Saarijärveläinen Oscar Taipale unelmoi ostavansa mustikkarahoilla pienen tontin omaa kesäpaikkaa varten.
Saarijärveläinen Oscar Taipale unelmoi ostavansa mustikkarahoilla pienen tontin omaa kesäpaikkaa varten.

Oscar Taipaleen kaverit lakkasivat nauramasta Oscarin mustikanpoiminnalle, kun he näkivät, mitä kaikkea hän pystyi palkallaan hankkimaan. Juttu on julkaistu alun perin Kodin Kuvalehdessä 15/2016.

”Pidin ideaa aluksi ihan pimeänä. Edelliskeväänä äiti ehdotti, että alkaisin kerätä ja myydä mustikoita, koska minulla ei ollut kesätyöpaikkaa.

Se kuulosti raskaalta ja tylsältä, ja kaveritkin naureskelivat. Päätin kuitenkin kokeilla, ja pian se iski: poimimishimo.

Totta kai rahakin alkoi houkuttaa, kun huomasin, että kauppa käy. Kohta vietin metsässä kaiket päivät. Tälle kesälle minulla oli tilauksia jo aikaisin keväällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Poimiminen on oikeasti tosi kivaa!”

Metsässä jotenkin rauhoitun. Ei kuulu pikkuveljien metelöintiä eivätkä tietokonepelit pauhaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus on oikeastaan liiankin hiljaista. Silloin laulan. Laulan mitä milloinkin, fiiliksen mukaan, mutta aina kovaa. Saatan keksiä
Cheekin kappaleeseen omat sanat.

Menen marjaan, satoi tai paistoi. Aamuisin joskus väsyttää, mutta pääsen vauhtiin, kun huomaan, kuinka nopeasti ämpärin pohja peittyy. Poimiminen on oikeasti tosi kivaa!

Marjapaikkoja en paljasta

Kuormasta en syö koskaan. En pidä mustikan mausta muualla kuin äidin tekemässä piirakassa. Talvella kierrän mustikkajogurtitkin kaupassa kaukaa, sen verran marjat kesän jälkeen silmissä vilistävät.

Äiti pelkää, että törmään karhuun. En ole koskaan nähnyt karhua mutta sen kakkaa kyllä. Hiuslakan käyttämisen jätin, kun huomasin olevani kävelevä mehiläishoukutin.

Ensin keräsin marjoja vanhalla peltisellä poimurilla. Nykyään tykkään käyttää isoa muovista. Käsin en ole koskaan kerännyt, sillä se olisi liian hidasta, ja sormet olisivat varmaan syksyyn asti sinisinä.

”Parhaat apajat pidän omana tietonani.”

Minulta kysellään hyvistä marjapaikoista. Läheisille saatan vähän vihjailla koordinaatteja, mutta parhaat apajat pidän omana tietonani. Marjoja kyllä riittää, ja jokainen löytää oman keitaansa.

Marjoja poimiessa kunto kasvaa vähän kuin itsestään. Mäkien ja mättäiden ylittäminen, kyykkäily ja painavien ämpäreiden kantaminen käyvät työstä.

Poimimisesta saa hyvän palkan. Ilman noita mustia mörköjä minulla ei olisi omaa televisiota, tietokonetta ja pleikkaa.

Kaveritkaan eivät enää naureskelleet, kun näkivät, mitä kaikkea pystyin palkallani ostamaan. Kyllä kannatti hypätä saappaisiin silloinkin, kun toiset lähtivät biitsille aurinkopäivää viettämään.

Lopun elämää metsässä

Viime kesänä minua haastateltiin Iltalehteen, ja sen jälkeen presidentti Sauli Niinistö kehui reippauttani Facebook-sivuillaan. Pääsin hänen uudenvuoden puheeseensakin. Huomio tuntui aluksi oudolta. Miten niin pienestä asiasta kuin mustikka voi tulla niin iso juttu?

Onhan huomion saaminen huikeaa, mutta parasta on se, että olen saanut innostettua kavereita keräyshommaan mukaan ja jaettua positiivista asennetta. Se on itselleni elämässä tosi tärkeää.

Niin kuin on mustikoiden poimiminenkin! Aion tehdä sitä lopun ikääni, niin koukuttavaa se on.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 15/2016.
 

Oscarin vinkit marjametsään:

Käytä poimuria, mieluiten muovista, ellet halua, että vaatteet ja kädet sottaantuvat.

Ota mukaan varaämpäreitä, muuten harmittaa, jos löytyykin huippupaikka. Marja-astiassa on hyvä olla kansi, jotta tekemäsi työ ei vahingossa vieri mättäille.

Ota mukaan maalarinteippiä. Sillä voit merkitä puut, joiden ohi kuljet. Et pääse eksymään!

Muista eväät ja paljon juotavaa. Kerätessä kuluu energiaa.

Tömistele ja kiljahtele. Pidät käärmeet ja karhut kaukana. Käärmepakkausta kannattaa pitää mukana.

Pukeudu oikein. Hihat, lahkeet ja umpinaiset kengät ovat tärkeät esimerkiksi punkkien varalta.

Älä luovuta, vaikkei hyvää marjapaikkaa heti löydy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla