Naistenviikon sankari Riikka Karppinen:
Riikka Karppinen kävi armeijan oppilaskorpraalina Kaartin Jääkäripataljoonassa.
Riikka Karppinen kävi armeijan oppilaskorpraalina Kaartin Jääkäripataljoonassa.

Naistenviikon sankarit kertovat, mistä löytyy rohkeus, vaikka pelottaa. Tänään nimipäiväänsä juhlii Riikka Karppinen, nuori ympäristöaktivisti. 

"Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Jos koen, että jokin asia on menossa huonosti, haluan ottaa siihen kantaa. Kotona minua kannustettiin aina tuomaan ajatukseni esiin.

Kun ikää tulee enemmän, tietää paremmin, minkä puolesta haluaa olla rohkea. Kotini vieressä on Viiankiaavan alue, jolla olen kulkenut paljon. Nyt sinne suunnitellaan kaivosta, ja siksi olen alkanut puhua alueen puolesta. Olen elänyt koko ikäni luonnon keskellä ja haluan yrittää säilyttää alueen ennallaan.

Minulle ei ollut mikään vaihtoehto, että olisin hiljaa enkä yrittäisi vaikuttaa. Asia on minulle niin tärkeä. Tiesin myös, että jos mie en siihen puuttuisi, siihen ei välttämättä kukaan puuttuisi. Haluan tehdä parhaani ja katsoa, mihin se riittää. Olen sitten ainakin yrittänyt.

Menestys vihreiden ehdokkaana kunnallisvaaleissa oli minulle voima, joka sysäsi eteenpäin. Huomasin, että aika moni on samaa mieltä kanssani. Kaivosasia on alkanut puhuttaa Sodankylässä ja laajemminkin. Olen päässyt puhumaan ministereille ja kansanedustajille. Viime syksynä Euroopan suurin aikakauslehti Der Spiegel teki asiastani jutun, joka oli läpimurto julkisuuden kannalta.

Olin vasta 15-vuotias aktiivisuuden aloittaessani. Hämmästelin itsekin, miten minut otettiin alusta asti vakavasti. En ole ikinä ajatellut, että olisin muita rohkeampi vaan että tämä on minun juttuni. Minä olen tässä rohkea, joku on jossain muussa. Politiikan saralla ei ehkä voi olla rohkea, jos ei ole sanavalmis. Mutta voihan rohkeutta osoittaa monella tapaa: vaikkapa tekemällä päätöksiä, joita elämässään noudattaa.

Jotkut kysyvät, miten mie pystyn tällaiseen ja eikö minua pelota. Otanko kaiken vastuun 50 vuotta eteenpäin? Sellaiset kysymykset havahduttavat ajattelemaan, että ehkä tämä ei ole ihan tavallista. Olen antanut kasvot isolle asialle ja olin niin nuori rumbaan lähtiessäni. Se hämmentää ihmisiä.

Ainakaan vielä ei ole kohdalleni tullut vaikeuksia. Ihmiset voivat tulla sanomaan, että ovat eri mieltä tai kysymään, miksi minä olen jotain mieltä. Se ei ole koskaan ollut vihamielistä. Siitä olen onnellinen.

Jännitän edelleen ison yleisön edessä puhumista. Jännitystä kyllä lieventää, kun tietää, että on oikealla asialla. Oikeastaan se on kaiken rohkeuden perusta, ettei tarvitse miettiä, olenkohan mie oikeassa. Olen aina ollut asiastani ihan varma.”

Vaatiiko armeijan käyminen naiselta rohkeutta?

”Armeija on henkisesti ja fyysisesti vaativa, miehinen maailma. Vaatii kyllä rohkeutta ottaa tällainen haaste. Valintaa joutuu perustelemaan usein ja joskus puolustamaan jämerästikin.” 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14-15/2013. 

Oopperalaulaja Jorma Hynninen soitti tyttärelleen Lauralle ennen vain työasioissa. Nyt he puhuvat myös perheestä ja tunteista.

Oopperalaulaja Jorma Hynnisen elämässä kuluneet puolitoista vuotta ovat olleet muutosten aikaa. Hänen puolisonsa Reetta Hynninen menehtyi munasarjasyöpään keväällä 2017. 

”Voi sanoa, että lapseni pelastivat minut”, Jorma Hynninen kertoo. Hänellä on aikuiset tyttäret, kanttori Ursula Hynninen ja harpisti Laura Hynninen. Poika, oopperalaulaja Marko Salo menehtyi vuonna 2005.

Jorma Hynninen asuu Leppävirralla, mutta Reetan kuoleman jälkeen hän on viettänyt usein aikaa Lauran perheen luona Porvoossa. 

”Aikaisemmin isä soitti vain työasioissa, mutta nyt hänestä on tullut esiin välittävä ja kuunteleva puoli. Kun isä on meillä, teemme ihan tavallisia asioita: käymme Käpy-koiran kanssa ulkona ja puhumme musiikista, töistä, luonnonilmiöistä ja nykyään myös perheestä ja tunteista”, Laura kertoo. 

”Yhteys lasten kanssa on kääntänyt suremisen elämän puolelle.”

”Uusi henkinen yhteys lasten kanssa on antanut minulle tukea ja kääntänyt suremisen elämän puolelle”, Jorma kertoo.

”Oli coolia, kun isä kuoli lavalla”

Kun Jorma Hynninen nuorempana lauloi maailmalla eri oopperataloissa, Laura ja Reetta kulkivat hänen mukanaan.

”Ursula ja Marko olivat jo sen ikäisiä, että he pärjäsivät kotona mummin paimentamina. Lauran mukanaolo oli suuri helpotus, sillä minua vaivasi jatkuva koti-ikävä.”

Laura muistaa, miten koulussa opettajat pyysivät häntä kertomaan kaikille, minkälaista oli ollut Pariisissa.

”En osannut vastata. Kaupungit ja maat menivät päässäni sikin sokin. Aika paljon matkustaminen oli odottelua. Aina oli kuitenkin hienoa, kun isä kuoli lavalla. Se oli jotenkin coolia.”

Mitä musiikkia Jorma inhoaa? Miten Laurasta tuli sirkkafarmari? Lue Jorma ja Laura Hynnisen koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 14/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Tilaajille
”Laura on luova. Vanhan talon osto Porvoosta oli yksi hänen tempauksistaan. Ihmettelin sitä aluksi, mutta nyt ajattelen, että se oli hyvä ratkaisu”, oopperalaulaja Jorma Hynninen sanoo.
”Laura on luova. Vanhan talon osto Porvoosta oli yksi hänen tempauksistaan. Ihmettelin sitä aluksi, mutta nyt ajattelen, että se oli hyvä ratkaisu”, oopperalaulaja Jorma Hynninen sanoo.