Kun Niko Kivelä ja Anu Vähäsarja nelikymppisinä suutelivat ensi kertaa, se suudelma tuntui niin, että rävähti ja räiskyi. Kodin Kuvalehden Parisuhteellista-jutussa Niko ja Anu kertovat rakkaustarinansa, joka alkoi jo teinivuosina.
Anu: Elämässäni on vain muutamia ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet minulle värinöitä. Niko on aina ollut semmoinen. Meillä oli tosi hauskaa ja rentoa jo nuorina. Nikon seurassa ei joutunut jännittämään, millainen on tai miltä näyttää.
Niko: Nauroimme yhdessä.
Anu: Pelleily on säilynyt.
Niko: En tiedä, nauraisiko niille jutuille kukaan muu kuin me. Esimerkiksi yhtenä aamuna minulla oli kiire ja olin kireä. Anu nousi sängystä, käveli rapukävelyä ja esitti oudon tanssin.
Anu: Halusin keventää tunnelmaa.
Niko: En voinut olla enää huonolla tuulella.
Kukaan ei uskoisi, millainen suhteemme on. Meitä naurattaa usein heti aamulla. Illalla luemme sängyssä, molemmilla on lukulasit ja naurattaa, kun olemme niin vanhoja. Sitten sanomme toisillemme, että olemme onnellisia.
Anu: Onni ei tarvitse mitään supertekoa.
Niko: Anun iloisuus ja minun kykyni kertoa tarinoita on hyvä yhdistelmä. Anu on hauskimpia ihmisiä, joita tiedän.
”Ihastumisesta ei ollut ikinä puhetta.”
Anu: Niko oli vekkuli ja kekseliäs jo pienenä, teki mielettömiä sanoituksia biiseihin bändeissä. Jo joskus 11-vuotiaana Niko oli punkbändin keulakuva.
Niko: Teimme kitaristin kanssa biisin nimeltä Anarkiaa, vaikka emme olleet ihan varmoja, mitä se tarkoittaa.
Anu: Muistan, että yhden bändin jäsenen äiti ompeli kaikille punaiset caprihousut ja valkoiset paidat, joissa oli punaisia palloja.
Niko: Yläasteella kuuluimme samaan kaveripiiriin. Anu oli aika cool, väriläiskä pukeutumisellaan. Hän oli sporttinen ja lumilautaili. Kaveripiiriin tuli ärsyttäviä jätkiä, jotka myös ihastuivat Anuun.
Anu: Höpö höpö.
Niko: Kyllä ihastuivat!
Anu: Yläasteella olimme Rukalla yhtä aikaa.
Niko: Se oli siistiä. Minä olin suksilla ja Anu laudalla. Anu oli jättänyt lautansa hissin yläpuolelle ja haki minua mäkeen. Hän astui taakseni suksien kannoille ja piti minusta lujaa kiinni. Ne olivat silloisen elämäni parhaat kolme minuuttia.
Vaikka olin ihastunut Anuun, emme seurustelleet missään vaiheessa. Koska Anu oli luokkaa ylempänä, minulle oli selvää, että seurustelemisen kysyminen oli tuhoon tuomittu ajatus. Saisin pakit. En halunnut pilata ystävyyttä.
Anu: En tiennyt Nikon ihastumisesta, koska siitä ei ollut ikinä puhetta. Olin tosi nössö, en osannut seurustella.
”Sä oot tosi tärkeä mulle”
Niko: Aloin seurustella ysillä toisen tytön kanssa. Olin suhteessa lopulta 14 vuotta ja sain lapsen.
Anu: Näimme vain kerran vuodessa, kun kaikki tutut Seinäjoelta menivät Provinssirockiin.
Niko: Sitten armeijassa lähetin sinisellä Ericssonilla sinulle tekstiviestin, että sä oot tosi tärkeä mulle. Tietysti jotenkin kryptisesti, kun en halunnut sanoa suoraan.
Anu: Minä en muista sitä yhtään. Lähdin parikymppisenä liikunnanohjaajaopintoihin Lahteen. Siellä minulla oli 18,5 neliön asunto.
Niko: Menin Lahteen teatterilinjalle ja töihin, eikä minulla ollut asuntoa. Anu sanoi, että voin mennä hänen luokseen, kun hän on paljon reissussa. Elämäni oli sekameteliä, olin sillä hetkellä eronnut. Silloin puhuimme Anun kanssa ensimmäistä kertaa, pitäisikö meidän seurustella, mutta seurusteleminen ei tuntunut oikealta siinä elämäntilanteessa.
Anu: Pysyimme ystävinä.
”Huomasin, ettei Anullakaan ole enää sormusta.”
Niko: Kerran taas olin Turussa keikalla. Näytti siltä, että minulle tulee avioero. Poika oli pieni, tein keikkaa varmaan joka päivä. Minulla oli tosi paha mieli ja katsoin rekan valoja ensimmäistä kertaa elämässäni niin, että se olisi ihan pieni nytkäisy vain. Se oli tosi pimeä hetki.
Silloin näin Eerikkilän opiston kyltin. Tiesin, että Anu asuu siellä. Kaiken tummuuteni keskellä laitoin Anulle viestin, että saanko tulla yöksi.
Anu: Lähdettiin käymään Forssassa bissellä.
Niko: En kertonut Anulle, että minun teki mieli ajaa rekan alle. Jäimme Anun kanssa hotelliin, ja meillä oli erilliset punkat. Sain pitkästä aikaa nukutuksi. Seuraavana päivänä lähdin töihin, tapaaminen oli ohi. Anu pelasti minut, eikä tiennyt sitä itse.
Anu: En tiennyt edes erosta.
Niko: Taas meni vuosia. Minulla oli pitkä avoliitto, joka päättyi. Vuonna 2019 Anu tuli katsomaan keikkaani, ja kutsuin hänet bäkkärille. Huomasin, ettei hänelläkään ole enää sormusta. Silloin suutelimme. Suudelma tuntui niin, että rävähti ja räiskyi.
Luit osan Kodin Kuvalehden Parisuhteellista-jutusta. Mitä erikoista Anulle tapahtui, kun hän ei voinut olla Nikon kanssa missään tekemisissä? Kuinka pari lopulta päätti alkaa seurustella? Minkä parisuhdeneuvon Niko on antanut omille pojalleen? Entä miksi Anun ja Nikon jokaisessa maljakossa on särö? Lue lisää Kodin Kuvalehdestä 5/25! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Niko ja Anu
Niko Kivelä, 45, ja yläkoulun opinto-ohjaaja Anu Vähäsarja, 46, ovat olleet yhdessä reilut viisi vuotta. Toisensa he ovat tunteneet jo lapsina, sillä he kävivät samaa seurakunnan päiväkerhoa ja ala-astetta Seinäjoella. Niko ja Anu asuvat rivitalossa Itä-Helsingissä ja omistavat Seinäjoelta joenrantatontin, jonne he aikovat rakentaa lähivuosina omakotitalon. Perheeseen kuuluu Nikon 15-vuotias poika Niilo ja kotona hyörivät chihuahua-koirat Tipu, Poju ja Harri. Perhe harrastaa kuntoilua, asuntovaunuilua, retkeilyä ja mökkeilyä Kuusamossa. Aina ennen Nikon keikkaa Anu lähettää viestillä sydämen, ja Niko lähettää sydämen takaisin.
