Rankka lapsuus yhdistää Naomia ja Ronia:
Rap-duo Immanuelista tuttu Roni Lempiäinen ja hänen vaimonsa Naomi asuvat Vantaalla.
Roni, 28, ja Naomi, 30, Lempiäinen asuvat Vantaalla. Pari on ollut yhdessä neljä vuotta, joista kolme naimisissa. Roni tunnetaan rap-duo Immanuelista. Thaimaasta kotoisin oleva Naomi on asunut Suomessa 12-vuotiaasta ja opiskelee thaikielen asioimistulkiksi.

Naomi ja Roni Lempiäinen kuvittelivat, että riitaisan seurustelun jälkeen odottaa seesteinen avioelämä. Ei siinä ihan niin käynyt.

Roni: Meillä kummallakin on rankka tausta. Kun yhdessä on kaksi yhtä rikkinäistä, seuraus voi olla tuhoisa.

Haavoitimme toisiamme sanoillamme ja käytöksellämme. Jossain vaiheessa aloin jo toivoa, että Naomi jättäisi minut. Minusta ei ollut eroamaan vaimostani, sillä olin sitoutunut olemaan hänen kanssaan. Salaa kuitenkin toivoin, että suhteemme loppuisi.

Naomi: Pian naimisiin mentyäni minusta alkoi tuntua, että olen yksin suhteessa. Yritin hoitaa opiskeluni, kodin ja tukea miestäni hänen opinnoissaan ja musiikkiurallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Silti minusta tuntui, että Roni oli kiinnostunut vain itsestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Roni: Samoihin aikoihin kun tutustuin Naomiin, tein kaverini Mikaelin kanssa biisin Eri mutsi sama faija. Teimme sen oikeastaan vitsillä, mutta siitä tulikin aika suosittu. Musiikkihommat veivät mukanaan.

Kun tulin keikalta kotiin, olisin vain halunnut olla rauhassa. Tuntui, että Naomi oli unelmani tiellä.

Naomi: En enää kunnioittanut Ronia. Riitelimme jatkuvasti.

Roni: Olimme tuoneet suhteeseemme kumpikin omat ongelmamme. Ajattelimme, että ne johtuivat toisesta.

En luottanut keneenkään

Naomi: Kun olin lapsi, äitini tapasi suomalaisen miehen Pattayalla. Hän muutti tämän mukana Suomeen ja jätti minut Thaimaahan enoni luokse. Kun olin 12-vuotias, äiti haki minut Suomeen.

Minua oli käytetty hyväksi pikkutyttönä Thaimaassa, ja hyväksikäyttö jatkui myös Suomeen muuttoni jälkeen.

Kohtasin myös rasismia. Ihmiset katsoivat minua bussissa päästä varpaisiin. Ala-asteikäiset pojat sanoivat, etten ole edes kymmenen pennin arvoinen. Minua pidettiin hierojatyttönä.

Kun kasvoin aikuiseksi, pistin välit poikki äitiini ja isäpuoleeni. En luottanut keneenkään.

Roni: Elin railakasta, normaalia nuoruutta, mutta 16-vuotiaana asiat alkoivat mennä pieleen. Huumeet tulivat kuvioihin ja välit vanhempiini katkesivat.

Olin ollut lapsenuskossa, mutta se jäi teinivuosina. Elämä synkkeni, ja kadotin sen hallinnan. En ollut se, joksi halusin tulla isona.

Mieleeni muistui Nicky Cruzin kirja Juokse poika juokse, jonka olin lukenut. Se on tositarina jengipomosta, jonka elämä muuttui uskon ansiosta.

Päätin tarttua viimeiseen oljenkorteen, uskoon.

Siitä alkoi uusi elämä. Jätin huumeet, tosin takapakkejakin tuli aluksi.

Pelkäsin, että menetän ystävän

Naomi: Minä tulin uskoon samaan aikaan kuin Roni, vuonna 2009. Tutustuimme kuitenkin vasta muutamaa vuotta myöhemmin kristillisen Mahdollisuus muutokseen -kampanjan kautta.

Mietin pitkään, yrittäisikö Ronikin käyttää minua hyväkseen. Huomasin kuitenkin pian, että hän oli erilainen. Opin luottamaan häneen, ja meistä tuli läheiset ystävät.

Roni: Naomi kiinnitti heti huomioni, ja meillä oli paljon yhteistä. Olin kuitenkin ihastunut toiseen tyttöön ja ajattelin Naomia pitkään vain ystävänä.

Sitten kerran katsoin häntä eri silmin. Olimme seurakunnan nuortenillassa. Istuin penkissäni ja seurasin muiden touhuja. Huomasin, kuinka eläväinen Naomi oli. Yhtäkkiä ajattelin, että ehkä hän voisi olla enemmän kuin ystävä.

Naomi: Roni kertoi tunteistaan, ja ensin se oli sokki. Pelkäsin, että menetän ystäväni. Mietin asiaa päiviä.

Vannotin Ronia, että hänen on oltava tosissaan kanssani. En halunnut mitään kevyttä juttua.

Älä ota sitä niin tosissasi

Naomi: Päätimme, että tapailemme ensin salaa. Tuntui oudolta, että yhtäkkiä pidimme toisiamme kädestä.

Kuukauden päästä Roni sanoi, että hän haluaa kertoa suhteestamme julkisesti. Sanoin, että sitten hänen on oltava sanojensa takana.

Pian Roni kosi minua keikallaan. Vastasin myöntävästi, mutta jo samana iltana hän sanoi, että älä ota sitä niin tosissasi. Se oli sokki. Mietin, voiko muitakaan Ronin juttuja ottaa tosissaan. Roni oli ailahteleva.

Roni: Suhteemme oli yhtä vuoristorataa. Ymmärsimme toisiamme, mutta toisen tausta tuntui raskaalta kohdata.

Luulin ymmärtäväni naisia

Naomi: Kahdeksan kuukautta kosinnan jälkeen menimme kuitenkin naimisiin.

Roni: Naomi stressasi hääjärjestelyistä, mutta lopputulos oli hyvä. Juhlimme 200 vieraan voimin. Tunnelma oli rento ja mukava.

Olimme ajatelleet selviytyneemme rankimman yli, mutta avioliiton arki oli kaikkea muuta kuin helppoa.

Luulin ymmärtäväni naisia, kun menin naimisiin. Huomasin kuitenkin, kuinka itsekäs olin. Kun tulin keikalta, en jaksanut huolehtia vaimostani ja olla hänen kanssaan.

Naomi: Olisin heti halunnut lapsen tai mieluiten vaikka kymmenen. Roni taas ajatteli, että lapsi sitoisi häntä. Minulle tuli hylätty olo.

Roni ei ollut kiinnostunut tapaamaan vanhempiani tai kuulemaan mitään Thaimaasta. Avioliittomme alku oli niin rankka, että on hyvä, ettei lasta tullut.

Kotona tehtäväni oli olla aviomies

Roni: Kävimme puhumassa ongelmistamme seurakuntamme, Keravan Helluntaiseurakunnan, perhepastorille. Puhumisen avulla pääsimme hitaasti eteenpäin. Ei ollut muuta tietä kuin olla avoin.

Suurin muutos tapahtui, kun olin viettämässä joulua isäni luona Keski-Suomessa.

Tein pitkiä kävelylenkkejä maaseudulla, mietin ja rukoilin. Tajusin, että olin toiminut väärin. Kotona minun tehtäväni oli olla Naomille aviomies, ei artisti. Olin syyttänyt Naomia kaikesta.

Naomi: Puhuimme asioista yksi kerrallaan. Välillä raivosin, sitten taas sovimme. Kun saimme käsiteltyä ongelmia, tuntui, että rakastuimme toisiimme uudelleen.

Roni: Menimme myös avioliittoleirille ja ymmärsimme, että meidän pitää tehdä töitä suhteemme eteen. Leiriltä saimme hyödyllisiä työkaluja suhteen hoitamiseen.

Täytyy pitää kiinni hyvästä

Naomi: Kun Roni sai opintonsa valmiiksi, meille tarjoutui mahdollisuus lähteä puoleksi vuodeksi Thaimaahan lähetysharjoitteluun. Siellä pystyin myös tekemään tulkin opintoihini kuuluvan työn, thainkielisen video-oppaan. Olisin lähtenyt yksinkin, mutta iloitsin, kun myös Roni innostui ajatuksesta.

Thaimaassa meillä oli aikaa olla yhdessä ja innostuimme kumpikin videoprojektista. Minusta tuntui, että Roni tuki minua. Aloin kunnioittaa häntä.

Roni: Suomessa olin ollut sulkeutunut, mutta Thaimaassa huomasin avautuvani. Nyt ymmärrän paremmin myös Naomin taustaa.

Näin Thaimaan uusin silmin. Huomasin, kuinka thaimaalaiset arvostavat omaa maataan ja kulttuuriaan.

Nyt meidän täytyy pitää kiinni siitä hyvästä, jonka löysimme Thaimaassa. Emme halua palata vanhaan.

Maailma on rikkinäinen

Naomi: Ennen pidin maskia, ja kaikki tuska oli sisälläni. En enää halua sellaista elämää. Olen avoin ja sanon asiat niin kuin ne ovat.

Uskon, että kriisimme ovat tehneet meille hyvää. Minulla oli ennen kiiltokuvamainen ajatus avioliitosta. Se on karissut pois, mutta olemme saaneet tilalle jotain kestävää. Olemme taistelleet yhdessä suhteen puolesta.

Roni: Nyt tuntuu, että tämä on tosirakkautta. Maailma on rikkinäinen, mutta haluaisin antaa toivoa. Jos yhdessäolo onnistuu meiltä, se voi onnistua keneltä tahansa.

Jokaisesta voi tulla jotain suurta. Mutta ei silti tarvitse mikään superstara olla.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2015.

Pienet rakkauden teot

Naomi: Roni keksii yllätyksiä. Kerran koti oli täynnä lappuja, joihin hän oli kirjoittanut kivoja asioita, kuten "olet kaunis" ja "olet seksikäs". Riisinkeittimessä luki, että teen maailman parasta riisiä.

Roni: Minulla on tapana kirjoittaa päiväkirjaa. Tuntui mukavalta, kun Naomi hankki minulle uuden päiväkirjan juuri ennen kuin entinen ehti loppua.

Tietäjä

Huippua! Ajattelevia nuoria! Ja kaiken takana toimiva "tahdon" filosofia.. Jatkakaa, 25 v jälkeen (ja ennemminkin) nautitte suhteesta jonka tasoista instant coffee ihmiset eivät koskaan maista. It's worth of it!

Sisältö jatkuu mainoksen alla