkuu mainoksen alla