Sarjassa tutut ihmiset kertovat elämänsä tärkeistä sanoista.

"Olin pieni, kun kuulin Joan Baezin Diamonds and Rust -kappaleen ensimmäisen kerran. Nyt olen kuunnellut sitä kahdenkymmenen vuoden ajan.

Baezilla on valtavan kaunis ääni ja hän soittaa upeasti kitaraa.

Biisiin viitataan Ultra Bran kappaleessa Kalifornian ruosteiset kukkulat: ’Joan on maailman ihanin nainen. Surullinen nainen, joka laulaa vaan. Joan on maailmalta palkaksi saanut timantit ja ruosteen ja laulaa vaan.’

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tarina kertoo, että Joan kirjoitti kappaleen entisestä rakastetustaan Bob Dylanista. Siinä ylpeä, korskea taiteilijamies soittaa naiselle puhelinkopista keskilännessä. Rakkaus on enää muisto, eikä nainen halua palata siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mies on ehkä jättänyt hänet, mutta nyt kuitenkin soittaa – tarjoilee vanhoja timantteja ja ruostetta.

Nainen muistelee, että mies haukkui hänen runouttaan surkeaksi. Kuitenkaan sävy ei ole pisteliäs. Sanoista välittyy pariskunnan rakkaus ja yhteys, mutta toisaalta se, että he ovat nyt kaukana toisistaan.

Muistikuvat ovat irrallisia, mutta niinhän muisti toimii. Muistot palaavat välähdyksinä. 

Joskus opetetaan, että lyriikassa on edettävä johdonmukaisesti. Minusta ei ole. Naisen tilanne on tunnistettava, eikä ole parempaa kappaletta kuvaamaan sitä, miten yksi puhelu voi muuttaa menneisyyden haamut eläviksi."

Sisältö jatkuu mainoksen alla