Raudoista  saatetaan  pyytää  kymmeniä  euroja, mutta Riitta maksaa korkeintaan kympin.
Raudoista saatetaan pyytää kymmeniä euroja, mutta Riitta maksaa korkeintaan kympin.

Riitalla on elinikäinen rakkaussuhde vanhoihin silitysrautoihin. Silti mies saa silittää paitansa itse.

Riitta Enqvist on 48-vuotias lapinjärveläinen, joka työskentelee hoitokodissa emäntänä. Lomilla hän järjestelee kotimuseotaan ja matkustelee.

Riitan mukaan rautakerääjän­ kultavuodet olivat 1980- ja 1990-­luvuilla, kun ihmiset myivät vanhoja rautojaan halvalla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Miten kauan olet ollut koukussa silitysrautoihin?­

Rippikouluiässä minulla oli jo muutama rauta, jotka olin saanut isältäni. Keräilyvimma kulkee varmaan suvussa: siskollani on yli 700 vedettävää herätyskelloa. Minulla on erilaisia silitysrautoja 379. Niistä 273 on koko ajan esillä keittiössämme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teillä on sitten varaa valita, kun haluatte silittää.

En voi sietää silittämistä. Se on maailman turhinta ajanhukkaa. Silitän vain pakon edessä. Jos mies tarvitsee paidan sileäksi, hän saa hoitaa homman itse sähköraudalla. Minä kuljen vähän ruttuisissa vaatteissa ja viihdyn niissä. Sähkökatkojen aikaan olemme lämmittäneet rautoja puuhellalla ja silittäneet muovisia Hama-helmiä yhteen tylsyyden karkottamiseksi.

 

Kokoelman suurin rauta painaa kahdeksan kiloa ja pienin 200 grammaa.

Miksi ihmeessä sitten keräät silitysrautoja?

Ne ovat nättejä ja sympaattisia: vähän ruosteisia ja raihnaisia. Olen hurahtanut moneen muuhunkin. Minulla on pihallani kotimuseo, jossa on purkkeja ja purnukoita, yli 40 kahvipannua ja seinällinen kahvikuppeja. Tuvastamme löytyy nuijakokoelma. Minulle tulee kausia, jolloin haluan kerätä jotain tietynlaista. Nyt on menossa pilkullinen vaihe. Mutta rautakausi on ja pysyy. Silitysrautoihin minulla on elinikäinen rakkaussuhde.

Mitä tunteita raudat sinussa herättävät?

Kun katselen niitä, tulee tyytyväinen olo: olen saanut jotain ihmeellistä aikaiseksi elämässäni. Pyyhin raudoista pölyt joka vuosi ennen juhannusta ja joulua. Pari kolme tuntia siinä vierähtää, mutta se on oikein terapeuttista. Haaveeni on saada kasaan 500 rautaa, mutta saa nähdä, ehdinkö saavuttaa tavoitteeni. En tiedä, kenen riesaksi raudat jäävät, kun minusta aika jättää.

 

Työpäivän jälkeen Riitta rentoutuu kauniita rautojaan katsellen.

Miten perheesi suhtautuu riippuvuuteesi?

Mieheni on hienosti kasvanut keräilyyn mukaan. Hän tekee kokoelmalleni vahvat hyllyt ja pyyhkii pölyt sieltä, minne en yletä. Poikamme ovat ehkä salaa ylpeitä hassusta keittiöstämme. Samanlaista ei ole luultavasti kenelläkään.Vieraissa raudat aiheuttavat usein hämmästyneen vau-efektin. Joidenkin ilmeestä näkee, että he miettivät, olenko muistanut ottaa lääkkeeni. Minä ajattelen, että pääsinpä yllättämään.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 19/2014.

Riitan vinkit aloittelijalle

1. Mieti, minkä asian keräämiseen hurahdat. Jos tilaa on vähän, kannattaa ehkä kerätä postimerkkejä. Aloittaminen on helppoa: jos jotain on enemmän kuin kaksi, tavallaan jo keräilet.

2. Kierrä omituisia paikkoja ja käy erikoisissa tapahtumissa. Yllättäviä löytöjä voi tehdä kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista.

3. Anna mennä, jos siltä tuntuu. Ihan mitä tahansa voi kerätä. Vimmalle ei voi mitään, kun se iskee.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla