Lapsena ja nuorena Leea Mattilalla oli isästään vain kirjeet ja äidin tarinat. "Puhumalla äiti antoi minulle isän, vaikka häntä ei ollut."
Kirjeiden paperi oli ohutta lentopaperia ja käsiala pyöreämpi ja koukeroisempi kuin suomalaisissa kouluissa opetettiin.
Leea Mattila oli 18-vuotias, kun mummolan vintiltä löytyi belgialaisen isän äidille kirjoittamia kirjeitä. Äiti antoi kirjeet Leealle. Englanninkielisten kirjeiden rivien välistä Leea ymmärsi, että vaikka isä oli rakastunut ja onnellinen, hänen tilanteensa oli vaikea.
”Kun isä tapasi äidin Lontoossa, hänellä oli avioero meneillään. Siitä liitosta hänellä oli viisivuotias poika eli minulla oli velipuoli, isoveli”, Leea kertoo.
Juuri sen enempää Leea ei isästään saanut tietää. Leean ollessa lapsi äiti oli kertonut, että isä oli jäänyt junan alle raskauden aikana. Sitäkin äiti oli muistellut, kuinka isä odotti Leean syntymää ja osti äidille kukkia.
"Puhumalla isästäni äiti antoi minulle isän, vaikka häntä ei ollut."
"Taidan olla siskosi Suomesta, meillä on sama isä"
Lukion jälkeen Leea alkoi selvittää juuriaan. Äiti auttoi mutta tiesi vain vähän: isän koko nimen ja kotikaupungin. Suomen suurlähetystö Belgiassa sai selvitettyä, minne isä oli haudattu. Syksyllä 1997 Leea aloitti psykologian opiskelun ja lähti Belgiaan käydäkseen isänsä haudalla.
Turnhoutin kaupungissa Belgiassa on ikivanha, vähän kammottava hautausmaa. Sieltä Leea löysi isän haudan. Leea vei haudalle kukkia ja seisoi hetken. Juuri silloin hautausmaan hoitaja sattui näkemään hänet.
”Hän käveli luokseni ja kysäisi, tunnenko nuorta miestä, joka käy tällä haudalla joka viikko. Tajusin, että se mies on varmaan veljeni.”
Hautausmaan hoitaja lähti näyttämään Leealle, missä nuori mies asuu. Naapurit kertoivat, että mies on työmatkalla ja palaa seuraavana päivänä.
"Hautausmaan hoitaja kysäisi, tunnenko nuorta miestä, joka käy tällä haudalla joka viikko. Tajusin, että mies on varmaan veljeni."
Leea päätti jäädä yöksi hotelliin Turnhoutiin. Sen yön hän valvoi ja jännitti niin, että tärisi.
Seuraavana päivänä nuori mies oli kotona.
”Sanoin englanniksi miehelle, että hei, taidan olla siskosi Suomesta, meillä on sama isä. Veljeni vastasi, että tiedän. Sitten hän sanoi, että on odottanut minua monta vuotta.”
"Kirjeistä näen, että isä rakasti äitiä ja minua"
Leea jäi isänsä kotikaupunkiin kolmeksi päiväksi. Ne päivät veli kertoi hänelle lapsuudestaan, näytti isän valokuvia ja entisiä koteja ja esitteli Leeaa isän kavereille.
Isän elämän lisäksi veli kertoi isän kuolemasta. Isä oli tosiaan jäänyt junan alle. Mutta hän oli mennyt radalle itse, tehnyt itsemurhan.
Asian selvittyä Leea oli hetken pettynyt isään ja vähän vihainen. Mutta vain hetken ja vain vähän.
"Isän kirjeistä luen, kuinka hän otti ylimääräisiä työvuoroja voidakseen ostaa meille kodin ja varmisti aina, että raskaus sujuu hyvin. Niistä näen, että hän rakasti äitiä ja minua."
Torstaina 16.11. ilmestyvässä Kodin Kuvalehdessä 22/2017 Leea Mattila kertoo, miksi hän arvelee isän päätyneen ratkaisuunsa. Entä miten psykologin koulutus on auttanut Leeaa vanhemmuudessa? Mistä hän kokee äitinä syyllisyyttä? Mikä Leean lapsuudessa teki hänestä aikuisena tunnollisen suorittajan? Voit lukea Leean koko tarinan myös KK:n digilehdestä.
