Naistenviikon sankari Kreetta Onkeli:
Kirjailijan esikoisromaani kertoi lapsuudesta alkoholiperheessä.
Kirjailijan esikoisromaani kertoi lapsuudesta alkoholiperheessä.

Naistenviikon sankarit kertovat, mistä löytyy rohkeus, vaikka pelottaa. Tänään nimipäiväänsä juhlii kirjailija Kreetta Onkeli.

"En ole koskaan tuntenut itseäni rohkeaksi. Jälkikäteen ajateltuna olin lapsena rohkea ajaessani juoppoja ulos kodistamme. En pelännyt heitä, koska käsitys oikeudestani tehdä niin antoi minulle voimia.

Esikoiskirjani ansiosta minulla ole enää luurankoja komerossani. En ole salannut enkä esittänyt mitään. Inhoan salaisuuksia: Vanhempien velvollisuus on kertoa lapsilleen rehellisesti, lapsen iän huomioon ottaen, miten asiat ovat. Niin moni ihminen istuu psykoanalyysissä selvittääkseen lapsuutensa vaiettuja aiheita.

Olen kärsinyt ihmispelosta. Soluasunnossa piilouduin huoneeseeni ja teeskentelin, etten ole kotona. Hyvän ystäväni kautta opin kohtaamaan ihmisiä, enkä enää ajatellut, että jokainen ihminen on uhka.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen pelännyt ihmisiä siksi, että koen joskus näkeväni heistä kaiken, ja minulle tulee siitä kiusallinen olo. Tuntuu, että näen heidän salaisuutensa. En itsekään toivo, että minusta näkyy kaikki. Ihmisellä on oikeus suojata sisintään. Beige-romaanissani käsittelen ihmispelkoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen enemmänkin estynyt ja arka kuin rohkea mutta yritän kamppailla luontoani vastaan. Monet ihmiset tietävät paniikinomaisen ujouteni. Joidenkin on vaikea ymmärtää sitä, koska olen toisinaan myös hyvin suulas. Kätken ujouteni puhumalla paljon. Niin ehkä stand up -koomikotkin tekevät.

Yhdessä kirjanjulkistamistilaisuudessa menin paniikkiin ja poistuin kaksi minuuttia ennen esiintymistäni. En aina kestä olla tilanteen kannattelija ja tuijotuksen kohde. Se on vaikeuttanut elämääni. Joskus taas hallitsen itseni ja pystyn hoitamaan esiintymiset konkarin lailla. Silloin koen itseni vahvaksi ja rohkeaksi.

Rohkeaksi tunnen itseni myös silloin, kun näen ympärilläni epäoikeudenmukaisuutta. Saatan komentaa vieraita ihmisiä sopimattomasta kielenkäytöstä, jos läsnä on lapsia, tai puuttua kadulla tilanteeseen, jossa epäilen vanhuksen olevan varkauden kohteena.

 Enää en koe minkäänlaista fyysistä ujoutta. Parikymppisenä en halunnut kenenkään näkevän minua uimapuvussa, mutta sisareni kannusti minua käymään uimahallissa. Minulla on ollut vuosikausia uimahallin vuosikortti. Tietynlaista suojapintaa olen saanut myös siitä, että olen oppinut riitelemään mieheni kanssa.

Yksi aikuisena tekemistäni rohkeista päätöksistä oli kieltäytymiseni oravanpyörästä. Elän kuten tunnen. Voin nukkua päivällä tai käydä uimassa. Minulle inspiraatio on tärkeää. Julkaisen ehkä tekstiä harvakseltaan, mutta silloin, kun sen teen, takana on oikea syy, ei pakko kartuttaa ansioluetteloa.

Kirjoittaminen on minulle tärkeää, koska tosielämässä on jätettävä paljon sanomatta, ohitettava asioita. Kirjoittaessa voin olla rehellinen. Silloin en mieti, loukkaantuuko joku.

Olen saavuttanut rohkeudellani tietynlaisen arvokkaan yksinäisyyden. Olen tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, joista pidän. Elämässäni ei ole yhtään muodollista ihmissuhdetta. Koska työskentelen vain oman itseni varassa ja vietän suurimman osan elämästäni yksin, en pysty myöskään syyttämään muita virheistäni. On päiviä, jolloin en haluaisi olla Kreetta Onkelin kanssa missään tekemisissä.

Jokainen ihminen on rohkea joskus. Se ei tarkoita tunnetilaa, joka on aina päällä.”

Missä asiassa suomalaiset naiset saisivat olla rohkeampia?

”Ulkonäköön liittyvä itsetunto saisi olla vahvempi. Pitäisi seistä ryhdikkäästi ja arvokkaasti oman, luonnon suoman olemuksensa takana. Minusta kauneus ei tarkoita hoikkuutta, vahvoja hiuksia ja hyviä hampaita vaan asennetta.”   

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14-15/2013. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla