Naistenviikon sankari Riikka Karppinen:
Riikka Karppinen kävi armeijan oppilaskorpraalina Kaartin Jääkäripataljoonassa.
Riikka Karppinen kävi armeijan oppilaskorpraalina Kaartin Jääkäripataljoonassa.

Naistenviikon sankarit kertovat, mistä löytyy rohkeus, vaikka pelottaa. Tänään nimipäiväänsä juhlii Riikka Karppinen, nuori ympäristöaktivisti. 

"Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Jos koen, että jokin asia on menossa huonosti, haluan ottaa siihen kantaa. Kotona minua kannustettiin aina tuomaan ajatukseni esiin.

Kun ikää tulee enemmän, tietää paremmin, minkä puolesta haluaa olla rohkea. Kotini vieressä on Viiankiaavan alue, jolla olen kulkenut paljon. Nyt sinne suunnitellaan kaivosta, ja siksi olen alkanut puhua alueen puolesta. Olen elänyt koko ikäni luonnon keskellä ja haluan yrittää säilyttää alueen ennallaan.

Minulle ei ollut mikään vaihtoehto, että olisin hiljaa enkä yrittäisi vaikuttaa. Asia on minulle niin tärkeä. Tiesin myös, että jos mie en siihen puuttuisi, siihen ei välttämättä kukaan puuttuisi. Haluan tehdä parhaani ja katsoa, mihin se riittää. Olen sitten ainakin yrittänyt.

Menestys vihreiden ehdokkaana kunnallisvaaleissa oli minulle voima, joka sysäsi eteenpäin. Huomasin, että aika moni on samaa mieltä kanssani. Kaivosasia on alkanut puhuttaa Sodankylässä ja laajemminkin. Olen päässyt puhumaan ministereille ja kansanedustajille. Viime syksynä Euroopan suurin aikakauslehti Der Spiegel teki asiastani jutun, joka oli läpimurto julkisuuden kannalta.

Olin vasta 15-vuotias aktiivisuuden aloittaessani. Hämmästelin itsekin, miten minut otettiin alusta asti vakavasti. En ole ikinä ajatellut, että olisin muita rohkeampi vaan että tämä on minun juttuni. Minä olen tässä rohkea, joku on jossain muussa. Politiikan saralla ei ehkä voi olla rohkea, jos ei ole sanavalmis. Mutta voihan rohkeutta osoittaa monella tapaa: vaikkapa tekemällä päätöksiä, joita elämässään noudattaa.

Jotkut kysyvät, miten mie pystyn tällaiseen ja eikö minua pelota. Otanko kaiken vastuun 50 vuotta eteenpäin? Sellaiset kysymykset havahduttavat ajattelemaan, että ehkä tämä ei ole ihan tavallista. Olen antanut kasvot isolle asialle ja olin niin nuori rumbaan lähtiessäni. Se hämmentää ihmisiä.

Ainakaan vielä ei ole kohdalleni tullut vaikeuksia. Ihmiset voivat tulla sanomaan, että ovat eri mieltä tai kysymään, miksi minä olen jotain mieltä. Se ei ole koskaan ollut vihamielistä. Siitä olen onnellinen.

Jännitän edelleen ison yleisön edessä puhumista. Jännitystä kyllä lieventää, kun tietää, että on oikealla asialla. Oikeastaan se on kaiken rohkeuden perusta, ettei tarvitse miettiä, olenkohan mie oikeassa. Olen aina ollut asiastani ihan varma.”

Vaatiiko armeijan käyminen naiselta rohkeutta?

”Armeija on henkisesti ja fyysisesti vaativa, miehinen maailma. Vaatii kyllä rohkeutta ottaa tällainen haaste. Valintaa joutuu perustelemaan usein ja joskus puolustamaan jämerästikin.” 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14-15/2013.