Sarjassa tutut ihmiset kertovat elämänsä tärkeistä sanoista.
"Muutamia vuosia sitten palasin Suomeen yhdentoista Englannissa vietetyn vuoden jälkeen. Olin työtön, podin kolmenkympin kriisiä, enkä tuntenut täältä ketään. Koska minulla ei ollut muutakaan tekemistä, sauvakävelin ympäri Helsinkiä.
Kuuntelin kävellessäni äänikirjoja ja amerikkalaisen elämäntaitogurun Wayne Dyerin puheita. Tajuntaani osuivat hänen sanansa, jotka kuuluvat vapaasti suomennettuna: ”Ihmisen pitäisi aina miettiä, kuinka voi palvella”. Sillä hetkellä olin, että okei. Sen sijaan, että keskittyisin miettimään, mitä täältä saan, voisinkin ajatella, mitä minä voisin antaa. Se oli hirvittävän vapauttavaa. Että aina ei tarvitse mennä omat tarpeet edellä.
Suomi on täynnä liian kilttejä naisia, mutta tällä asialla ei ole mitään tekemistä liiallisen kiltteyden kanssa. Omat rajat on tiedettävä. Kyse on siitä, että tiedostaa, mikä on se juttu, jonka minä voin antaa. Miten minä voin palvella yhteisöäni jollain tavalla? Mikä on se laulu, joka minun täytyy tässä elämässä laulaa? Siitä saa kamalan paljon, kun antaa jollekin jotain. Oli se sitten arkisimmillaan vaikka pullaa koko rappukäytävälle."
Julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2012.
