Päivi Storgård ja tytär Elli Saharinen puhuvat paljon, myös Päivin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Päivi Storgård ja tytär Elli Saharinen puhuvat paljon, myös Päivin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Toimittaja ja kaupunginvaltuutettu Päivi Storgård murehtii sitä, miten psyyken sairaus on vaikuttanut lapsiin.

"Kun Elli ja minä tapaamme, kuulostamme äidiltä ja tyttäreltä, mutta roolit ovat päälaellaan. Elli kysyy, onko sulla äiti varmasti kännykkä mukana ja sammutitko valot?

Minä sanon, että ota rauhallisesti. Olen monessa asiassa huoleton ja leväperäinen, Elli kaikessa huolehtija.

Oli äitienpäivä 1991, kun pääsin Kuopion yliopistollisesta sairaalasta kotiin vastasyntyneen Ellin kanssa. Ellin isä ajoi autoa noin viiden kilometrin tuntivauhtia: pelkäsimme, että vauva särkyy. Oli kylmin kevät vuosikausiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Elli oli kaksivuotias, kun erosin hänen isästään. Muutin Ellin kanssa lähelle vanhempiani Tampereelle ja aloitin tv-työt. Elli kulki töissä mukanani. Hän leikki Pikku Kakkosen kulisseissa ja pelästyi naulakossa roikkuvaa koiranukkea: Ransu-koira on kuollut!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikki sujui. Elli on aina ollut aurinkoinen ja iloinen lapsi.

Kun tapasin entisen mieheni, näyttelijä ja teatterinjohtaja Johan Storgårdin, muutimme viisivuotiaan Ellin kanssa Helsinkiin ja meistä tuli perhe. Johan on hirveän hyvä isä ja otti Ellin heti haltuun, herätti ja vei päiväkotiin, kun olin töissä Aamu-tv:ssä.

Elli oli kahdeksan, kun Emil syntyi. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi Saga.

Sairauteni näkyi ensimmäisen kerran Sagan syntymän jälkeen. Aluksi sitä luultiin synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Muutimme Helsingin keskustasta maalle Sipooseen rauhallisemman elämän perään.

Elämässä oli paljon hyvää. Sekin, minkä nyt ymmärrän sairaudesta johtuvaksi, tuntui usein vain sosiaalisuudeltani tai spontaanilta luonteeltani. Kerran soitin 12-vuotiaalle Ellille, että olen lentokentällä, lähdetään nyt heti Lontooseen! Se oli hyvä reissu, mutta ei siinä ollut ihan kaikki langat käsissä.

Oli myös vaikeita aikoja. Välillä vain nukuin, sitten taas en nukkunut lainkaan.

Kun kaksisuuntainen mielialahäiriöni diagnosoitiin, minä olin 40 ja Elli 15.

Kaikki äidit haluaisivat olla aina hyviä äitejä. Silloin kun psyyke ei ole kunnossa, ei pysty olemaan sellainen äiti kuin tahtoisi. Olen murehtinut sairauttani lasten vuoksi hirveästi.

Sitäkin olen miettinyt, miksi Elli on oppinut huolehtijaksi. Onko hänen ollut pakko? Mutta luulen, että se on luonteessa, hän on ollut sellainen ihan pienestä lähtien.

Varmasti lapset ovat joutuneet käsittelemään liian aikaisin liian vaikeita asioita. Jos näytän väsyneeltä, lapset sanovat, että lepää äiti ja menevät laittamaan ruokaa. Se tuntuu yhtä aikaa hyvältä­ ja pahalta.

Pari vuotta sitten sairauden kanssa oli tiukka vaihe. Päätin, että nyt riittää tämä salailu. Kirjoitin romaanin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ja kun Keinulaudalla ilmestyi, kerroin kaiken.

Se oli elämäni parhaita päätöksiä. Taakka nousi harteilta. Sen jälkeen, kaksi vuotta, olen voinut todella hyvin.

Elli muutti kotoa 17-vuotiaana. Avioeron jälkeen minulla ei ollut varaa vuokrata kovin isoa asuntoa, ja tunnustelin Elliltä varovaisesti, mitä hän omilleen muutosta ajattelisi. Ellistä muuttaminen ei ollut juttu eikä mikään. Pystyin luottamaan häneen ja tiesin, että homma hoituu.

Pari vuotta sitten Ellistä tuli matkasaarnaaja. Hän oli mukana ilmastonmuutosta käsittelevässä teatteriprojektissa, ja asia kolahti.

Keittiökaappieni ovissa on nyt Ellin kirjoittamat ohjeet siitä, että myös kissanruoka ja kasvit laitetaan biojätteisiin ja metallipurkit kannattaa huuhtaista ennen kierrätykseen lajittelemista. ”Vie usein pois!” lukee biojäte­astian kohdalla.

Olemme halailijoita. Kun Elli on Helsingissä, hän tulee sunnuntaisin meille. Yhteisen iltapalan jälkeen kolmioni sohvalla ovat sikin sokin kaikki lapseni ja minä. Ellin kanssa on helppo olla myös ihan hiljaa. Hän antaa ajattelutilaa.

Koskaan ei ole tarvinnut miettiä, pärjääkö Elli elämässä. Hän on niin määrätietoinen ja ajattelevainen.

Vain yksi asia Elliltä on jäänyt hoitamatta. Hän ei ole vieläkään nyppinyt kulmakarvojani, vaikka on luvannut monta kertaa.”

Päivi Storgård

48-vuotias toimittaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu RKP:n riveissä. Kotona Helsingin keskustassa asuvat myös 14- ja 16-vuotiaat lapset elleivät ole isänsä luona. Kesällä Päivi kirjoittaa toista romaaniaan. Se käsittelee rakkautta.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 12/2015, joka ilmestyy 4. kesäkuuta. Lehdessä on myös Elli Saharisen tyttären haastattelu.

Lue myös
Kirjailija Essi Kummu on parempi äiti, kun pääsee välillä metsään

Katso video: Tämän äiti opetti

Sirkka Santapukki: Napanuora Sipeen katkesi vasta muutama vuosi sitten

Kari Uusikylä: Äiti ja isä eivät saa olla isoja lapsia

Sisältö jatkuu mainoksen alla