Kuvat
Juha Salminen
Pertti asuu Rantatiellä talossa, jonka edellinen asukas toimi autokuskina keikkamuusikoille. Jokunen heistä nukkui humalaansa pois talon autotallissakin, nykyisessä Pertin verstaassa. ”Että on tässäkin huoneessa vietetty taiteilijaelämää.”
Pertti asuu Rantatiellä talossa, jonka edellinen asukas toimi autokuskina keikkamuusikoille. Jokunen heistä nukkui humalaansa pois talon autotallissakin, nykyisessä Pertin verstaassa. ”Että on tässäkin huoneessa vietetty taiteilijaelämää.”

Onnen maa -elokuvasta tuttu näyttelijä Pertti Koivula, 60, tajusi koronavuonna karulla tavalla, miten vähän kulttuuria arvostetaan. ”Olen kypsynyt siihen, että en tunne itseäni enää tarpeelliseksi.” Valoa arkeen tuo tanssiharrastus.

Portaat olohuoneesta alas verstaaseen ovat jyrkät kuin tikapuut. Pertti Koivula laskeutuu ne tottuneesti, avaa vielä yhden välioven ja sytyttää valot.

”Tämä on nyt supersiisti. Siivosin ihan tätä valokuvausta varten.”

Siistiä on, ja vaikuttavaa. Pertti esittelee nopeasti ensimmäiselle seinustalle asettelemansa työvälineet.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pylväsporakone, pienoishöyläpenkki, hiomakone, laikka, nauhahiomakone, alajyrsin, katkaisusirkkeli, vannesaha, pöytäsirkkeli, tahko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Myyn mökin pois, kun en koskaan jouda sinne. Viime kesäkin meni kesäteatterissa.”

Viimeksi Pertti hioi ja lakkasi täällä mökkisaunan oven. Siisti ovi antaa hyvän vaikutelman ostajille.

”Myyn mökin pois, kun en koskaan jouda sinne. Viime kesäkin meni kesäteatterissa.”

Vuokratussa, vanhimmalta osaltaan melkein satavuotiaassa omakotitalossa on mökkiä tarpeeksi. Se sijaitsee Tuusulan Rantatien varrella ja vaatii koko ajan pientä laittoa.

Kun koronaepidemia keskeytti näyttelijän työt, Pertti vetäytyi verstaaseen entisöimään vanhoja pöytiä ja nikkaroimaan japanilaisia puulyhtyjä.

Tällaista se välillä on, taiteilijaelämä.

60-vuotias ja ihan kypsä eläkkeelle

Pertti myhäilee. Se on paras sana kuvailemaan hymynkaretta, joka pistäytyy hänen suunsa seutuvilla, kun hän puhuu. Se on mukavan miehen ilme ja tuttu hänen monista töistään, niin kuin vaikka iki-ihanan Onnen maa -elokuvan Tenhosta. Sen roolin Pertti sai muun muassa sen ansiosta, että osasi tanssia tangoa.

”Turkka sanoi minulle, että olen ainut näyttelijä, jolle rööki sopii. Röökaamiseni on luontevaa, kun olen tupakoinut 11-vuotiaasta asti.”
”Turkka sanoi minulle, että olen ainut näyttelijä, jolle rööki sopii. Röökaamiseni on luontevaa, kun olen tupakoinut 11-vuotiaasta asti.”

Perttiä myhäilyttää, kun hän kertoo rakentamisvimmastaan. 2000-luvun alussa hän osti rämän rintamamiestalon, remontoi sen ja myi pois. Sen jälkeen hän osti kerrostaloasunnon, purki sen betonipinnalle, kunnosti ja myi. Sitten osti mökkitontin, rakensi mökkiä kaksi vuotta – ja myi pois.

”Minulta aina touhu lähtee lapasesta, kun innostun.”

”Etenkin 1990-luvulla teatterissa oli semmoinen tyyli, että joka esityksen ja jokaisten harjoitusten jälkeen lähdettiin kaljalle.”

Hymynkare piipahtaa kasvoilla myös, kun Pertti puhuu omasta taiteilijaelämästään. Tuli sitäkin vietettyä omiksi tarpeiksi.

”Etenkin 1990-luvulla teatterissa oli semmoinen tyyli, että joka esityksen ja jokaisten harjoitusten jälkeen lähdettiin kaljalle. Sama juttu, kun tein paljon laulukeikkoja tanssilavoilla”, Pertti kertoo.

”Silloin se oli ihan normaalia, mutta ei sitä enää voi kuvitellakaan. Keikat loppuvat lyhyeen, jos tulet huonossa kunnossa töihin.”

Pertin mielestä muutos tapahtui 1990-luvun laman jälkimainingeissa. Kostea taiteilijaelämä loppui, kun ihmiset alkoivat pelätä työpaikkojensa puolesta.

”Kulttuuri teki Suomesta Suomen, mutta nyt sillä ei ole mitään merkitystä.”

Siitä lähtien työelämä onkin ajautunut toiseen ääripäähän. Mukavan miehen ilme katoaa kasvoilta kokonaan, kun Pertti siitä puhuu. Töitä ei enää saa, jos ei hoida hommiaan ulkoisesti täydellisesti, hän sanoo. Taidetta on alkanut riivata sama ilmiö kuin rakentamista: työ näyttää hyvältä mutta ei kestä aikaa.

Pertti harjoittelee tanssia olohuoneen ison peilin edessä.
Pertti harjoittelee tanssia olohuoneen ison peilin edessä.

”Rantatien taiteilijoiden aikaan kansakuntaa rakennettiin kulttuurin voimin. Kulttuuri teki Suomesta Suomen, mutta nyt sillä ei ole mitään merkitystä.”

Mitä ihmettä?

”Niin, korona-aika sen paljasti. Se näkyi vaikka Tampereen teatterikesässä. Kun teatteriesitys oli ravintolassa, sitä sai tulla katsomaan 16 ihmistä. Kun esitys loppui, ravintola avattiin juopottelijoille, ja se sai tulla ihan täyteen. Sellainen synnyttää aikamoista epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.”

Sen takia Pertistä on ihan hyvä olla 60-vuotias. Vuoden päästä hänellä on jo mahdollisuus jäädä osittaiselle vanhuuseläkkeelle.

”Olen todellakin miettinyt sitä. Olen kypsynyt siihen, että en tunne itseäni enää tarpeelliseksi. Aivan kuin työlläni ei olisi mitään merkitystä.”

Tanssimaan vähintään kolmesti viikossa

Neljäkymmentä täytettyään Pertti ajatteli, että ei jumankeuta, nyt hän sitten on keski-ikäinen. Hänhän ajaakin farmari-Volvolla! Ei ole nuoren kollin auto se.

”Se oli minun ainoa ikäkriisini. Myöhemmät tasakymmenet eivät ole tuntuneet missään.”

”Pelotti hirveästi käydä hakemassa ketään, mutta yhden tangon vedin.”

Päinvastoin, ne ovat tuoneet mukanaan kaikenlaista kivaa. 50-vuotispäivien jälkeen tuli hankittua mökki Lohjalta, ja aivan mökin tuntumassa sattui olemaan Ämyrin tanssilava. Sinne Pertti lähti yhtenä kesäisenä iltana katsomaan, onko meininki samanlaista kuin nuoruusvuosina Ranualla.

”Pelotti hirveästi käydä hakemassa ketään, mutta yhden tangon vedin.”

Lapasesta lähti.

Nyt 60-vuotiaana Pertti käy tanssimassa vähintään kolmesti viikossa. Kesällä oli viikkoja, jolloin hän kävi lavalla joka päivä. Kun tanssipaikat menivät koronan takia kiinni, Pertti osallistui salatansseihin, joihin pääsi vain kutsulla.

Tanssiharrastus ja kotiverstas ovat molemmat varautumista eläkepäiviä varten. Pertti ei aio sortua samaan kuin työkaveri: tämä jäi varhennetulle eläkkeelle 61-vuotiaana, mutta palasi vuotta myöhemmin teatteriin, koska ei ollut keksinyt eläkepäiviinsä mitään tekemistä.

”En tiedä, onko minulla koronatauon jälkeen varaa jäädä pienemmällä eläkkeellä pois töistä jo ensi vuonna, mutta yritän järjestellä. Nyt olisi vielä terveyttä ja aikaa nauttia.”

Miten ranualaispoika Pertti Koivula päätyi Jouko Turkan luotsaamaan Teatterikorkeakouluun? Mikä sai hänet muuttamaan legendaariselle Rantatielle? Millaisia unelmia hänellä on eläkepäiviksi? Miksi hän toivoo, ettei oma poika valitsisi näyttelijän ammattia? Lue koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 22/2021 tai digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla